Onnea onnettomuudessa ja poliisin matkassa

Voi jestas, ette usko mitä toilailuja ja seikkailuja oon taas saanut kokea! Taisin blogiani aloittaessa mainita, että mulle aina sattuu ja tapahtuu... joten en ole eilisestäkään yhtään yllättynyt. Eilinen päivä oli samaan aikaan katastrofi mutta toisaalta siinä oli myös paljon hyvää.... kävin siis torstaina Suonenjoella taas Tommi Kaleniuksen keikalla ja "kunnon fanina" päätin lähteä myös perjantaina Kaleniusta Kuopioon katsomaan. Puhuin jo silloin torstaina poikaystävälleni, että mulla on jotenkin sellanen olo että kun huomenna lähden yksin (poikaystäväni lähti leirille eikä päässyt mun mukaan) Kuopioon ajelemaan niin ihan varmaan tää auto tekee jonkun tempun. Mulla oli vaan sellainen tunne, joku ihme vaisto tai aavistus, että tolla Kuopion reissulla ei käy hyvin. Päätin kuitenkin lähteä sinne Kuopioon, koska tuntui tosi hassulta olla lähtemättä vaan siks, että mulla on joku TUNNE. Laitoin kuitenkin lähtiessäni varulta Täplälle extramäärän ruokaa, ihan siltä varalta että jotakin sattuu ja mä en tulekaan illaksi kotiin kuten olin suunnitellut.

Tältä näytti torstainen keikka Suonenjoella. Tommi ja pojat esiintyivät seurakunnan tiloissa ja paikalla oli paljon nuoria rippikoululaisia. Teki kyllä ihmeitä tuo basso, sai vähän erilaista svengiä mukaan biiseihin. Ja Tommin tyylikin oli svengiin sopiva. Vaihtelu virkistää. :)

Oli kyllä sen verran tyylikäs mies, että piti vielä ihan erikseen kuvata.

Ja sitten perinteinen yhteisposeeraus.

Lähtiessäni olin keittänyt itselleni mukaan kahvia sellaiseen termosmukiin, jossa on päällä kansi ja siinä pieni reikä josta voi juoda. Heitin sen mukinpidikkeeseen autoon istuessani ja ajattelin ottaa sen siitä kunhan pääsen suoralle tienpätkälle. Suoralle päästyäni kurotin kuppiin ja huomasin sen olevan kumossa. Hyvinhän se alkoi! Yli puolet kahvista oli kaatunut takapenkin jalkatilaan... nice.

Matkalla kuuntelin musiikkia ja jossain vaiheessa äimistyin siitä, että hei, mähän olen edelleen tien päällä ja auto toimii. Huokaisin helpotuksesta, että ehkä se mun aavistus olikin vain vilkkaan mielikuvituksen kepposia ja pääsisin matkaamaan normaalisti. Tämän jälkeen ajelin vähän rennommin, kunnes autoni piti merkkiäänen "pling plong" ja ilmoitti punaisella merkkivalolla, että jotakin on vialla. Niinpä niin. Ajoin tien sivuun, bussipysäkille, ja kaivoin ohjekirjan hanskalokerosta. Mitäpä mahtaa tuo merkkivalo tarkoittaa... se oli yleinen merkkivalo joka ilmoittaa vaarallisesta viasta ja vaihtoehtoja valon syttymisen syylle oli monen monta. Lopulta älysin tarkistaa auton lämpömittarin, ja siinäpä se oli: lämmöt oli huipussaan ja mittarin viisari osoitti pelottavasti punaista. Kääk! Sammutin äkkiä auton, mutta jätin virrat päälle että vilkku ja ajovalot jäi näkyviin muille autoilijoille. Ajattelin, että jäähdytinneste on lopussa, mikä ei olis mikään ihme koska se säiliö vähän vuotaa ja tyhjenee suhteellisen usein. Ihmettelin tosin, miksei auto oo mitään varoittanut siitä. No, ehkäpä siksi että kyse ei ollut siitä. Nappasin siis pienen taskulampun mukaani ja lähdin tarkistamaan tilanteen. Taskulamppu, joka yleensä toimii moitteettomasti, päätti ryhtyä kiukuttelemaan eikä toiminut kuin vain silloin kun pidin siitä tietyssä asennossa, tietystä kohdasta kiinni. Ja silloinkin miten sattuu. Mutta, selvisipä se, että kyllä sitä nestettä säiliössä oli. Öljytkin tarkistin ja sitäkin vielä riitti. Huokaus... Olin keskellä bussipysäkkiä ja veljeni ystävällisellä puhelinavustuksella hoksasin, että jos nyt sen verran uskaltaisin ajaa sillä autolla, että siirrän sen siitä bussipysäkiltä vähän matkaa eteenpäin, niin ettei se olisi kenenkään tiellä. Menin siis autoon sisälle. Mielessäni heräsi paha aavistus, kun näin kuinka mittariston valot oli himmenneet. Ei kai...? Koitin käynnistää auton. Ei pihaustakaan. Tämäkin vielä! Akku oli jostakin syystä tyhjentynyt siinä noin 5 minuutin aikana mitä olin siinä konepellin alla tutkiskellut. Jes.

Seuraavaksi hoksasin, että kun en autoa voi tästä siirtää, niin ainakin olisi syytä viedä varoituskolmio vähän matkan päähän. Kaivoin koko peräluukun läpi. Löytyi vararengasta, tunkkia, pulttiavainta, kumisaappaat, autoradio, ikkunanraaputin, jäähdytinnestettä, tuulilasinnestettä, pölykapselia ja kaikkea mahdollista, mutta EI varoituskolmiota! Voi paska, ei voi olla totta... onneks sentään löysin huomioliivin jonka kiskaisin päälleni. Aloin ymmärtää, etten ihan oikeasti pääse pois sieltä korvesta. Ja onneksenihan mä en tunne ketään sieltä päin, tai edes Pieksämäeltä, joka olis voinut lähteä apuun. Huokaisin syvään. Olihan se syvältä.

Keksin, että samalle keikalle kanssani on tulossa eräs tuttu ja jos saisin hänen numeronsa selville tiedustelun kautta, niin hän ainakaan ei olis kovin kaukana. Soitin 0100100-palveluun selvittääkseni numeron:

"Tämän nimisiä henkilöitä on kyllä aika paljon Suomessa, osaatteko kertoa kotikuntaa?"
"Ööö, no ei kyllä mitään hajua... en tiedä."
"Osaatteko sanoa perheenjäsenten nimiä, työpaikkaa tai jotakin muuta joka voisi auttaa?"
"Öööö, no en. Tai joo, opiskelee Pieksämäellä. Muttei asu siellä."
"Meillä ei valitettavasti opiskelupaikat täällä näy."

Kuten arvata saattaa, tuo puhelu oli siis yhtä tyhjän kanssa. 0100100, sieltä löytyy kaikki in my ass, sanon minä! :D

Kaiken kivan tuolla korvessa kruunasi se, että mulle alkoi tulla aika hälyyttävä vessahätä. Siinä jalat ristissä pähkäilin, lähteäkö mäkeä alas metsään kyykkypissille vai ei. Päätin kuitenkin ensin työntää auton vähän eteenpäin siinä bussipysäkillä, ettei ihan keskellä olisi, ja heittää huomioliivin antenniin että erottuu paremmin. Siinä sitten olin sitä työntelemässä, kun perääni ajoi auto! Oo, olin iloinen ja toivoin vaan ettei ketään sekopäitä osunut paikalle. Autosta nousi kaksi miestä, joista toisella oli poliisin virkapuku. Jes, poliiseja!!! Nyt oliskin ollut huippua kun olisin ollut siellä metsässä kyykkimässä...! Virkapukuinen poliisi kysyi multa, et nytkö meni hermot ja meinasit autosi tuonne jorpakkoon työntää, vai ihanko Kuopioon saakka meinasit sen viedä? :)

Nämä ystävälliset poliisisedät sitten kyseli multa kaikenlaista ja koitettiin selvitellä, voisko joku mut hakea pois. En ollut varma, mutta muistelin ettei mun vakuutukseen kuulu hinauspalveluakaan. Selvitin tämän tuttavani kotikunnan Facebookista ja soitin uudelleen 0100100:n. Sain kaksi numeroa, jotka molemmat olivat vääriä. No, lopulta me poliisien kanssa päätettiin hylätä auto ja työnnettiin se vähän sivummalle tien vierestä. He lupasivat heittää mut Kuopioon, sinne keikalle minne olin menossakin. Se oli ainoa mitä siihen hätään keksin ja ainakin siellä oli tämä yksi tuttu (+ itse artisti tietty...) Poliisit kysyi multa, että meinasko tulla paniikki tuolla, mut totesin että ei kyllä oikeastaan tullut, kai mä sitten oon jo niin tottunut näihin että mulle aina tapahtuu tällaisia odottamattomia vastoinkäymisiä, mut aina niistä on selvitty ja asiat on järjestyneet ikään kuin omalla painollaan. Ehkä sitä on jollain tavalla oppinut luottamaankin siihen, ikään kuin suurempaan suunnitelmaan, että kyllä asiat järjestyy. Positiivinen ajattelu kunniaan! Matkalla siinä sitten selvittelin, että menisikö Kuopiosta sopivasti juna Pieksämäelle, niin pääsisin kotiin. Menisihän sieltä. Aamuneljän jälkeen. Vaistoni oli siis oikeassa, en pääsisi illaksi kotiin. Ja tästä tulisi pitkä yö!

Kaleniuksen keikka oli Kuopion seurakunnan Vanhan Pappilan tiloissa. Ei siis mikään iso keikka kyseessä, vaan nuorille suunnattu konsertti pienissä tiloissa. Saavuin paikalle niin, että ehdin kuulla vielä 5 viimeistä biisiä. Mutta pääsinpä lopulta perille! Sit pitäis vaan keksiä, mitä tapahtuu keikan jälkeen. Oltiin kyllä poliisien kanssa naureskeltu, että nythän mä voisin mennä Kuopion yöelämään tutustumaan ja baarista suoraan junaan :D Ei se kuitenkaan kovin houkuttelevalta ajatukselta tuntunut, valvoa koko yö ja Pieksämäen päässä vielä kävellä asemalta reilut pari kilometriä kotiin siihen aikaan.

Onni onnettomuudessa, kuten usein tuppaa käymään! Nimittäin, Tommin keikalla oli myös sattumalta eräs koulukaverini, joka asuu lähellä Kuopiota. Hän tarjosi mulle yöpaikan, ja pääsin sitä Kuopion yöelämääkin vähän vilkaisemaan kun käytiin parilla keikan jälkeen. Ihana, pelastava enkeli kyllä sattui paikalle! Aamulla sitten kuljin bussilla Kuopioon josta hyppäsin junaan ja pääsin Pieksämäelle. Ette tiedäkään kuinka ihanaa oli päästä kotiin. Täplä iloisesti tervehti heti kun tulin ja oli toooosi hellyydenkipeä. Ruokaakin oli vielä jäljellä ja olin iloinen että olin laittanut vähän ylimääräistä. Otin kolmen tunnin päiväunet, koska olin jotenkin tosi uupunut. Taisin vähän vilustua siellä kun tunnin verran sen auton kimpussa ysitien varrella taistelin, koska tänään on ollut aika flunssainen olo. Toivotaan, ettei kuitenkaan pahene.

Ai niin, bussissa matkalla Kuopioon tajusin, että silmälasini oli jääneet tän kaverini luokse. Moneen kertaan tarkistin ettei mitään jää, mut enpä tajunnut tarkistaa onko lasít päässä. Niin, ja se pieni taskulamppu toimi moitteettomasti kun myöhemmin kokeilin, päätti sitten vaan hädän hetkellä kiukutella. Ja ja ja, ihania ihmisiä, tämä pelastava enkeli jonka luo pääsin yöksi ja tämä toinen ihanuus jonka puhelinnumeroa koitin selvittää, oli myös heti keksimässä keinoja miten voisi auttaa. Kiitos rakkaat <3 Ja ne keikat, sekä torstain että perjantain (se mitä siitä ehdin kuulla) oli jälleen tosi hyviä ja Tommi oli jälleen symppis ja mukava! Suosittelen, tutustukaa tähän artistiin jos tykkäätte kotimaisesta musiikista. Alla vielä kuva eilisen keikan jälkeen, helpottuneena siitä että pääsin perille:

No, mutta nyt oon kuitenkin kotona ja loppu hyvin, kaikki hyvin. Vielä kun keksis, millä sen auton saa pois sieltä korvesta. Tekis kyllä mieli jättää sinne koko auto... ;) no, ehkäpä siihenkin joku ratkaisu löytyy. Omalla painollaan. Mut jos nyt kuitenkin mahdollisimman pian.