Kaikkea mahdollista ja vähän lisää

Kylläpä on kevät hilpaissut pitkälle! Aivan ihanaa kun aurinko paistaa ja on lämmintä. Tää on parasta aikaa, kun kevät on parhaimmillaan ja tietää että kesä on vielä edessä päin. Saan siitä ihan hirmuisesti energiaa ja intoa tehdä kaikenlaista. Ja kaikenlaista tässä on tullutkin taas tehtyä ja paljon on tapahtunut joten ajattelin vähän jäsennellä tätä tekstiäni pikku otsikoilla niin on ehkä kivempi teidän lukea, tai voitte lukea vaan ne jutut jotka itseänne kiinnostaa. :) Ja kerron nyt paljon asioista kuvien kautta, niin ei tarvii niin paljoa sanoja. Kun tietää mun innon kertoa asioista yksityiskohtaisesti, en saisi tätä ikinä valmiiks jos yrittäisin kaiken kertoa sanoilla.


Yleisiä kuulumisia

Jees, elikäs mun työharjoittelu loppui viime viikolla. Sain aikas kivaa palautetta sieltä, ihan positiivista siis. Eli hyvin meni harjoittelu ja itsellekin jäi siitä tosi hyvä mieli. Siellä oli mukavia ihmisiä töissä ja muutenkin viihdyin todella hyvin. Täytyypä käydä moikkaamassa heitä joskus jos käyn siellä suunnalla. Niin ja joo, me löydettiin ihana asunto! Ollaan siis muuttamassa toukokuun loppupuolella, oon jo ihan pähkinöinä enkä malttaisi odottaa. Tekisi mieli jo pakata kaikki mut ehkä täytyy vähän aikaa vielä malttaa. Oon mä jotain jo pakkaillut, sellaista mitä ei nyt tarvii, koska tykkään mieluummin tehdä vähän kerrallaan kuin kiireellä.

Toi auto mun tarvii hyvästellä, koska se ei mennyt katsastuksesta läpi (kappas...) joten ajoaikaa sille annettiin kuukausi. Siitä jäljellä olis nyt pari viikkoa eli vähiin käy. Mulla ei oo varaa korjata sitä, eikä se oo kannattavaakaan kun autosta maksettiin 400 euroa ja korjaus tulis maksaan (reilusti) yli 200 joten ei oikein oo mieltä... varsinkin kun ei tiedä mitä kaikkea muita vikoja siellä muhii. Kohta oon taas tien päällä ja sit ollaan ihmeissään. Täytyy siis keksiä joku vaihtoehtoinen kulkupeli...

Täytyy nyt ajella ittensä puhki kun vielä voi. Vaikka ei olis menoakaan minnekään.
Mut ihan vaan siks koska voin.

Viime tekstissä mainitsinkin, että Täplä lähti "mummulaan" hoitoon pariksi viikoksi. Siellä se oli viety eläinlääkäriin, ja raukalla todettiin TAAS korvatulehdus, silmissä sidekalvon tulehdus sekä paikoitellen ihotulehdus. Täplälle määrättiin kaikenlaista lääkettä, mut onneks eilen oli ton pisimmän kuurin viimeinen antopäivä. Sain toissapäivänä sopivasti Täplän takaisin kotiin :D Mut toivotaan että pikkuinen pysyisi nyt terveenä. Käytin sen tänään suihkussa, kun se oli niin likainen. Sitä lääkettä oli korvasta valunut sen parin viikon ajan ja koko turkki oli ihan rasvainen siitä lääkkeestä. Pesun jälkeen se oli taas pehmoinen ku pumpuli ja turkki oli tuuhea, ihan ku sitä olisi tullut tuplaten lisää. Mut onpahan puhdas pikkuinen <3

Puhdas mutta märkä kissa.

Leirielämää

Reilu viikko sitten lähdin taas leireilemään. Tällä kertaa olin ihan oikeasti leiriläisenä, enkä millään lailla ohjaajan tai avustajan roolissa. Kyseessä oli ihan normaali seurakunnan järjestämä nuorten aikuisten leiri. Tykkään kaikesta tuollaisesta, toiset käy todella harvoin (jos koskaan) missään leireillä, mut mä kyllä lähden aina tuollaisille mukaan jos mahdollista. Tietty onhan sekin jo yksi juttu, että siellä on tuttuja ihmisiä joten siinä samalla tulee nähtyä sellaisia tyyppejä joita ei ole aikoihin nähnyt ja tutustuttua uusiin ihmisiin myös. Mut vaikka siellä ei olis ketään tuttuja, kyllä varmaan silti voisin lähteä. Onhan se nyt hienoa, ruokaa tulee 5 kertaa päivässä ja muutenkin se leirielämä poikkeaa niin paljon arjesta. Eihän se mitään täyttä lepoa ole, mut levätä mä voin kotonakin. Mulle tärkeää on elämässä vaihtelu, se että saa välillä kokea jotain uutta ja erilaista - vaikka toisinaan kaipaakin myös tuttua ja turvallista.

Mä olin kyllä tuona ekana päivänä todella väsynyt, kun olin edellisenä iltana päivystellyt Saappaassa. Mut muiden ulkoillessa otin pienet torkut ja hyvin jaksoin sit taas iltaan. Saunan jälkeen iltasella meille esiintyi itselleni tutusta porukasta koottu bändi, Iida ja ihmisten kaltaiset olennot. Tällä porukalla on aina mahtava asenne ja hyvä meininki. Biisit kertovat elämästä, sen iloista ja suruista monesta eri näkökulmasta. On rokkia ja balladia ja kaikkea siltä väliltä. Iida laulaa kuin enkeli ja Pete tuo vastapainoksi vähän rockia raspikurkullaan :) Eli ilohan tuota oli kuunnella ja oman tunnelmansa tilanteeseen toi tosiaan se, kun tuntee porukan ja biisit ennestään.

Tunnelmallista, tunteita herättävää tulkintaa.

Tällä porukalla on aina meno kohdallaan. Iloa ja surua sopivissa määrin.
Ja vähän tanssia myös, tietenkin.

Upea tunnelma jatkui yömyöhälle, kun lauleskeltiin yhdessä kitaran säestyksellä, takkatulen äärellä. Ikkunasta näkyi hämärä järvimaisema. Tällaisten hetkien vuoksi mä lähden leireille. Yhdessäoloa ja hyvä tunnelma. Muuta ei tarvita.

Ei hullummat maisemat ikkunasta.

Seuraavana päivänä käytiin vielä aamupäivästä pienellä metsävaelluksella. Matkaa ei ollut kuin reilut neljä kilometriä, mutta ne jotka on noissa luonnontilassa olevissa metsissä kulkeneet, tietää varmasti että se ei ole läheskään sama asia kuin neljä kilometriä tasaista tietä. Mut toi oli ihan kivan pituinen matka, ei liian lyhyt tai liian pitkä. Lunta ei ollut enää, mutta siellä täällä oli jäätynyttä vettä jonka päällä sitten luisteltiin kieli keskellä suuta. Ehjänä päästiin onneksi vaellusreitti loppuun. Mut kivaa oli, rakastan luonnossa kulkemista!

Meidän reitti.

Innokas retkeilijä.

Vielä oli järven pinnalla ohut jää.

Luonnon kauneutta.

Kyllä siellä jotain jo kasvaa. Metsä herää elämään.

Komiat oli maisemat. Ja matkakumppanimme Mörri <3

Jotain pelleilyä. Pitää aina tehdä toisin kuin käsketään ^^

Lisää keikkailua - arvaatte varmaan jo kuka?

Jos arvasitte Tommi Kalenius, arvasitte oikein :D Yleensähän mä en välttämättä ihan näin usein Tommin keikkoja kiertele, mut nyt on sopivasti osuneet nää keikat tähän lähikaupunkeihin. Käytiin siis Konneveden kirkossa Kaleniusta kuuntelemassa. Todella hyvin se kyllä veti, vaikka oli ihan flunssassa. Laulusta ei kyllä oikeastaan edes huomannut, mut puheesta huomasi että ääni oli käheänä. Tosi ammattilainen siis kyseessä :)

Konneveden hieno kirkko.

Keikan alkua odotellessa...

Tommin trio poseeraa.

Vähän erilainen yhteiskuva. Kymmenennen keikkani kunniaksi vähän hoopoiltiin Tommin kanssa.
Vaihdettiin asetelma uusiksi: kuvassa minä oonkin artisti ja Tommi on mun suuri fani.
Kuten ihan selkeästi kuvasta näkyy :D

Tampereen reissu pääsiäisenä

Pitkäperjantaina lähdin Tampereelle, kun ystävät ja sukulaiset on taas kysellyt mua sinne suunnalle. Se on aina sit vähän sellaista kun sinne meen, että ravaan paikasta toiseen kun kaikkia pitäis ehtiä nähdä. Vaikka kyllähän se oikeesti on ihana nähdä aina ystäviä pitkästä aikaa. <3 Onneks oltiin kokoonnuttu monen ystävän kanssa samaan paikkaan, niin ei tarvinnut jokaisen luona käydä erikseen. :D

Perjantai meni siis tyttöjen iltaa viettäessä, lauantaina kävin toisen ystävän luona joka oli kans kutsunut omia kavereitaan iltaa istumaan. Sunnuntaina kävin isän luona ja loppupäivän vietin äidin ja poikaystäväni Tonin kanssa. Toni oli tullut junalla suoraan työharjoittelusta Tampereelle. Maanantaina me ehdittiin vielä nähdä pikaisesti mun veli ja sen tyttöystävä ennen ku lähdettiin takaisin Pieksämäelle. Oli siis melkoisen tiivis

Tyttöjen illan antimia. Skumppaa ja kakkua. Nam!

Että tällaista. Nyt kun harkka loppui, niin toivon mukaan ehdin taas kirjoitella enemmän. Tällä viikolla on koulua ja työharjoittelun purkua. Ou jee.

Nauttikaapa auringosta ystäväiset! :)

Auton tarina jatkuu ja muita kuulumisia

Hola ystäväiset! Kalenteri kääntyi huhtikuun puolelle että hujahti. Työharjoittelu on vienyt yllättävän paljon aikaa ja voimia, enkä ole jaksanut hirveästi keskittyä kirjoittamiseen. Lisäksi toisaalta on myös tuntunut siltä, ettei oikein oo tapahtunut mitään kummempaa josta saisi jutun aihetta. Nyt kuitenkin on parin viikon sisällä edennyt asiat joten voisinpa vähän päivitellä tänne tilannetta, niin pysytte ajan tasalla. :)

Eli aloitetaanpas autosta. Parisen viikkoa sitten kirjoittelin tänne, kuinka jäin sillä tien varteen ja sain poliisilta kyydin Kuopion keskustaan ja niin edelleen. Onnekseni törmäsin tuttuun ja sain yöpaikan. No, hyvä onni auton suhteen jatkui. Seuraavana sunnuntaina työharjoittelussa mainitsin viikonlopun autotoilailuistani harkkaohjaajalleni, joka kertoi, että hänen enonsa asuu Suonenjoella ja omistaa hinausfirman. Auto oli jäänyt aika lähelle Suonenjokea, joten tässähän oli tuhannen taalan paikka hakea auto pois sieltä korvesta. Sopivasti harkkaohjaajani oli joka tapauksessa lähdössä suoraan töistä Suonenjoelle päin, joten hyppäsin kyytiin ja treffattiin tämän enon kanssa mun auton luona. Eno laitteli vähän virtaa ja kappas, auto käynnistyi. Tosin tekstinäytössä luki "Time for service" ja mittariston valot himmeni ja kirkastui vuoron perään. Sain ajettua auton Suonenjoelle autokorjaamon pihaan, eli hinausta ei tarvittu. Tästä avusta kuitenkin eno kuitenkin halusi laskuttaa, mutta sanoi että jos annan vakuutustiedot, asia hoituu sillä. Jes, eipä tarvinnut itse maksaa. Meillä on rahat nyt kevään aikana tosi tiukilla, joten kaikki tällaiset ylimääräiset menot on meille iso asia.

Sovittiin, että "hinaus-eno" Heheh... vie auton avaimet heti seuraavana aamuna korjaamolle ja mä soittelen sinne korjauksesta. Junalla takaisin Pieksämäelle tullessani jännitin, että paljonkohan sekin maksaa... mut sopivasti yhdeltä kaverilta tuli tekstari, jossa oli erään miehen puhelinnumero. Kaveri kehotti soittamaan tälle tuttavalleen, koska se osaa korjata autoja ja on omistanut Saabinkin joskus. Oli jo kuulemma luvannut auttaa. Uskomatonta, hän siis ihan oikeasti halus auttaa tuntematonta tyyppiä! :) Ihan mahtavaa. Niinpä saatiin järjestettyä, että hän haki ne avaimet siltä hinaajalta ja otti Saabin hellään huomaansa. Lupasi tehdä työn halvemmalla kuin mitä korjaamolla tehtäis. Näin todellakin kävi. Sieltä oli mennyt rikki joku anturi, joka "huijasi" autoa että lämmöt olis korkealla vaikka ei olekaan. Tämän johdosta siellä pyöri joku tuuletin tuhatta ja sataa kun se yritti epätoivoisesti viilentää "liian kuumaa" moottoria. Ja tämä tietysti söi vimmatusti akkua (tässä saattoi olla selitys myös sille, miksi talvella akku oli vähän väliä lopussa, koska tän hepun mukaan sähkömittaus osoitti et akku ja laturi on muuten ok). Sinne siis vaihdettiin se osa joka maksoi 40 euroa ja enempää rahaa hän ei halunnut. Laitoin kuitenkin tilille vähän extraa ;)

Viime viikon lauantaina kävin siis hakemassa auton pois. Ihan uskomatonta miten kova mäihä voi ihmisellä käydä. Siis kaikki nää: tienvarteen jäädessä poliisien osuminen paikalle, tuttuun törmääminen jolta yöpaikan saaminen, harkkaohjaajan enon hinausfirma ja sopivasti matkustus Suonenjoelle, kaverin tuttavan autokorjaustaidot jne... Saan olla kyllä hyvin kiitollinen tästä kaikesta. Ja olenkin.

En muista miten paljon oon siitä täällä blogissa puhunut, mutta aiotaan poikaystäväni kanssa muuttaa Jyväskylään kun valmistutaan toukokuussa. Ollaan jo vuodenvaihteesta saakka laiteltu hiki hatussa asuntohakemuksia joka paikkaan ja päivitelty ja uusittu niitä. Voi olla että alettiin vähän liiankin aikaisin laitteleen, kun joka paikassa näkyi vaan kuukauden sisällä vapautuvia asuntoja. Mutta, tällä viikolla sitten saatiin viimein asuntotarjous! Oltiin ihan onnesta soikeina, koska se asunto on juuri sopivan oloinen: meille sopiva sijainti, ihan kivasti neliöitä, mukava vuokra jne... Olis oma saunakin ja kaikkea. Saatiin perjantai vapaaksi harkasta jotta päästiin matkustamaan Jyväskylään asuntoa katsomaan. Olin aivan täpinöissäni ja pohjapiirrustuksen perusteella jo sisustellut asuntoa mielessäni. Kämpälle päästyämme vastaan tuli kyllä pienoinen pettymys. Pohjapiirrustuksen mukaan huoneet näytti paljon leveämmiltä. Todellisuudessa asunto oli pitkulainen, mutta kapea. Ja vessa ihan hölmön iso, johon meni paljon hukkaneliöitä. Makuuhuone oli niin kapea, että meidän sänky ei edes kunnolla mahdu sinne. Eikä tietokonepöytä ollenkaan. Olohuoneeseen ja keittiöönkään ei mahdu meidän kalusteet. Lisäksi kaappitilaa oli todella vähän, eikä esim. liinavaatteille ollut omaa kaappia... nyt olisi sitten valinnan paikka, koska pitäis ens viikolla ilmoittaa otetaanko se asunto vastaan. Muuten se oli kyllä hyväkuntoinen (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) mutta kyllähän se ongelmaksi muodostuu, jos ei mahduta sinne. Se oli ihan pöhkösti suunniteltu, koska siinä ei ole kuin 3 neliötä vähemmän kuin meidän nykyisessä asunnossa, mut silti varmaan kolmasosa huonekaluista ei mahtuisi sinne. Tekisi mieli kieltäytyä ja odotella tarjousta paremmasta kämpästä, mut toisaalta eihän me voida tietää tuleeko muita tarjouksia ja jos tulee, niin onko se välttämättä parempi. No, katsotaan. Voi olla että kohteliaasti kieltäydymme ja perustelemme syyn sille, ehkäpä se siitä... täytyy vaan luottaa taas että asiat järjestyy, kuten useimmiten on tapana :) Mut voi olla muuten, etten nyt tee tänne sitä kotiesittelyä ennen kuin ollaan muutettu, koska täällä on nyt jo paikat hyrskyn myrskyn, kun ollaan jo pakkailtu.

Lauantai-illan karaoket a'la Hansu

Meillä oli muuten tosi mukava viikonloppu. Mun äiti ja sen puoliso (eli mun isäpuoli) tuli meille kylään. Meillä on tapana aina pelailla Nintendo 3DS-konsoleilla yhdessä äidin ja mun poikaystävän kanssa kaikenlaista. Oli kyllä taas sellaiset pelit että! Naapurit varmaan ihmetteli kun ihme kiljahduksia ja naurunremakoita kuuluu seinän takaa. Käytiin myös ravintolassa syömässä, harmittaa kun en tajunnut ottaa ruoka-annoksesta kuvaa. Tais olla niin nälkä etten tullut ajatelleeksi. Söin härän ulkofileepihviä hunajaisella bearnaise-kastikkeella ja lohkoperunoilla. Oli muuten hyvä pihvi, nam! Ja palan painikkeeksi hyvää punkkua. Slurp. Vietiin "vanhukset" myös pariin meidän vakipaikkaan, eli baariin... tai no pubeja ne kaiketi on. Jälkimmäinen näistä oli karaoke-baari ja kävin aika paljon lauleskelemassa. Olipas mukavaa pitkästä aikaa päästä laulamaan! Listalta löytyi myös Tommi Kaleniuksen biisejä, huomaa ettei Kalenius enää ihan niin tuntematon poika oo kuin aiemmin. Jipii! Ainoastaan yksi huono puoli noiden "porukoiden" käynnissä oli: ne veivät Täplän mennessään! Ne on siis tosi kiintyneitä Täplään, kun se on ollut siellä niin paljon silloin kun olin Tampereella työharjoittelussa ja kesätöissä ja majailin siellä Täplän kanssa. Nyt ne sitten aina silloin tällöin haluaa Täplyskän luokseen kun ikävöivät sitä niin paljon. Ymmärrän kyllä miksi <3 Mut parin viikon päästä menen itse Tampereelle niin haen pikku "Tintun" samalla kotiin. Tulee ikävä pikkuista <3

Mutta tällaista tällä kertaa. Toivotaan nyt parasta asuntojen suhteen, jotenkin musta tuntuu että tää ei ole vielä "se oikea", mutta tuntuu myös että kyllä se sieltä vielä tulee. Toivottavasti pian, koska tän kuun aikana pitäis jo irtisanoa nykyinen... Peukut pystyyn siis!