Ikävä

Muistan, kuinka lapsena olimme luonasi kylässä.
Pelasimme korttia, katselimme piirrettyjä, askartelimme, luimme kirjoja, piirtelimme ja maalasimme.
Opetit minut maalaamaan posliinia, ja teimme yhdessä hienoja taideteoksia!
Halusin aina nukkua vieressäsi, mutta isompana en enää kehdannut pyytää.
Rakastin sitä, kun sinulla oli aina aikaa minulle.
Olit joskus kärsimätön, kärttyinenkin, mutta en koskaan epäillyt, ettetkö olisi rakastanut minua.
Olit minut mukaan moniin juttuihin ja sain nähdä ihmeellisiä asioita.
Sinun kanssasi näin monenlaista elämää ja se opetti minulle paljon.
Ojensit minua jos tuijotin invalidia, tummaihoista tai kehitysvammaista liian pitkään. Opin, että he ovat ihan tavallisia ihmisiä.
Kuten me kaikki.

Vaikka vanhempani ovat kasvattaneet minut hyvin,
sinulta opin paljon sellaista, mitä kukaan muu ei ole minulle opettanut.
Puhuit asioista suoraan, kiertelemättä, niiden oikeilla nimillä.
Opetit minulle elämän arvoja, lähimmäisenrakkautta, käytöstapoja ja ihmisten kohtaamista.

Teini-iässä en pitänyt opetuksiasi kovinkaan suuressa arvossa ja sinuakin pidin liian itsestäänselvyytenä.
Eihän mummo nyt mitään teinin elämästä ymmärtäisi, mummot on vanhoja.
Pyysit minua aina kylään ja joka kerta lupasin tulla, mutta silti kävin yhä harvemmin ja harvemmin.
Ystävät ja omat menot menivät aina edelle.

Lapsena aina sanoit minulle, että voit passata minua nyt ja minä voin passata sinua vuorostani sitten kun sinä olet vanha ja huonokuntoinen.
Täysi-ikäisyyden kynnyksellä huomasin, että osamme vaihtuivat.
Et enää pystynyt tekemään itse niin paljoa kuin ennen.
Etkä kovin monelta kehdannut pyytää apua.
Aloin ymmärtää, että on minun vuoroni passata, auttaa.

Yhä säännöllisemmin ja säännöllisemmin aloin käydä luonasi.
Kävin, koska autoin sinua siivoamaan ja tekemään ne asiat joita et itse pystynyt.
Kerran viikossa tapasimme samoissa merkeissä, mutta siinä oli paljon enemmänkin.
Sanoit minulle kerran ymmärtäväsi, etten ole enää lapsi, etkä enää pidä minua sellaisena.
Puhuit minulle kuin aikuiselle ja arvostin sitä.
Niinpä mummosta ja lapsenlapsesta tuli jotain enemmän.
Sielun siskokset, ystävykset.

Siivouksesta oli tullut vain sivuseikka, kun kävin luonasi.
Teimme yhdessä paljon muutakin, niin kuin silloin kun olin lapsi.
Maalasimme posliinia, askartelimme, pelasimme korttia.
Nauroimme, keskustelimme, opimme tuntemaan toisemme.

Olit minulle tärkeämpi kuin ikinä uskoitkaan.
Tärkeämpi kuin itsekään ymmärsin.
Olen kiitollinen niin monesta asiasta, etten voi niitä sanoin kuvailla.
Mutta ennen kaikkea
isovanhemmuudestasi,
läsnäolostasi,
tuestasi,
rakkaudestasi,
ystävyydestäsi.
Ja siitä, että sain viettää kanssasi kaikki nuo vuodet.
Elämäsi viime hetkille saakka.

Sinikka rakasti kaikkea sinistä.
Kuten esimerkiksi sinisiä kukkia.

Lähtösi kyyneleet
(lyrics)

Silmäni suljen
muistan hymysi
Lämpöä tunnen
melkein kuulen naurusi
Sydämesi kultainen
elämässäni paikan sai ikuisen
hymysi lämpöinen
sulatti kylmimmänkin ihmisen
(ja nyt mietin...)

---------
Kerto:
  
Oletko jossain kaukana
kenties taivaan takana
vai oletko läsnä arjessa
oletko ääni tuulessa
Katsotko sieltä minua
muistatko enää meitä
en koskaan unohda sinua
en lähtösi kyyneleitä
Kyyneleitä...
--------

Muistoihin suljen
hetken jokaisen
Ikävää tunnen
kaikkea muista en
Olet opettanut minulle
elämäni arvot ja aitouden
kiitos siitä sinulle
teit minusta paremman ihmisen

---------
Kerto
---------

Itkin eilen
kun muistin silmäsi
Totuuden tietäen
silti vannoit selviäväsi
Katseestasi löysin sen
pienen siemenen, epäilyksen
Aavistit totuuden
minua siltä suojellen
Vaikenit hymyillen
huolen sydämeesi kätkien
jotta viimeinen hetkemme
voisi olla onnellinen

---------
Kerto
---------

© Hansu

KIITOS  <3

Muistoasi kunnioittaen,

rakas Sinikka-mummoni.

Muistot ei kuole koskaan.

Ikävääni ei kukaan voi poistaa.

Miss you ♡