Why so negative?

Varoitus, nyt tulee kunnon avautumista. :D Kirjoitan yleistävässä muodossa koska se on helpompaa, mutta jottei kukaan loukkaannu niin mainittakoon, että tämä ei tietenkään koske kaikkia ihmisiä ja tunnen monia jotka eivät ajattele/käyttäydy seuraavan tekstin mukaisesti. Eikä tarkoitus ole loukata ketään. Tämä on kuitenkin ilmiö jota olen netissä seuraillut ja nyt haluan avata suuni aiheesta. Kiitos ja anteeksi. :D

Olen tässä lähiaikoina miettinyt paljon ihmisten negatiivisuutta erityisesti sosiaalisessa mediassa. Suoraan sanoen mua on alkanut ärsyttää se negatiivisuus ja vihapuheet mitä somessa tulee vähän väliä vastaan. Sekä myös erilaisten lähteiden vihaa lietsovat uutisoinnit, joiden luotettavuutta kyseenalaistan hyvin vahvasti. Enkä nyt tarkoita mitään yksittäistä aihetta vaan ihan yleisesti, mikä aihe nyt milloinkin on pinnalla. Jotenkin alkaa kyllästyttää netissä pyöriminen, kun tuntuu että se ennen ihan luotettavaltakin tuntunut osa mediasta otsikoi uutisensa provosoivasti ja negatiivisuutta herättävästi. Usein tekstin sisältö ei vastaa ollenkaan sitä, mitä otsikko kertoo. Pääpointti saattaa olla jotain ihan muuta tai jopa ihan päinvastainen. Joo joo, tällä saadaan lukijat kiinnostumaan, mutta on myös niitä ihmisiä, jotka lukevat pelkän otsikon. Enkä edes aloita MV-lehdistä sun muista vastaavista, jotka ihan tietoisesti kirjoittavat näitä negatiivisuutta nostavia juttuja, joista usein kerrotaan vain toinen (se negatiivinen) puoli tai joilla ei ole edes mitään tekemistä totuuden kanssa. Eiköhän jo lehden nimi (Mitä Vittua??!!) kerro aika paljon sen luotettavuudesta. MV-lehti mainostaa itseään "vapaan journalismin erikoisjulkaisuna" ja vapaata se todellakin on. No, mutta tämä nyt oli vain esimerkki.

Mietin vaan, mihin on kadonnut ihmisten lähdekriittisyys?  Aika usein näen Facebookissa juurikin MV-lehden jakoja, ja sitten niihin on kommentoitu kauhistellen niin, että kommentista voi päätellä kommentoijan uskoneen uutisen mukisematta. Osaksihan kyse voi olla siitä, että jaetaan ja uskotaan sellaisia juttuja, jotka tukevat ja vahvistavat jo valmiiksi muodostunutta omaa mielipidettä/käsitystä kyseisestä asiasta.. Tai sitten ihminen ei oikeasti katso julkaisijan lähdettä tai ei jaksa ottaa selville, onko lähde luotettava vai ei. Mut ehkä just se mua harmittaa, että monesti ollaan valmiita tuomitsemaan niin helposti. Ja sitten vielä ne anonyymit, jotka nimimerkin takaa (ja monet kyllä omalla nimelläänkin) huutelevat kommenttikenttiin ties mitä törkeyksiä, jotka voidaan Suomen lain mukaan jo rikolliseksikin luokitella (kunnianloukkaus, laiton uhkaus jne.)... Ymmärrän kyllä sen, että asioista ei olla aina samaa mieltä. Eikä tarvitsekaan olla. Mutta mua on alkanut ihmetyttää, mihin on kadonnut ihmisten käytöstavat ja toisten ihmisten kunnioitus? Ihan kuin ihmisten arvomaailma kadottaisi merkityksensä internetin syövereissä. Toimittajat kirjoittavat juttuja mehukkaiden tunnekuohujen herättämisen toivossa, niinhän se kai on aina ollut. Kerrotaan se, minkä odotetaan keräävän eniten lukijoita. Asioilla voi silti olla toinenkin puoli, joka jää pimentoon. Sitä ei kuitenkaan moni mieti, vaan julkaisuista aletaan usein vetää jopa omia johtopäätöksiä ilman mitään todellista tietopohjaa. Ja entäs sitten ne jutut, jotka jakavat kansan mielipiteet kahtia! Oli kyse sitten homoavioliitoista, Sipilän hallituksesta tai turvapaikanhakijoista, niin hyvä ettei ole (anteeksi sanavalintani) helvetti irti. Edelleen, ei siinä mitään, että ollaan eri mieltä. Mutta onko oikeasti liikaa pyydetty, että ihmiset esittäisivät mielipiteensä asiallisesti, toisiaan ja heidän ajatuksiaan kunnioittaen ja tuomitsematta? Ja että selvitettäisiin ensin asioiden todellinen laita, eikä heti alettaisi pauhaamaan. (Tämä liittyy myös elämään yleisesti eikä vain someen.) Sen sijaan aletaan haukkua, kiroilla ja mennä henkilökohtaisuuksiin. Jos kerrot mielipiteesi suuntaan tai toiseen vaikkapa turvapaikanhakijoiden suhteen, olet joko suvakki tai rasisti. Mikä meitä suomalaisia vaivaa? Ja suurin osa näistä keskusteluun osallistujista on ihan aikuisia ihmisiä! (Näytetäänpä hyvää esimerkkiä meidän lapsille ja nuorille...)

No, sitten vielä se toinen puoli kolikosta. Jos kerrankin somessa pyörii joku positiivinen asia, joku juttu joka oikeasti voisi saada ihmiset hyvälle tuulelle, niin siitä kyllä heti epäillään jutun todenperäisyyttä. Ja ne oikeasti positiivisetkin jutut halutaan muuttaa negatiivisiksi. Esimerkkinä tuli mieleen muutama vuosi sitten uutisoitu juttu koirasta, joka menetti kuononsa pelastaessaan kaksi tyttöä moottoripyörän alta. Muistan itse lukeneeni tästä jutusta ensimmäisen kerran niin, että "nuoret räjäyttivät koiran kuonon ilotulitteilla" (en löytänyt tätä enää netin syövereistä). Ihmiset jakoivat tuota Facebookissa kauhistuneena ja ehdottelivat jo ties mitä teloitusvaihtoehtoja näille nuorille rangaistukseksi. Itseäni epäilytti jutun lähde ja ei tarvinnut edes kauaa tonkia, kun löysin tuon alkuperäisen jutun. Että se siitäkin iloisesta uutisesta taas. Mutta, entäs Facebook yleensä? Lueskelin tässä Feissarimokia ja silmääni osui pari kivaa juttua (esimerkiksi tässä ja tässä), joissa joku kertoo siitä, kuinka on tehnyt jotakin hyvää tuntemattoman vuoksi ja haluaa kertoa siitä Facebook-ystävilleen. Nämä eivät suinkaan ole päätyneet Feissarimokiin siksi, että niissä olisi joku moka, vaan ihan vain jotta tuottaisivat hyvää mieltä. Mutta ei, kun tähänkin pitää suhtautua negatiivisesti: se on joko keksittyä, itsensä jalustalle nostamista ja oman egon nostamista tai pelkästään tykkäysten toivossa kirjoitettu. Tässä muutama kommentti esimerkiksi:

Hienosti toimittu, mutta sitä en ymmärrä, että sen kerran kun tekee jotain toisen hyväksi, pitää heti mennä someen tykkäyksiä kalastamaan.

Moro huomiohuorat! Sosiaalinen media ja oman hyvyyden mainostaminen on oksettavinta mitä tiedän. Eikö hyviä tekoja voi tehdä ilman, että tekee itsestään sankarin?

Didn’t happen

Kivasti tehty, mutta miksi sitä hyvää tekoa pitää mainostaa facebookissa? Eikö se riitä että itselle tulee hyvä mieli kun teki jotain kivaa toiselle ihmiselle? Pitäisikö itsekin aina päivittää facebookkia kun hoitaa sukulaislapsia, auttaa vanhusta pakkaamaan ostoksia tai lahjoittaa euron Unicefille? Sääli että osa ihmisistä auttaa muita vaan jotta virtuaaliystävilleen voi antaa itsestään paremman kuvan.

Ottaa kevyesti pattiin nämä amerikkasivuilta kopsatut kömpelöt tarinat, joita kerrotaan ominaan

Voi hyvää päivää! Onneksi kommenteista tämän kaltaiset ovat vähemmistöä, mutta silti ne pomppaa sieltä ainakin mun silmille. Siis nyt kyllä. En pysty uskomaan, että kukaan ihminen oikeasti auttaa toisia vain joidenkin Facebook-tykkäysten toivossa. Siinä auttamisen hetkellä some on varmaan viimeinen asia jota itse miettisin. Tai joo, en sano etteikö sellaisia ihmisiä voi olla. Mutta eiköhän suurin osa kuitenkin auta ihan vaan, koska haluaa. Ja miksi pitää heti epäillä, että jotain ei tapahtunut? Se, että jonkun omassa elämässä ei tapahdu tuollaisia asioita ei tarkoita, etteikö niitä voisi tapahtua jonkun toisen elämässä. On varmasti totta myös sekin, että osa näistä jutuista on keksittyjä, eihän tuolla muuten olisi noita koiran kuonon räjäyttämisjuttuja. Mutta silti, ei kai jokainen hyvä asia voi olla keksitty? Ja miksei muka tällaista juttua saisi julkaista omassa Facebook-profiilissaan? (Tuskin kukaan sitä julkaistessaan odottaa pääsevänsä Feissarimokiin kaiken kansan arvosteltavaksi). Kerrankin jotain positiivista, jotain jossa on oikeasti sisältöä, jotain josta ihmisille voi tulla hyvä mieli, jotain jonka rohkaisemana joku toinenkin madaltaa kynnystään auttaa muita. Eräs kommentoija vei sanat suustani: Eli lisää vaan kissavideoita, ruokapäivityksiä ja “vietän niin kreisii ja mielenkiintoista elämää” -päivityksiä? Jos sinne jotain laittaa niin mielummin sitten tällaisia.

Ei sillä, että kissavideoissa jne. olisi mitään vikaa, mutta minkä takia kaiken pitäisi olla niin pinnallista? Eikö Facebook ole olemassa juuri siksi, että siellä voi jakaa itselleen merkityksellisiä asioita? Jokainen voi itse päättää, kuinka paljon omasta elämästään toisille paljastaa. Mutta miksi on ok jakaa uutisia kuinka taas joku on sanonut tai tehnyt jotain mistä vedetään herneet palkoineen nenään ja revitään peliverkkarit, mutta ei ole ok laittaa hyvää kiertämään? Heti jos kerrotaan iloisia asioita tai halutaan kannustaa ihmisiä auttamaan muita kertomalla esimerkki omasta toiminnastaan, on se pätemistä, kehuskelua, itserakkautta tai huomionkeruuta. Miksi? Syntyykö nämä vastareaktiot kateudesta? Miksi hyvän asian jakaminen somessa kyseenalaistetaan mutta negatiiviset jutut uskotaan ja niitä levitetään eteenpäin?

Olen ehkä naiivi, mutta haluaisin uskoa positiivisuuden voimaan. Ja toivon, että tämä teksti herättää ihmisiä ajattelemaan. Jäitä hattuun siis ja kohti uusia seikkailuja! :)

Keep calm and stay positive. :)