To gay or not to gay? Ajatuksia homoudesta

Miten kirkko suhtautuu homoihin? Ei mitenkään, se on rakennus. Ehe ehe.
Kuvassa on kaunis Jyväskylän kaupunginkirkko.

Tein tänään koulutehtävää, jossa tarkastelin ajankohtaista keskustelua kirkon ja erilaisten herätysliikkeiden suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen ja homoliittoihin. Näyttää siltä, että evankelisluterilainen kirkko (päinvastoin kuin usein ajatellaan) on jopa edelläkävijä suhtautumisessaan homoihin, eli esim. arkkipiispan mukaan homous ei ole syntiä ja homo- ja heterosuhteet ovat keskenään tasa-arvoisia. Tähän verrattuna negatiivisempaa suhtautumista vaikuttaisi olevan erilaisissa herätysliikkeissä ynnä muissa (mitenkään yleistämättä kuitenkaan), mutta tietenkin asiaan perehtymättömän silmin nämä kaikki ovat yksi ja sama asia. Aihe sai mut pohtimaan asiaa enemmänkin ja muistin samalla kirjoittaneeni tästä joskus pari vuotta sitten itselleni jonkinlaisen pohdinnan, jonka nyt lukaisin läpi. Tiedän, että alan nyt sörkkimään kuhisevaa muurahaispesää hiiltyneellä puuhalolla kun otan tämän aiheen esille (koska se jakaa mielipiteitä todella paljon ja selkeästi nostaa pintaan voimakkaita tunteita laidasta laitaan), mutta toisaalta tykkään pohdiskella asioita ja haastaa myös muut pohdintaan mukaan. Minä en todellakaan ole siis mikään homoexpertti joten en väitä tietäväni mistä puhun, mutta nämä ovat vaan mun ajatuksia. Here goes nothing!

Joidenkin mielestä homoseksuaalisuus on syntiä. Joku ajattelee homoseksuaalisuuden olevan luonnonvastaista, luonnotonta. Homo itse ehkä kokee syntyneensä sellaiseksi, eikä voi sille mitään. Se on osa hänen persoonaansa, identiteettiään. Joku kuitenkin "kääntyy" homoksi, vaikkei sitä aina ole kokenut olleensa. Tai ei ainakaan ole sitä itselleen myöntänyt. Jonkun mielestä homous on sairaus, tai psyykkeessä tapahtunut häiriö. Tai muuten vaan psykologialla selitettävissä oleva asia, kuten vaikka traumaattinen lapsuus. Tästä nouseekin ikuisuuskysymys: Mitä homoseksuaalisuus sitten on, miten se selitetään?

Raamatun mukaan voimme tulkita, että homous on syntiä. Toisaalta, Raamatun mukaan myös valehtelu, itsekkyys, pahat ajatukset, ahneus yms. ovat syntiä. Vaikka olisikin niin, että homous on syntiä, niin miksi homoseksuaalisuus olisi yhtään sen isompi synti kuin vaikkapa nuo edellämainitut asiat? Kaikkihan me teemme syntiä. Raamatun mukaan voidaan myös tulkita, että olemme kaikki saman arvoisia ja meidän kuuluisi kohdella toisiamme tasa-arvoisesti. Kummin päin tässä nyt pitäisi sitten ajatella? Homoseksuaalien tasa-arvoon liittyen kuulee usein myös mainittavan, että ihmisten tulisi olla suvaitsevaisempia homoja kohtaan. Pitäisi hyväksyä homot sellaisina kuin he ovat. Sana suvaitsevaisuus särähtää korvaani. Miksi homoja pitäisi suvaita? Eikö suvaitsevaisuus tarkoita sitä, että suvaitaan jotakin normaalista poikkeavaa? Jos ajatellaan, että homoseksuaalit olisivat aidosti tasa-arvoisia heteroseksuaalien kanssa, ei heitä silloin tarvitsisi suvaita. Suvaitsevaisuudella ikään kuin samalla myönnetään, että on jotakin suvaittavaa eli normaalista poikkeavaa. Onko se silloin tasa-arvoa?

Oletetaan, että homoseksuaalisuus olisi kiistattomasti synti. No mitäs nyt? Joutuuko kaikki homot helvettiin? Ei. Raamatussa luvataan, että se joka suullaan tunnustaa Jeesuksen Herrakseen, ja sydämessään uskoo Hänen olevan Messias, pelastuu. Silloinhan meillä kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet päästä taivaaseen. Ei Jumala luokittele meitä seksuaalisen suuntautumisen perusteella ja totea taivaan porteilla että "Joo ihan hienosti olet uskonut ja kaikki on muuten ok, mutta kun sä oot homo..." Ja toisaalta, jos asiaa tarkastellaan kristinuskon kannalta, voidaan miettiä kumpi näistä kahdesta todennäköisemmin pääsisi taivaaseen: uskovainen homo vai ateisti hetero?

Jokainen meistä on ainutlaatuinen. Se, jonka mielestä homoseksuaalisuus on sairaus, voi ehkä tarkoittaa sillä sitä, että homon täytyy oppia elämään tämän "sairautensa" kanssa. Tai sitten hän voi olla sitä mieltä, että siitä voi parantua. Eheytyä. Mutta onko sairas ihminen jotenkin huonompi, saati syntisempi kuin muut? Miksi sairaus määrittelisi sen ketä me ollaan? Jos homous olisi sairaus, olisiko siihen olemassa lääke? Miksi se "sairaus" pitäisi parantaa, erityisesti jos tämä henkilö ei kärsisi siitä millään tavalla? Olisiko homo jotenkin huonompi ihminen tämän "sairautensa" vuoksi? Eihän me muitakaan sairaita pidetä yhtään sen parempina tai huonompina, vaan heidät hyväksytään sairauksineen päivineen.

Jos vielä palataan siihen kysymykseen, onko homous syntiä, voimme kysyä samassa yhteydessä myös sitä, tekeekö Jumala virheitä? Jos homoseksuaalisuus on jonkun mielestä luonnotonta, niin eikö Jumala olisi silloin tehnyt virheen luomisessaan? Sillä mun ymmärrykseni mukaan kaikki Jumalan luoma on luonnollista. Jos taas homous ei olisikaan synnynnäistä vaan myöhemmin kehittynyttä. Silloinkin joku voisi väittää sen olevan väärin, jopa seurausta ihmisten synneistä. Mutta tästä päästäänkin jälleen takaisin siihen, että aivan yhtä väärin pitäisi olla kaiken muunkin synnin, eikä homoseksuaalisuudesta pitäisi kohista ylitse muiden.

Mitä oikeastaan edes on synti? Kristinuskon määritelmän mukaan synti on sitä, mikä erottaa meidät Jumalasta. Miksi homous itsessään erottaisi ketään Jumalasta? Jumala loi meidät jokaisen omaksi kuvakseen, täydelliseksi kaikessa tässä epätäydellisyydessämme. Kaikelle Jumalan luomalle on paikkansa ja tarkoituksensa, ja vain Hän yksin tietää miksi loi meidät sellaisiksi kuin olemme. Meidän tulisi arvostaa sitä, kunnioittaa jokaista ihmistä omana itsenään ja keskittyä niihin asioihin, joilla oikeasti on merkitystä tässä elämässä, kuten esimerkiksi lähimmäisenrakkauteen. Puolin ja toisin tarttis vähän jäähdytellä. Vaikka juuri nyt ei ole mitään kohua meneillään, niin se on varmaan vain ajan kysymys. Helppohan se on meuhkata ja uskoa kaikki mitä media nostaa esiin, erota raivoisasti kirkosta huomatakseen ettei kyseessä edes ollut kuin yhden ihmisen kanta (kuten Antero Vartia juuri eilen puheenvuorossaan kirjoitti. Hän tosin myönsi eronneensa kirkosta väärin perustein, respect!). Vaikeampaa onkin sitten ottaa huomioon toiset ihmiset, hymyillä tuntemattomalle, kiinnostua aidosti toisten asioista tai auttaa kadulle kaatunutta juoppoa.

Meillä on vain yksi elämä.
Joskus on vaikeaa päättää, mitä tietä pitkin lähtee kulkemaan.

Tässä nyt oli mun ajatuksia. Nyt on varmaan pesässä kauhea kuhina. Muurahaispesässä siis ^^ Pyrin usein ajattelemaan asioita mahdollisimman monesta näkökulmasta, enkä halua väittää tietäväni absoluuttista totuutta. Koska en tiedä. Mutta ajattelen paljon erilaisia vaihtoehtoja. Pelottaa miten tähän reagoidaan, koska kyseessä on arka aihe.

Halusin kuitenkin ottaa riskin ja kirjoittaa tämän. Samalla haluan muistuttaa eräästä tärkeästä asiasta: laitetaanpa asiat tärkeysjärjestykseen.

Ugh. Olen puhunut.