Kesän kuulumisia osa 1

Hupsis, kun kesä on hujahtanut jo pitkälti heinäkuun puolelle! Blogin kirjoitus on jäänyt kokonaan taka-alalle lomasta nauttiessa. Oon herkutellut enemmän kuin laki sallii ja yrittänyt nauttia auringosta aina kun se vähänkin pilkahtaa. Mutta nyt on lomat lusittu, joten on taas aikaa kirjoittaa... (?)

Kesäkuun alun olin riparilla ja sen jälkeen jäin ansaituille leirivapaille. Leiristä seuraavana sunnuntaina oli konfirmaatio, jonka jälkeen jäin ensimmäiselle oikealle kesälomalle vuosiin! Tai juu, on mulla ihan oikeita palkallisia kesälomia ollut - niiden kesto onkin ollut hurjat 5 päivää tai sitä luokkaa, ja niitäkään ei oo saanut pitää kerralla. Wuhuu, vedetäänkö aaltoja. Mutta nyt lomaa oli siis kertynyt useampi viikko. Aloitin lomani matkustamalla Tampereelle ystäviä tapaamaan. Muutaman päivän jälkeen ajelimme ystäväni Piian kanssa Jyväskylään juhannusta viettämään. Niin ja mun synttäreitä! Piia on yksi rakkaimmista ihmisistä mulle, ja myös kaikista pisinaikainen (onko toi sana? Pisin-aikainen, pisimmänaikainen, pisimmäinen...wäää, no tajusitte pointin...) ystäväni. Uskomatonta, että me ollaan oltu oikeasti ystäviä jo melkein 20 vuotta! Mun mussukka ♡ Anyway, päätettiin ottaa ilo irti molempien lomasta ja yhteisestä ajastamme.

Skål! Juhannuksen kunniaksi vähän kuohuvaa.

Matkalla juhannuskokkoa katsomaan... jännää!

OMG, nyt se syttyi!

Vieläkin ihan pähkinöinä... ainakin minä.

Piti yks siirappinen rakkaus-kuvakin ottaa :)

Oli se aikamoinen roihu... en oo koskaan nähnyt noin isoa juhannuskokkoa.

Jeps, sitten tosiaan koitti mun synttärit.
Tälle päivälle ei oltu etukäteen tehty mitään suunnitelmia,
mutta lähdettiin spontaanisti Amarilloon syömään Piian ja Tonin kanssa.

Ruokaa nams! (hyvää oli huolimatta siitä, että jouduin karsimaan chilejä ja niiden siemiä joka puolelta,
koska en pysty syömään tulista :D)

Kotona tehtiin vielä tällainen synttärikakku mulle. Vohveleita nam!

Mulla oli (ja on vähän edelleen) pienehkö ikäkriisi, koska erityisesti synttäripäivänä tunsin itseni ihan ikälopuksi. Ei sillä, että haluaisin olla enää mikään 18-vuotiaskaan, mutta jotenkin vaan se ajatus, että olen jo näin "vanha" tuntuu hassulta, koska tunnen itseni henkisesti ja fyysisesti nuoremmaksi. Puhumattakaan siitä, mitä kaikkea olen joskus kuvitellut jo saavuttaneeni tähän ikään mennessä! Tai no, ajattelin joskus että jo vähän päälle parikymppisenä mulla olis lapsia ja omakotitalo ja kaikkea, mut ei se sitten ihan niin mennyt. No, eihän tämä kaikki nyt oikeasti niin vakavaa ole. Häät on tulossa ja siitähän sitä on sit hyvä alkaa perhettä perustamaan ja taloa ostamaan. Eli se mikä mua ehkä oikeasti häiritsee, on enemmänkin ulkoisissa seikoissa ja "biologisessa kellossa". Näistä tietenkin tuo biologinen kello on tärkeämpi, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei mua vaivaa silmien alle hivuttautuneet naururypyt ja juonteet. Ja vaikka mulle sanotaan ettei niitä näy eikä ole, niin se ei auta koska itse tiedän että ne on siellä. :D Mutta kuten sanoin, pikkujuttuja nää on ja tämä varmasti menee ohi kunhan synttäreistä kuluu tarpeeksi aikaa (kunnes seuraava syntymäpäivä alkaa lähestyä, auta armias...!)
Me ei mun synttäripäivänä lähdetty viihteelle, koska piti heittää Toni seuraavana aamuna aikaisin riparille, joten lähdettiin sitten seuraavana päivänä. Olipa ainakin vapaus laulaa karaokea ihan yksin, kun ei ollut tungosta. Eikä ollut pahemmin paineitakaan :D

Edustuskuntoon ja menoksi!

Tytöt Jyväskylän yössä.

Meillä oli kyllä todella kivaa, kuten aina. Matkustettiin lopulta yhdessä rautatieasemalle, sillä kun Piia hyppäsi Tampereelle menevään junaan, minä hyppäsin tynkään taajamajunaan joka kuljetti mut Seinäjoelle. Mitäpä muutakaan kuin saapastelua Provinssirockissa! Sade ja viileä ilma ei niinkään haitanneet. Jos joku haittasi, niin ennemminkin se, mitä sade oli saanut aikaan. Tuhannet ihmiset tallomassa märkää maata ei tehnyt hirveän hyvää nurmikolle. Ja toi se haastetta kävelemiseenkin. :)

Telttameri. Täällä on jopa nurmikkoa.

Mutapolku.

Hitsit, ette uskokaan kuinka paljon mun teki mieli heittäytyä tuonne mutaan kierimään.
Sisäinen lapseni huusi joka kerta: mutaa, kuraa, sekaan...!
Se olis ollut niiiin kivaa... *whiii*

Äärimmäiset olosuhteet vaativat äärimmäisiä keinoja.
Kun Converset ei muuten pidä vettä, ota hyödyksi kunnon Niksipirkka-vinkki:
Nappaa sopiva palanen jätesäkkiä, vähän jeesusteippiä ja *budumtss*
sulla on jalassasi vedenkestävät kengät! Eikä haittaa, vaikka ne on puoleen väliin kurassa.
Ps. Voit myös hätätapauksessa tehdä kengännauhat ihan itse, virkkaamalla, kuten kuvassa näkyy.
Pps. Nämä ei oo mun jalat eikä kengät vaan ystäväni. :D

Että tällaista tällä kertaa. Provinssissa Saappaana olo oli oikein mukavaa ja antoisaa. Ehdottomasti täytyy lähteä uudelleen taas jonain vuonna. ^^
Kuten arvata saattaa, kotiin tullessa järjettömän väsymyksen lisäksi mulla oli hurjan ikävä Täplää! Ja Täplälläkin uskoakseni mua. Tai sitten sillä oli nälkä. Mutta haluan uskoa ensimmäiseen teoriaan, koska oltiin kuitenkin neljä päivää erossa. Mun oma pirpana ♡

Nauttikaahan kesästä, niin teen minäkin! Jatkoa kesäkuulumisille on odotettavissa lähipäivinä... :)