Sadetanssia Imatralla

Ihan ensimmäiseksi haluan ilmoitusluontoisesti kertoa teille rakkaat lukijat, että jouduin (pääsin...) hyvästelemään armaan Saabbini viime perjantaina, kun se siirtyi viimeinkin uudelle omistajalle! Eli kyllä, sain sen vihdoinkin myytyä. Aika nopeasti se oikeastaan menikin, sitten kun sain viimein aikaiseksi tehdä siitä myynti-ilmoituksen nettiin. Tein tämän ilmoituksen siis torstai-iltana, ja jo alle tunnin päästä siitä tuli tekstiviestillä ensimmäinen kysely autosta. Tämä tyyppi kuitenkin lopulta teki mulle vanhanaikaiset, eli oharit. Mutta onnekseni eräs toinen heppu oli perjantaina päivällä laitellut viestiä et jos 200 eurolla myyn niin hän ostaa pois. Olin vastannut että ostaja on jo löytynyt ja hän tarjosi enemmän, mut laittelinkin sitten oharit saatuani uudestaan viestiä tälle miehelle, et vieläkö hän olis kiinnostunut. Myönnyin jopa siihen 200 euron hintaan, vaikka netissä pyynti autosta oli 360 euroa. Rehellisesti sanottuna toi 360 oli varmaan aika yläkanttiin pyydetty, mut aina kannattaa yrittää :D Tajusin sen tosissani siinä vaiheessa, kun me oltiin menty auton luo odottamaan tätä ensimmäistä ostajaehdokasta ja autoa oli tarkoitus siirtää takapihalta etupihalle. Onneks se ostaja ei tullut! Auto ei nimittäin käynnistynyt, siis omg kuin noloo!! olis ollut aika noloa esitellä että "juu tässä se on" ja sit koko vehje ei lähde edes käyntiin... Akku oli siis yllättäen lopussa. Onneks saatiin virtaa ja auto käyntiin, et pääsin siirtämään sen. Lisäksi auto oli kerännyt hirmuisesti kosteutta sekä kuskin jalkatilaan että peräkonttiin. Se siis vuotaa jostakin ihan kunnolla... Odoteltiin sitä ensimmäistä ostajaa siinä toivossa, että sen kännykkä on jäänyt kotiin mutta se silti tulee. No eihän se tietenkään tullut. Kotimatkalla laitoin viestin tälle jälkimmäiselle kyselijälle ja sopivasti juuri kun olin päässyt kotiin, se soitti ja ilmoitti että hän voi tulla hakemaan auton tunnin päästä. Ei siinä muu auttanut kun lähteä takaisin Palokkaan, jossa oltiin autoa säilytetty. Onneks meillä oli Tonin siskon auto lainassa, niin ei tarvinnut bussilla liikkua.

Sinne se meni. Hyvästi rakas rakkine! *sniff*

Mä oon aina inhonnut sitä, että ihmiset usein autoja myydessä kaunistelee tai jättää kertomatta jotain, eli inhoan sitä epärehellisyyttä mitä tällaiseen kaupantekoon liittyy. Niinpä olin päättänyt, että itse ainakin olen mahdollisimman rehellinen kauppias ja kerron kaikki pienimmätkin viat mitä autosta löytyy, ettei vaan jää mitään epäselvää eikä ostajaa huijata. Sitten kun tää mies tuli paikalle ja aloin luetella auton vikoja, ei se halunnutkaan kuulla niitä vaan totesi vaan, (ihan ystävällisesti kyllä) että häntä kiinnostaa vain se että laitetaan paperit kuntoon. Okei ymmärtäähän sen, koska mun armas Saabbini sai viimein vapautensa, se pääsi nuoren pojan peltorässäilyautoksi! Siihenhän se on ihan täydellinen, ei haittaa ruosteet eikä pikkuviat, eikä se ettei siinä ole leimaa tai vakuutuksia. Voi, aatelkaa nyt kuinka onnellinen peltilehmä siitä Saabista tuleekaan kun se saa kirmailla vapaana niillä avarilla niityillä! :') Vaikka siinä paljon vikoja olikin, myönnän silti että mulle tuli haikea olo kun näin sen lähtevän peräkärryn kyydissä pois ja tiesin et me ei enää koskaan tavattaisi. En koskaan unohda sinua, oi rakas Saabbini <3 Joo ettei taas lähtis mopo käsistä näiden juttujen kanssa...

Kylläpä on taas Suomen kesästä saatu nauttia. Kirjaimellisesti laidasta laitaan. Lauantaina kun olin töissä, oli yllättävän lämmin ilma ja tarkenin t-paidalla. Lähdettiin töistä päästyäni iltasella ajelemaan kohti Imatraa. Oltiin sovittu jo keväällä, että käydään Imatralla meidän koulukaverin luona ja samalla hyödynnetään Tommi Kaleniuksen keikka joka sopivasti olisi tän meidän ystävän takapihalla. Eikä sitä oltu yhtään liioiteltu, koska se lava oli kyllä kirjaimellisesti ihan siinä asunnon ikkunan alla. Harmi vaan että se oli väärin päin. Mut joo, sinne siis lähdettiin ja matkalla nautittiin ihanista Saimaan maisemista sekä auringonlaskusta. Sunnuntaina ei sitten ollutkaan ihan niin kiva ilma. Olin päättänyt, että oli ilma millainen hyvänsä, niin tämä tyttö laittaa kesämekon päälle, koska nyt on kesä! Sitä paitsi sääennuste oli luvannut +19 astetta ja puolipilvistä. Aamulla kuitenkin jo näki, että puolipilvinen oli aika kaukana. Taivas oli pilvien peitossa. Ei se mitään, kunhan ei sataisi.

Wuhuu, road trip! Nää on ihan parhaita!

Suunta kohti Imatraa.

Aurinko laskee selkäsi taa...

Maisemia matkalta, auton ikkunasta napsittuna.

Taivaalla ei ollut kuin muutama pikku pilvi mut silti tie näytti siltä kuin olisi satanut.
Kosteutta riitti sumuksi saakka, näytti aika hienolta.

Tää näyttää mun mielestä enemmänkin öljyvärimaalaukselta, mut kyllä se on valokuva.
Aika upea ilmestys oli tää sumuinen pelto!

Imatran kosken ylittävältä sillalta näkymä järvelle.

Pato.

Tämä meidän ystävä on töissä Imatran seurakunnalla, jonka järjestämä Kaleniuksen keikka oli, joten mekin päästiin keikkalavan koristelutalkoisiin ja kerättiin kukkia lavaa kaunistamaan. Kaikki alkoi olla valmista ja sound checkit valmiina, kun alkoi sataa. Jossain kaukana jyrisi ukkonen. Jaiks! Kymmenen minuuttia keikan alkuun ja sää näytti tältä. Ei hyvä. Hetken päästä alkoi sataa kaatamalla ja ukkonen lähestyi. Keikka päätettiin siirtää vieressä olevaan kirkkoon sisälle, jossa keikka vedettäisiin akustisena. Mä olen edelleen ihan äimänä näiden miesten, siis Tommin ja bändin poikien ammattitaidosta tuossa tilanteessa. Ne vaan sopeutui tilanteeseen ja otti sen haltuun. Kaikki ulkona tehdyt sound checkit meni ihan hukkaan eikä sisällä ollut edes miksauspöytää, mut nää ne vain osasi laittaa kaikki laitteet kuntoon ja hoitaa hommat niin, että musiikki kuulosti todella hyvältä ilman sen kummempia virityksiä. Keyboardin tilalle tuli flyygeli (joka oli muuten aivan mahtavan kuuloinen!) ja lisäksi oli Tommin kitara sekä Pasin "läskibasso". Jestas mitä tilanteeseen heittäytymistä, keikasta tuli lopulta aivan mahtava ja yleisö näytti tykkäävän siitä kovasti. Ja minä myös :)

Haaveileva trio. Kai ne haaveili aurongosta... :)

No kyllä näiltä pojilta oikeasti ihan kunnon meininkiä saatiin.
Mua naurattaa tää kuva: siunattu Tommi :)

Pikku pianistit.

Keikan jälkeen saatiin kyllä päivän parhaat naurut, kun eräs tyttö oli luullut mua Tommin vaimoksi! Hahaa! :D Mut olin vaimo tai en, niin sain ainakin ihanan kortin Tommilta. Mun vanha nimmarikortti oli mennyt pilalle muutossa, kun siihen kaatui pesuainetta. Pyysin siis uuden ja totesin vitsillä, että "niin siinähän luki jotain että Hansu olet maailman kaunein nainen ja niin edelleen..."

En nyt ihan tosissani tätä sanonut, mutta tämä kertoo jotain Tommin
huumorintajusta. Ja kyllähän tuo teksti silmää miellyttää. :)

Käytiin me vähän Imatraa ihmettelemässäkin, kun oli Big Band festarit ja kaikkea kivaa. Ilma kyllä vähän oli kökkö mut oli meillä silti mukava päivä. Valitettavasti jouduttiin jo sunnuntaina lähtemään pois, koska mulla oli maanantaina jo aamuvuoro töissä. Oli toi kuitenkin ihana vuorokauden reissu ja tykkään tehdä tuollaisia matkoja, koska ei mua autossa istuminen tai ajaminen haittaa, mut tykkään ihmetellä maailmaa ja seikkailla vähän. Moni ihminen tuntuu ajattelevan, et mitä järkeä lähteä jonnekin vain yhden päivän takia, mut mä taas ajattelen niin että miksi jättää arvokas kokemus väliin. Tämä ainakin oli sellainen. Siis arvokas <3

Pato avataan joka päivä 20 minuutin ajaksi klo 18. Taustalla soi klassista musiikkia.

Aikamoinen kokemus oli tämä,
kun veden mukana tuuli yltyi ja naama kastui.

Näkymä toiselta puolen siltaa, kun vesi on jo valunut pois.

Mun pikku sadetanssit Imatran torilla. Silloin kun on kivaa, ei pikku sateetkaan haittaa!

Matka oli mukava, mutta oli ihanaa lähteä myös kotimatkalle;
tiesin että kotona odottaa pikku Täplä.

Täplä vaikutti olevan jälleennäkemisestä yhtä iloinen kuin minäkin.

Ikävä oli molemminpuolinen.

Toivotaan että ilmat vähän paranee ja kunnon kesä tulisi viimein meidän kaikkien päiviä piristämään. Mukavaa loppuviikkoa teille lukijat!