Elän hetkessä. Unelmoin. Se on enemmän kuin aavistin.

perjantai 28. helmikuuta 2014

Junabongailua ja retkitunnelmaa

Toiset bongailee lintuja, toiset keltaisia autoja tai "Kuplia" mustalla rekkarilla. Minäpä bongailen junia. Tiedän, että se voi kuulostaa aika erikoiselta, jopa oudolta. Ekan kerran kun itse kuulin, että joku bongailee junia, olin ihan äimänä.
Siis mitä, JUNIA? Oikeesti? MIKSI? Mitä ihmeellistä niissä on? Nehän on vaan junia...
Mä olen matkustellut junalla niin paljon, että olen ajatellut sen kulkuvälineeksi muiden joukossa, enkä oo nähnyt siinä kyllä mitään bongaamisen arvoista (eikä ollut kyllä koskaan tullut pieneen mieleenikään, että niitä edes VOI bongailla). Toi homma kuulosti kuitenkin niin päättömältä että olihan se pakko kokea, ja niinpä lähdin ensimmäiselle bongauskeikalleni. Se oli juuri niin höpsöä kuin olin ajatellutkin, mutta myös kivaa. Ja juuri sopivan lapsenmielistä ja seikkailuhenkistä mun makuun. Joten siitä se sitten lähti.


Keskiviikkoiselta bongauspaikalta...


Aurinko <3


Keskiviikkona lähdin pitkästä aikaa bongausreissulle. Meillä oli yhteensä 8 hengen porukka jossa oli myös pari "ensikertalaista" mukana. Löydettiin hieno bongauspaikka Jyväskylän laitamilta, Pieksämäeltä Jyväskylään kulkevan radan varrelta. Paikka oli kaunis, järven ympäröimä alue. Me pystytettiin teltta ihan siihen tien päähän, järven ja radan väliin. Tarkoitus tuollaisella reissulla on, että valittua rataosuutta vahditaan tauotta sen aikaa kun ollaan paikalla. Käytännössä siis homma toimii yleensä pareittain, suhteellisen lyhyissä vahtivuoroissa. Esimerkiksi nyt bongaus aloitettiin klo 15, josta eteenpäin parit vaihtui aina 1,5 tunnin välein. Viimeinen bongausvuoro loppui aamulla klo 9.00. Meillä oli 4 paria joten siinä tuli ihan hyvin taukoa aina. Toki muutenkin saa olla bongailemassa, mutta vuorossa olevalla parilla on aina vastuu olla siinä koko ajan ja kirjata ylös tapahtumia sekä pitää tulta yllä jos sellainen on.


Telttapaikka vaikutti todella hyvältä, mutta oli siinä yksi huono puoli:
joka kerta junan kulkiessa ohi saimme pelätä teltan romahtamista,
koska ilmavirta oli niin voimakas. Heräsin kerran ryminään ja ensimmäinen ajatus oli:
Mitä tapahtuu, tuleeko maanjäristys, maailmanloppu?
Kunnes tajusin missä olen... :D
(Ps. huomioikaa ihanan talvinen maisema...)


 
Järven ansiosta junan tulon pystyi näkemään
jo pitkältä, vastarannalta saakka.

Retkeilyä parhaimmillaan:
Hernekeittoa trangialla

Eli junien bongailu on muutakin kuin vain sitä, että mennään tuonne ja ihmetellään kun junat menee ohi Niin kuin ainakin itse joskus kuvittelin, ennen kuin tiesin paremmin. Tietysti yksi tärkeä juttu siinä on se porukka, eli ollaan yhdessä mukavien ihmisten seurassa. Mulle ainakin on tärkeää, että saan olla sellaisten ihmisten ympäröimänä, joiden kanssa voin olla oma itseni. Lisäksi ainakin itse pidän myös tuosta erähenkisyydestä, kun tehdään ruokaa retkikeittimellä ja nukutaan teltassa (ei tosin aina, joskus lähellä saattaa olla mökki tms. missä nukutaan). Ja mitä itse bongailuun tulee, niin junien kulkua seurataan aikataulusta (jollaisen saa netistä), josta näkee milloin junan pitäisi olla meidän kohdalla rataa. Aikataulu tietysti helpottaa myös itseä, että tietää milloin suurin piirtein junaa olisi syytä odotella. Lisäksi päivystysvuorossa olevat kirjaavat ylös junien kulkua (ja muutakin). Eli vihkoon laitetaan ylös tiedot junasta: mihin kellonaikaan juna meni ohi, mihin suuntaan, millainen juna oli kyseessä, mikä veturi, kuinka monta vaunua jne... (Esimerkki: klo 16.47. IC Pohjoiseen, punainen SR1-veturi, 3 + 3 vaunua (tarkoittaa että 3 yksikerroksista ja 3 kaksikerroksista), joista 2 vihreää ja 4 punaista.)  Toki vihkoon voi kirjoitella muutakin, erityisesti hiljaiseen aikaan jos on tylsää, tulee kirjoiteltua kaikenlaista. Junien kulkua voi sitten vertailla aikatauluun, eli onko juna tullut ajallaan tai onko sitä ylipäätään kulkenut ollenkaan. Usein junia (erityisesti öisin) jää välistä. Mutta sitten kulkee myös kummitusjunia/haamujunia, eli sellaisia joita ei löydy aikataulusta ollenkaan.

Tärkeä asia muuten junaradan vierellä ollessa on tietysti huomioida myös se junan kuljettaja. Varmasti kuljettaja kiinnittää huomiota siihen, jos radan vieressä liikkuu porukkaa. Joten, junan lähestyessä täytyy seistä rauhallisesti paikoillaan, ihan reilun matkan päässä radasta, ettei vahingossakaan tule väärää käsitystä meidän aikeista. Pimeällä me myös aina sammutetaan meidän lamput ettei se häiritse kuljettajaa.


Junien aikataulu.

InterCity Pohjoiseen.

Tuossa hommassa on se hyvä puoli, että mitään ei tarvitse osata tai tietää ennestään. Mäkin menin ekalle bongausretkelle ihan pystymetsästä, mutta kyllä siinä tehdessä oppii kaikenlaista niistä junista. Pidempään bonganneet osaa jopa kertoa jo pelkästä junan äänestä, millainen juna on kyseessä! Tuo on muutenkin sellainen harrastus, johon sisälle pääseminen vaatii aikaa. Vaikka se on kivaa jo ekalla kerralla, niin sen pointin alkaa tajuta vasta kun on useamman kerran käynyt bongailemassa ja muut kuviot alkaa olla jo selvät, niin että pystyy keskittymään tunnelmaan. Ja tärkeää on kokea bongaus pimeällä! Koska silloin se on oikeasti aika hienoa pari vuotta sitten en olis koskaan uskonut sanovani noin... Yritän saada kuvailtua teille sen mielikuvan siitä. Eli kun on aivan pilkkopimeää ja hiljaista. Aikataulun mukaan junan pitäisi tulla hetkenä minä hyvänsä. Jostain kaukaa jo alkaa kuulua hiljainen humina, joka hiljalleen voimistuu. Kaukaa kajastaa heikkoa valoa. Pimeällä junan tulon tunnistaa jo kaukaa. Ääni alkaa vähitellen voimistua ja valon kajastus kirkastua. Lopulta juna tulee kunnolla näkyviin ja veturin keulan kolme valoa lähestyy. Kun juna viimein saapuu kohdalle, olo on hetken aikaa todella epätodellinen: kirkas valo ensin häikäisee, eli sokaisee, koska sen ohi mentyä kaikki pimenee, lisäksi pitkään jatkuneen hiljaisuuden jälkeen alkaa yhtäkkiä kova jylinä, ryminä, kolina sekä kiskojen kitinä ja ilmavirta tuntuu vievän jalat alta. Hetken päästä kaikki on ohi, äänet vaimenee ja on taas hiljaista.




Yöllä oli todella pimeää.
Jyväskylän kaupungin valot heijastuivat hienosti pilvistä.

Bongausvuorossa.


Keskiviikon ja torstain välinen yö oli pilvinen ja hyvin pimeä. Mutta myös kylmä. Vaikka lämpötila oli juuri ja juuri pakkasen puolella, alkoi kylmyys tunkeutua luihin ja ytimiin kun oli monta tuntia viettänyt ulkona. Meillä oli teltassa kamina, mutta pari kertaa heräsin siihen, että olin aivan umpijäässä. Ensimmäisellä kerralla kaminan tuli oli päässyt sammumaan ja toisella kertaa polttopuut olivat loppuneet (onneksi ihan aamusta ettei tarvinnut montaa tuntia palella). Yöllä herätessäni kylmyyteen, kun vapisin ja tutisin kovalla makuualustallani makuupussissa inhoan makuupusseja, yök! mielessä kävi hetken kysymys, miksi ihmeessä lähdin vapaaehtoisesti helmikuussa ulos yöksi nukkumaan. Mutta kyllä se on sen arvoista, ja jälkeen päin noita juttuja muistelee huumorilla. Kaikenlaiset kokemukset opettaa. :) Aamulla kyllä sen verran nopeasti saatiin teltta ja tavarat kasaan, ettei ollut epäilystäkään siitä haluaako porukka kotiin vai ei. Kivaa oli, mutta kyllä myönnän että arvostin omaa sänkyä ihan uudella tavalla tuon yön jälkeen.


Noin 15 junaa tuli bongattua tällä kertaa.

Toivottavasti osasin kertoa tarpeeksi selkeästi tuosta bongailusta. :)
Huomenna mulla alkaa työharjoittelu Pieksämäen seurakunnassa ja aloitan sen heti lähtemällä mukaan perheleirille. Leirielämä siis jatkuu sisätiloissa onneksi...

4 kommenttia:

  1. Tuo hyvänlaatuinen hulluus taitaa olla vähän tarttuvaa.. Ja Pete taitaa olla tehokas tartuttaja ;) Hauskaa harjoittelua Hansu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hyvänlaatuinen hulluus, aika osuva termi! :D Mut joo on se tarttuvaa. Mä oon vielä sellainen ihminen, että tollanen into tarttuu muhun aika helposti,
      Ja kiitos, mukavaa lähteä viimeiseen harjoitteluun seurakuntaan! :)

      Poista
  2. Tuo kuulostaa tosi mielenkiintoiselta hommalta. Mä en ollut ajatellutkaan, että te tosiaan olette ihan yötä siellä junaradan varrella bongailemassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on se yllättävän mielenkiintoista! Eikä se tietenkään vaadi sitä yöpymistä, mutta on sillä tavalla paljon hauskempaa :) Joskus ollaan kyllä lähdetty pimeän aikaan ihan vaan pariksi tunniksi bongailemaan, mutta silloin ei oo ollut telttoja eikä mitään. Sillan päältä on kans aika hienoa katsoa pimeällä, kun näkee kauas jo kun junan valo kajastaa. Sit on hienoa kun juna menee siitä ali. :)

      Poista

Mitä tykkäsit postauksesta? Kysy tai kommentoi mitä vaan. :)