Kesän kuulumisia osa 2

Tämä kesä on ollut säiden puolesta kyllä aika tylsä tällaiselle auringonpalvojalle. Lomapäivistä suurin osa oli pilvisiä, sateisia tai muuten vaan kylmiä. Onneksi sinne sekaan mahtui jopa YKSI hellepäivä ja muutama yli 20 asteen ylittävä, aurinkoinen päivä. Hurraa. No, arvaatte varmaan miten noi päivät mulla kului? :)

Rannallapa tietenkin :)

Ikäkriisiä helpottaakseni ostin Aku Ankan taskukirjan.
Jos luin sitä lapsena ja luen sitä nyt, en voi olla kovin vanha, enhän? ;)

Sorsaperhe tuli tervehtimään.

Rannalla makoillessa on ihanaa katsella pilviä, kuinka ne muodostavat erilaisia kuvioita ja muotoja.

Hellepäivänä on ehdottomasti syötävä jäätelöä.

Viileämpinä aurinkoisina päivinä voi makoilla omalla parvekkeella.
Siihen ei hirveästi tuule, joten tarkenee.

Lomalla nautin olostani aika leppoisissa tunnelmissa. En ollut tehnyt etukäteen sen kummempia lomasuunnitelmia, koska yleensä mulla on tapana suunnitella liikaakin menoja, ja sitten ollaan joka päivä menossa jonnekin kun kalenteri on buukattu täyteen. Halusin, että loma tuntuu lomalta, eikä se mielestäni silloin tunnu siltä, jos on kalenteri täynnä menoja.

Sinnepä se kesäloma sitten hujahti. Viime perjantaina palasin töihin ja luulin, että se harmittaisi hirmuisesti, mutta eipä se oikeastaan harmita, koska tykkään niin paljon työstäni. Näin kesällä erityisesti on mukavaa, kun voin aika paljon itse vaikuttaa omiin aikatauluihini, ja voin tehdä töitä vaikka iltapainotteisesti, jos tuntuu, että päivällä haluaa lähteä vaikkapa rannalle. Tai sitten voi tehdä sateisina päivinä enemmän ja aurinkoisina päivinä ottaa vaikka läppärin kainaloon ja lähteä ulos hommiin. Ei hullumpaa, eikö? :)

Ja kyllähän kesälläkin vapaapäiviä on, vaikkei lomalla olisikaan. Viime viikonloppuna vapaista nautittiin lavatanssien merkeissä! Mä olen pitkään haaveillut, kuinka kivaa olis lähteä ihan oikeille lavatansseille, muttei koskaan ole tullut lähdettyä. Nyt avautui tilaisuus, kun Jyväskylän Saappaan tukiyhdistys järjesti jäsenille virkistysillan Savion lavalle, Laukaaseen.

Yritin hakea kevyttä 50-luvun lookkia, että päästäisiin oikeaan lavatanssitunnelmaan

Tässä vaiheessa oli hyvä napsia kuvia, kun tanssilattia oli vielä melko tyhjä.

Tytöt valmiina tanssimaan... (?)

Siamilaiset kaksoset ja Jussi :D

Meillä oli kyllä todella hauskaa! Oltiin alkuillasta karaokepuolella, koska iso tanssilattia ammotti tyhjyyttään. Myöhemmin uskaltauduttiin takaisin isommalle puolelle, jossa jo porukkaa tanssahteli mukavasti. Taru ja Jussi (mun kanssa kuvissa) opettelivat yhdessä tanssimista, joten minä jäin penkille istumaan (Toni ei ollut jaksanut lähteä mukaan). Vaikka oli naisten haku, eräs herrasmies pyysi mua tanssimaan. Ei kuulemma niin hienoja kenkiä saa jättää hyödyntämättä tanssilattialla. :D En oikeasti osaa tanssia muuta kuin valssia, mutta suostuin kuitenkin. En halunnut paljastaa, etten osaa tanssia, mutta aika nopeastihan se tuli ilmi kun menin ihan eri suuntaan kuin tämä gentlemanni. Jouduin myöntämään, ettei mulla ole hajuakaan mitä tässä pitäisi tehdä. Ja sainpa sitten oikein oppitunnin! Puolen tunnin jälkeen mua jo pyöriteltiin pitkin tanssilattiaa kun tämä parkettien partaveitsi oli niin hyvä opettaja. Onpahan tämäkin sitten koettu ^^

Loppuun laitan teille vielä pienen pätkän mun karaokevedosta lavatansseilla. Enpä muista ennen laittaneeni mitään lauluani julkisesti kuunneltavaksi, peläten kaikkea negatiivista palautetta. Laulaminen on mulle todella tärkeä ja henkilökohtainen asia. Rakastan laulamista, mutta tiedostan, että mulla on hirveästi kehittämistä sen suhteen. Joskus en koskaan laulanut korkealta. Muistan kuinka exäni aina vitsaili, et miten voi olla että minä laulan matalammalta kuin hän. En siis uskaltanut laulaa korkeita nuotteja, vaikka tiesin ettei matalalta laulaminenkaan mikään mun vahvuuteni ole. 17-vuotiaana lauloin vuoden verran kuorossa, ja silloin kuoronjohtaja olis laittanut mut sopraanoksi, mutta en suostunut. Halusin laulaa alttoa, koska vihasin korkeaa lauluääntäni.

Nyt kuitenkin kelkka on kääntynyt nurin, ja nykyisessä RockAll-kuorossa laulan kuoron korkeimpia ääniä. Olen huomannut, että se on mulle kaikista luontevin ääniala, ja yritän nyt sitten kovasti harjoitella ja kehittyä siinä. Ajattelutapani on muuttunut sen verran, että kun joskus en uskaltanut laulaa julkisesti varsinkaan korkelta, niin nyt laulan missä huvittaa - koska se on kivaa, eikä muuten opi jollei laula. Sitäpaitsi, jos se on kivaa, niin miksi ei? Olen kuitenkin edelleen todella epävarma omasta äänestäni ja taidoistani, joten mulle on suuri askel laittaa tämä video tänne. Näihin tunnelmiin jätän tämän postaukseni. Adios!

Kappale on Paljon sanomatta jää - Jukka Kuoppamäki
Video ei välttämättä näy tabletilla/mobiililaitteella.

(sori huono kuvanlaatu, videota piti käsitellä ettei ollut liian iso Bloggeriin ladattavaksi)

Kesän kuulumisia osa 1

Hupsis, kun kesä on hujahtanut jo pitkälti heinäkuun puolelle! Blogin kirjoitus on jäänyt kokonaan taka-alalle lomasta nauttiessa. Oon herkutellut enemmän kuin laki sallii ja yrittänyt nauttia auringosta aina kun se vähänkin pilkahtaa. Mutta nyt on lomat lusittu, joten on taas aikaa kirjoittaa... (?)

Kesäkuun alun olin riparilla ja sen jälkeen jäin ansaituille leirivapaille. Leiristä seuraavana sunnuntaina oli konfirmaatio, jonka jälkeen jäin ensimmäiselle oikealle kesälomalle vuosiin! Tai juu, on mulla ihan oikeita palkallisia kesälomia ollut - niiden kesto onkin ollut hurjat 5 päivää tai sitä luokkaa, ja niitäkään ei oo saanut pitää kerralla. Wuhuu, vedetäänkö aaltoja. Mutta nyt lomaa oli siis kertynyt useampi viikko. Aloitin lomani matkustamalla Tampereelle ystäviä tapaamaan. Muutaman päivän jälkeen ajelimme ystäväni Piian kanssa Jyväskylään juhannusta viettämään. Niin ja mun synttäreitä! Piia on yksi rakkaimmista ihmisistä mulle, ja myös kaikista pisinaikainen (onko toi sana? Pisin-aikainen, pisimmänaikainen, pisimmäinen...wäää, no tajusitte pointin...) ystäväni. Uskomatonta, että me ollaan oltu oikeasti ystäviä jo melkein 20 vuotta! Mun mussukka ♡ Anyway, päätettiin ottaa ilo irti molempien lomasta ja yhteisestä ajastamme.

Skål! Juhannuksen kunniaksi vähän kuohuvaa.

Matkalla juhannuskokkoa katsomaan... jännää!

OMG, nyt se syttyi!

Vieläkin ihan pähkinöinä... ainakin minä.

Piti yks siirappinen rakkaus-kuvakin ottaa :)

Oli se aikamoinen roihu... en oo koskaan nähnyt noin isoa juhannuskokkoa.

Jeps, sitten tosiaan koitti mun synttärit.
Tälle päivälle ei oltu etukäteen tehty mitään suunnitelmia,
mutta lähdettiin spontaanisti Amarilloon syömään Piian ja Tonin kanssa.

Ruokaa nams! (hyvää oli huolimatta siitä, että jouduin karsimaan chilejä ja niiden siemiä joka puolelta,
koska en pysty syömään tulista :D)

Kotona tehtiin vielä tällainen synttärikakku mulle. Vohveleita nam!

Mulla oli (ja on vähän edelleen) pienehkö ikäkriisi, koska erityisesti synttäripäivänä tunsin itseni ihan ikälopuksi. Ei sillä, että haluaisin olla enää mikään 18-vuotiaskaan, mutta jotenkin vaan se ajatus, että olen jo näin "vanha" tuntuu hassulta, koska tunnen itseni henkisesti ja fyysisesti nuoremmaksi. Puhumattakaan siitä, mitä kaikkea olen joskus kuvitellut jo saavuttaneeni tähän ikään mennessä! Tai no, ajattelin joskus että jo vähän päälle parikymppisenä mulla olis lapsia ja omakotitalo ja kaikkea, mut ei se sitten ihan niin mennyt. No, eihän tämä kaikki nyt oikeasti niin vakavaa ole. Häät on tulossa ja siitähän sitä on sit hyvä alkaa perhettä perustamaan ja taloa ostamaan. Eli se mikä mua ehkä oikeasti häiritsee, on enemmänkin ulkoisissa seikoissa ja "biologisessa kellossa". Näistä tietenkin tuo biologinen kello on tärkeämpi, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei mua vaivaa silmien alle hivuttautuneet naururypyt ja juonteet. Ja vaikka mulle sanotaan ettei niitä näy eikä ole, niin se ei auta koska itse tiedän että ne on siellä. :D Mutta kuten sanoin, pikkujuttuja nää on ja tämä varmasti menee ohi kunhan synttäreistä kuluu tarpeeksi aikaa (kunnes seuraava syntymäpäivä alkaa lähestyä, auta armias...!)
Me ei mun synttäripäivänä lähdetty viihteelle, koska piti heittää Toni seuraavana aamuna aikaisin riparille, joten lähdettiin sitten seuraavana päivänä. Olipa ainakin vapaus laulaa karaokea ihan yksin, kun ei ollut tungosta. Eikä ollut pahemmin paineitakaan :D

Edustuskuntoon ja menoksi!

Tytöt Jyväskylän yössä.

Meillä oli kyllä todella kivaa, kuten aina. Matkustettiin lopulta yhdessä rautatieasemalle, sillä kun Piia hyppäsi Tampereelle menevään junaan, minä hyppäsin tynkään taajamajunaan joka kuljetti mut Seinäjoelle. Mitäpä muutakaan kuin saapastelua Provinssirockissa! Sade ja viileä ilma ei niinkään haitanneet. Jos joku haittasi, niin ennemminkin se, mitä sade oli saanut aikaan. Tuhannet ihmiset tallomassa märkää maata ei tehnyt hirveän hyvää nurmikolle. Ja toi se haastetta kävelemiseenkin. :)

Telttameri. Täällä on jopa nurmikkoa.

Mutapolku.

Hitsit, ette uskokaan kuinka paljon mun teki mieli heittäytyä tuonne mutaan kierimään.
Sisäinen lapseni huusi joka kerta: mutaa, kuraa, sekaan...!
Se olis ollut niiiin kivaa... *whiii*

Äärimmäiset olosuhteet vaativat äärimmäisiä keinoja.
Kun Converset ei muuten pidä vettä, ota hyödyksi kunnon Niksipirkka-vinkki:
Nappaa sopiva palanen jätesäkkiä, vähän jeesusteippiä ja *budumtss*
sulla on jalassasi vedenkestävät kengät! Eikä haittaa, vaikka ne on puoleen väliin kurassa.
Ps. Voit myös hätätapauksessa tehdä kengännauhat ihan itse, virkkaamalla, kuten kuvassa näkyy.
Pps. Nämä ei oo mun jalat eikä kengät vaan ystäväni. :D

Että tällaista tällä kertaa. Provinssissa Saappaana olo oli oikein mukavaa ja antoisaa. Ehdottomasti täytyy lähteä uudelleen taas jonain vuonna. ^^
Kuten arvata saattaa, kotiin tullessa järjettömän väsymyksen lisäksi mulla oli hurjan ikävä Täplää! Ja Täplälläkin uskoakseni mua. Tai sitten sillä oli nälkä. Mutta haluan uskoa ensimmäiseen teoriaan, koska oltiin kuitenkin neljä päivää erossa. Mun oma pirpana ♡

Nauttikaahan kesästä, niin teen minäkin! Jatkoa kesäkuulumisille on odotettavissa lähipäivinä... :)