Itsetutkiskelun syövereissä

Makoilen kotona sängyllä, läppäri sylissä, ja koitan tappaa aikaa. Pitäis tehdä kaikenlaista, kuten siivota, käydä kaupassa ja aloittaa pari koulutehtävää,  mutta en jaksa. Tuntuu, että saattais olla flunssa tulossa, kurkku on ainakin melkoisen kipeä. Toivottavasti ei mitään possuflunssaa kuitenkaan, mua ei ole rokotettu. Tiedän, että pitäis, pitäis, pitäis... en saa aikaiseksi aloittaa. En koskaan meinaa saada.

Oivalsin eilen jotakin itsestäni, mitä en ole koskaan edes omalla kohdallani miettinyt. Luin erään artikkelin naisesta, jolla on aikuisiän ADHD. Huomasin yllättäviä yhtäläisyyksiä itseeni! En ole koskaan ajatellut, että mulla voisi olla mitään tuollaista, vaikka perheessäkin on sellaista epäilyä ollut. Mut mulla ei koskaan ole sellaisia selkeitä oireita ollut. Oon aina ajatellut että ADHD tarkoittaa sitä, että on selkeästi rauhaton ja on vaikeaa keskittyä asioihin. Artikkelin luettuani tajusin, että kyse on paljon muustakin. Aloin tutkia netistä ADHD:n oireita, joita löytyikin sitten vaikka kuinka paljon. Tein muutaman testin, joista yhden mukaan ei ole hätää, yhden mukaan pitäisi käydä keskustelemassa lääkärin kanssa, ja yhdestä ei saanut selkoa koska siinä ei ollut mitään selitystä sille, mitä tulokset tarkoittaa. Ne testien kysymykset kuitenkin avasi mun silmäni, koska mulle tuli sellainen olo että ehkäpä minunkin omituisuudelleni saattaisi olla selitys! Tai sitten mä oikeasti olen vaan omituinen ja tää on "toiveajattelua"... siis se, että mun käytökselleni voisi olla jokin syy. En siis todellakaan toivo mitään ADHD:ta...

Olen seikkailijaluonne. Kaipaan sitä, että saan vaihtelua elämään.
(tämä kuva on muuten otettu 22.12.2013... ei kovin jouluista.)

Kerronpa nyt vähän itseni omituisesta puolesta. Eli niistä asioista, joiden vuoksi olen monesti kokenut olevani erilainen, huono, epäonnistunut ja saamaton. Tai jotka ovat muuten vain hankaloittaneet mun elämistäni tai saattaneet mut epämukaviin ja noloihin tilanteisiin. Ehkäpä olette aiemmista teksteistä jo huomanneet jotakin näistä piirteistä. Nämä on samalla siis asioita, jotka täsmäävät netistä löytyneiden ADHD-oirekuvausten kanssa:

Mulla on aina "monta rautaa tulessa". Olen aina menossa jonnekin, tekemässä jotakin tai aloittamassa uuden tekemistä, mutta usein asiat jäävät kesken tai vain suunnitelman tasolle. Olen siis aikeissa aloittaa, mutta se jää aikeeksi. Mielenkiintoisia asioita kyllä teen suurella intohimolla, mutta vaikeuksia on velvollisuuksien hoitamisessa (ajallaan) kuten laskujen maksamisessa, koulutehtävien tekemisessä, lääkäri-, KELA- tai muiden asioiden hoitamisessa jne... teen kaiken aina viime tipassa tai vähän myöhässä. Myöhästelen tapaamisista tai unohtelen niitä. Olen muutenkin hyvin hajamielinen, en muista tärkeitä asioita enkä sovittuja tapaamisia. Jätän tavarat sinne mihin ne sattuvat jäämään. Tavarat ovat siis helposti hujan hajan ja onnistun saamaan aikaan sekasotkun ja kaaoksen hetkessä, enkä edes huomaa sitä. Siivoamisen aloittaminen on vaikeaa, mutta sitten kun aloitan, en pysty lopettamaan (koska perfektionisti nostaa päätään ja kaiken pitää olla täydellisen siistiä).

Mun on vaikeaa saada mitään aikaiseksi, masennun helposti koska tuntuu että mikään ei kiinnosta eikä mikään tunnu oikein miltään. Ne menee kausittain: joskus olen jatkuvasti menossa, joskus taas ei huvita yhtään mikään. En osaa arvioida omaa jaksamistani ja poltan itseni helposti loppuun.
Opinto-ohjaajani joskus kysyi multa, että onko mulla koskaan tutkittu lukihäiriötä, koska mun on niin vaikeaa lukea saati ymmärtää tekstiä, jota en koe kiinnostavaksi. En vaan yksinkertaistesti osaa lukea sitä, mitään ei jää mieleen. Koulussa en pysty keskittymään luennolla, ellei asia ole mielestäni erityisen kiinnostava. En pysty vain istumaan ja kuuntelemaan tekemättä mitään, vaan piirtelen tai kirjoittelen vihkooni, kudon jotakin tai jos muuta en voi tehdä niin järsin sormiani. Sitten taas jos paneudun johonkin mielenkiintoiseen asiaan, menetän ajantajuni täysin enkä kuule tai näe mitään. Toni mulle on tän blogin aloittamisenkin jälkeen alkanut "valittaa" siitä, kun sanon ettei tässä mene kauaa ja sitten käytän kolme tuntia blogipostauksen tekoon. Enkä edes tajua että siinä menee niin kauan. Aloittaessani jotakin en pysty lopettamaan ajallaan, paneudun johonkin asiaan ihan liikaa (niinkuin nyt tähän aiheeseen, olen käyttänyt monta tuntia sitä tutkiessani...) En myöskään kuule mitään mitä mulle puhutaan (tai edes tajua että mulle puhutaan) kun keskityn johonkin. Olen hyvin vaihtelunhaluinen ja kyllästyn nopeasti. Iltaisin en saa unta, koska ajatukset pyörii päässä, mutta aamuisin mua ei saa ylös sängystä millään. Olen aina väsynyt mutta samalla usein levoton. Saan usein puheripuleita ja kun se on ohi, mua nolottaa koska tajuan puhuneeni puoli tuntia kun joku vaan kysyi "mitä kuuluu?". Möläyttelen myös usein jotain tosi noloa.

ADHD-oireissa oli maininta siitä, että pienet yksityiskohdat jäävät huomaamatta joka ei sovi muhun koska olen perfektionisti, mut myöhemmin tuli vastaan että ADHD-oireisiin voi kuulua myös perfektionismi. Ja se, että vähemmän tärkeitäkään asioita ei pysty hoitamaan "sinne päin" vaan se on tehtävä täydellisesti ja sen vuoksi usein myöhästyy deadlineistä. Guilty! Puhuessani hypin aiheesta toiseen ja unohdan mitä olin sanomassa. Jos en suunnittele syömisiäni, ahmin ihan liikaa, eli syön ylen ja aivan liikaa herkkuja. Syömisestä tulee ihan holtitonta...
Tämä lista jatkuisi vielä pitkään, mutta etteköhän saa jo idean.

Musta löytyy kaksi ääripäätä.
Toinen on menevä, energinen, heittäytyvä ja spontaani hassuttelija...

...toinen puoli taas haluaisi vaan olla. Löhöillä sohvalla.
Unohtaa kaikki velvollisuudet ja ahdistavat asiat.

Muun muassa nämä kaikki asiat tulivat esille kun luin noita oireita. Luulen että jos mulla ADHD olisi, niin se olis aika lievä, mutta moni mieltäni vaivannut asia selittyisi tuolla. Musta ei sitä ehkä huomaa, että olen tuollainen niin kuin edellä kuvasin, koska oon oppinut aika hyvin elämään noiden asioiden kanssa ja hillitsemään itseäni. Pakottanut itseni tekemään tai olemaan tekemättä asioita. Joudun vähän väliä tekemään itselleni kirjallisia aikatauluja, uusia ruokavalioita, elämäntapamuutoksia, suunnitelmia...  Teen itselleni sääntöjä ja tavoitteita, jotta elämäni pysyy jonkinlaisessa hallinnassa ja koti asuttavassa kunnosssa.  Kirjoitan kaiken ylös, jotta en unohda sitä tai laitan kännykkään muistutuksia, jos siis muistan.

Joskus tuntuu, että haluaisi jättäytyä kokonaan neljän seinän sisään.
Ahdistaa, kun mitään ei saa aikaiseksi, mutta siltikään, mitään ei saa aikaiseksi.
Noidankehä jatkuu, kunnes ahdistus kasvaa liian isoksi ja oma saamattomuus alkaa ärsyttää.
Lopulta musta tulee taas se meneväinen, iloinen ja energinen Hansu.

Oon aina syyllistänyt itseäni siitä, että olen tällainen. Voihan olla, että ihan oikeasti olen vain saamaton ja laiska, mutta oli lohduttavaa huomata, että ehkä kyse voi sittenkin olla jostakin muusta, ja mun käytökselleni saattaisi löytyä selitys. Ehkäpä. Tää asia ei mua nyt niin paljoa vaivaa, että sen takia varaisin ajan tutkimuksiin, mutta ehkäpä jos lääkäriin joskus menen jostakin muusta syystä, voisin samalla kysäistä asiasta että olisiko sitä mahdolllista tutkia. Diagnoosin saaminen ei sinällään mitään muuttaisi, mutta tuntisinpa ainakin itseni paremmin. Toisaalta tuntuu, että on tässä positiivisiakin asioita. Sen mukaan mitä netin ihmeellisestä maailmasta sain selville, saattaisivat myös mun luovuuteni ja spontaani (joita olen aina pitänyt hyvinä ominaisuuksinani) luonteeni liittyä ADHD:en.

Tämä nyt on siis todella vahvaa spekulointia, sellaista ylitulkitsevaa pohdintaa jota aina välillä harrastan. Mutta, jos tätä lukee joku joka aiheesta tietää enemmän (vaikka omakohtaisia kokemuksia), niin saa kommentoida onko tää kaikki nyt vaan liioiteltua vai onko mahdollisuus, että mä sittenkin kuulun siihen 5 prosenttiin joilla on ADHD. En tietenkään sitä toivo, mutta en voi sitä sulkea poiskaan. Haluan tuntea itseni paremmin, jotta ymmärtäisin omaa käytöstäni ja voisin olla parempi ihminen... ehkäpä olen hieman perfektionisti myös siinä suhteessa, vaikka ymmärränkin sen ettei kukaan ole täydellinen. Ja kaikista vähiten minä itse.