Koneiden kapina

Pariin päivään ei ole tapahtunut mitään kovinkaan kummoista, enkä ole oikeastaan ehtinytkään kirjoitella. Eipä sillä, että hirveästi olis tullut juttuakaan. :D

No mutta toisaalta on sentään jotain tapahtunut. Olen kotoisin Tampereelta ja käyn tai käydään välillä siellä mun perhettä ja ystäviä tapaamassa. Äiti myös vaatii meitä vähän väliä kylään, koska haluaa (meidän lisäksi) nähdä mun kissan johon on kovin kiintynyt Eikä ole ainoa <3 Sain siis jälleen nauraa makoisat naurut epäonnelleni, kun oltiin lähdössä Tampereelle. Oltiin jo ihan lähtökuopissa, auto pakattuna, kun katsoin kelloa että jes, päästään valoisaan aikaan vielä perille. Käänsin virta-avainta, ja auto sanoi vaimeasti "wwwiumm, wwwwiu- - -" eikä sitten enää pihaustakaan. TAAS!? Juurihan sitä latailtiin ja ajeltiin pitkät matkat ja kaikkea, luulis nyt että se lähtis edes käyntiin, hitto soikoon! En osannut olla kärttyisä, nauratti vaan. Tää on niin tätä, mun tuuria.

Ajateltiin pysäyttää seuraava auto joka ajaa siihen parkkipaikalle, että saatais virtaa. Joo, siihen ajoi kaksi hienostunutta vanhempaa rouvaa. Yes, totally my first choice! En mitenkään halua tehdä olettamuksia kenenkään osaamisesta autojen suhteen ulkonäön tai iän perusteella, mutta... Öö, no jos sitten kuitenkin se seuraava auto. Jota ei näkynyt eikä kuulunut. Mutta, Toni (mun poikaystävä) on nero! Se nimittäin keksi, että meillä on kotona mun vanhan auton akku, jota me oltiin myöskin latailtu lainaamallamme laturilla. Funtsittiin, että periaatteessa sen pitäis toimia samoin kuin toinen auto, eli jos kaapelit vetää siitä mun auton akkuun, niin sillä vois ehkä koittaa käynnistää sen. Tämä kuulosti varteenotettavalta suunnitelmalta, koska mua ei kiinnostanut jäädä siihen auton viereen nököttämään ja odottelemaan seuraavaa pysäköijää, joka mun tuurilla osoittautuisi taas joksikin mymmeliksi.

Suunnitelma toimi! Vetelin autossa aaltoja, kun saatiin se lopulta käyntiin. Eli päästiin lähtemään Tamperetta kohti. Jyväskylän kohdalla pysähdyttiin hakemaan viimeinkin mun silmälasit. Ah sitä autuasta tunnetta, kun maailma kirkastui edessäni. Ihan ku joku olis laittanut päälle jonkin kuvankäsittelyohjelman ja painellut Sharpen-toimintoa. Mahtavaa oikeasti nähdä, kaikki oli niin terävää. Kaunista! Näin oikeasti lukea vastaan tulevat opastekyltit, tai edellä ajavan auton rekkarin. Huisia!

Varmaan jopa kivet menis rikki jos ne mun käsittelyyn pääsis :D Ei sillä että olen kovakourainen, vaan koska mulla vaan on sellainen tuuri...

Nyt kun toi auto on paljon reistaillut ja muutenkin on tässä hajonnut kaikenlaista, niin aloin mietiskellä, et mikäköhän siinä on, ku kaikki menee rikki aina yhtä aikaa? Ensin kaikki kodinkoneet, elektroniikka ym. toimii suht moitteettomasti vuosikausia, ja sit yhtäkkiä kaikki alkaa aukoa päätään samaan aikaan. Mulla alkaa kännykkä sekoilla yhä useammin ja useammin (onhan se "jo" kaksi vuotta vanhakin... eli nykyään jo ikäloppu) ja tietokone on vedellyt viimeisiään jo vaikka kuinka kauan. Kumpaankaan ei uskalla enää luottaa ollenkaan. Tilttailee ja sammuilee itsestään. Tietokone onnistu yks päivä pilaamaan yhden word-tiedoston jota olin tehnyt tuntitolkulla, monta päivää. Tiedostoa vaan ei enää pystynyt avaamaan. Aiemmin oon lohduttautunut sillä, et onhan meillä toi Tonin läppäri jota voidaan käyttää kun mun kone hajoaa. Hähää, eipäs voidakaan koska läppärikin päätti (juuri sopivasti vähän sen jälkeen kun takuu meni umpeen) että on kivaa kun tuuletin ei enää toimi, jonka seurauksena kone alkaa ylikuumentua ja hätäsammutella itseään. Eikä tässä vielä kaikki! Läppäri päätti samaan syssyyn alkaa sekoilla niin, että videoita katsellessa ääni jää junnaamaan taustalle ja kuva jää jumiin eikä mikään toimi. Jee! Mut jotta hajoavia laitteita ei olisi liian vähän, päätti pyykinpesukonekin yhtyä tähän koneiden kapinaan ja lakkasi toimimasta. Se keräsi kaiken rohkeutensa ja eräänä päivänä aloitti lakkonsa varovasti, kieltäytymällä veden poistamisesta. Kuitenkin se mukisematta poisti veden kun keksittiin laittaa nimenomaan se linkousohjelma päälle. Seuraavalle päivälle se oli selkeästi miettinyt tätä hommaa ja teki totaalisen "kastelen pyykit litimäräksi, sotken ne pesuaineella ja pyöräytän pari kertaa" -lakon, jonka jälkeen ei enää reagoinut mihinkään. Me rangaistiin sitä ottamalla töpseli irti seinästä. Tuhma kone!

Mut ei hätä ole tämän näköinen, koska koneita saa uusia ja uuden läppärinkin sai osamaksulla kivaan hintaan 49 euroa kuussa. Ja elämä jatkuu.