Vaaleanpunaisen palluran arvoitus

Huomenta. Mitä mitä, kello on 8 ja minä oon jo hereillä, harvinaista...

Mulla on aikainen herätys tänään, koska lähden niitä junia bongailemaan. Täplä jotenkin taas tiesi aamuherätyksestä, koska musta tuntuu että aina niinä aamuina kun mun pitää herätä aikaisin, päättää Täplyskä varmistaa heräämiseni ja alkaa n. 1-2 tuntia ennen kellon soittoa keksiä kaikkia kivoja juttuja joilla mut saisi hereille. Oikeastihan taka-ajatuksena sillä on saada ruokaa, mutta on se silti mun mielestä mielenkiintoista, että miksi näitä aamuherätyksiä tapahtuu nimenomaan silloin, kun oon muutenkin nukkunut huonosti tai mennyt myöhään nukkumaan ja aamulla haluais nukkua viimeiseen asti kunnes kello soi.

Ensin heräsin siihen, että Täplä hyppäsi tietokone-/työpöydälle. Mulle on kehittynyt jotenkin herkkä kuulo näiden suhteen, koska en mä normaalisti herää sellaiseen pieneen ääneen, mutta tuollaiseen useimmiten herään, jos Täplä tekee jotakin kiellettyä. Meillä on siis opetettu, että pöydät on kiellettyä aluetta ja erityisesti tuo pöytä, koska siinä on kaikenlaisia paperi- ja kirjapinoja joita Täplällä on taipumus pudotella ja kaadella kun se tuolla tallustelee. Karjasin Täplälle että alas, mutta se himskatin kujeilija on senkin oppinut, (yleensä tottelee mutta aamuisin kiusaa mua :D) että pelkkään käskyyn ei tarvitse reagoida, vaan hän odottaa että lähden liikkumaan sitä kohti ennen ku hyppää alas ja on ihan muina kissoina ihan ku ei mitään olis tehnytkään. Yleensä tuijottelee tässä vaiheessa viattomana seinille ja muka yllättyneenä näkee mut: "mau".

Yritin jatkaa unia, mutta Täplä oli päättänyt toisin. Se hyppäsi sängylle ja tuli korvan juureen kehräämään. Kehräykseen itsessään olen jo aika tottunut eikä se häiritse unen saamista, mut kohta taas kuului se perinteinen, laahaava ääni: Täplä hivutti tassulla mun kännykkää yöpöydältä reunaa kohti. Toi on yleensä toi seuraava vaihe aina pöydälle hyppäämisen jälkeen :D Yleensä oon tossa yrittänyt reagoida ikään ku en huomaiskaan, kiellän sitä ja vedän sen tassun pois mutta en liikaa kiinnitä siihen huomiota, ettei se opi että jee tämä kikka toimii Huomaatteko kuinka hyvin suunnitelmani on tähän asti toiminut ^^ Täplä asettui makuulle ja kehräys jatkui. Olin ihan unen rajamailla ja hetken päästä havahduin siihen, että kasvoilla tuntui jotain pehmeää, kutittavaa. Avasin silmät ja tuijotin hetken... siis mikä toi on...?! YÄÄÄÄ, vaaleanpunainen persreikä! Suoraan siinä mun silmien edessä, vain muutaman sentin päässä, niin että mun nenä melkein koski siihen! Lannistuin. No niin, voitit, luovutan, mennään, saat ruokaa... Kipossa oli vielä vanhaakin ruokaa jäljellä. Thanks, mate!

Käytiin muuten eilen Täplän kanssa ulkona valjaissa. Ostin ne valjaat pari kuukautta sitten ja toi oli vasta toinen kerta koskaan kun oltiin ulkona. Tosi nätisti se on niissä valjaissa, vaikka en ole ennen sellaisia sille laittanut. Ei rimpuile eikä yritä saada niitä pois. Mut kyllä huomaa, et ei Täplä oo mikään ulkokissa. Kun mennään sinne ja lasken sen maahan, se tuijottaa ensin pitkään paikallaan, kunnes lähtee kävelemään takaisin kotia kohti :D Eilenkin se vaan halus mennä koko ajan kohti lähimpiä taloja ja niiden ovia - yhdestä maan tasolla olevasta pikku ikkunasta kurkki ihan raasuna sisään. Yritin aina kantaa sen vähän kauemmas niistä taloista, mut silloin se vaan jumittuu mietiskelemään luultavasti navigoi lähimmän talon ja kohta taas mennään ovea kohti. Hitsin mukavuudenhaluinen kissa, täytyy myöntää! Olen kuitenkin aatellut että kevään tullessa vien sitä vähän useammin ulos, jos se vaikka tottuis siihen eikä olis niin peloissaan ja ihmeissään niin saattais alkaa nauttimaankin siitä. Nyt on vielä niin kylmä, että aina kun otin sen syliin (missä se muuten viihtyi todella hyvin) niin raukka vaan sai sellaisia vilunväristyksiä. Eilen muuten tuli valjaissa yks toinenkin kissa vastaan. Kyllä ne siinä vähän toisiaan nuuhki, kunnes Täplä kipitti häntä koipien välissä karkuun. Meidän sankari.

Eipä tässä mihinkään kiire oo, tärkeä pohdinta menossa...

Katsokaa mikä peilijää, ja miettikää kuinka suloiselta näytti kun tää pikkuinen luisteli siinä. Aws.

 

Täplä on kyllä kotikissa henkeen ja vereen. Mukavuudenhaluinen ja laiska. Omistajaansa tullut ^^

 
No niin, Jyväskylä ja junat kutsuvat. Palaan bongailureissulta torstaina, joten joko silloin tai perjantaina on odotettavissa siihen liittyvä postaus. See ya!