Täplän tarina osa 2

Täplän tarina jatkuu. :)

Edellisessä postauksessa kerroin siis kuinka Täplä päätyi mulle. Luottamus on ajan saatossa kasvanut ja nykyään voin nostaa Täplän syliin vaikka hän olisi sikeässä umpiunessa. Silloin se havahtuu, katselee ympärilleen ihan vetelänä kuin kypsä spagetti, ja ihmettelee minne ollaan menossa. Ei kiirettä pois, ei paniikkia siitä että hänet herätettiin. Ennen olisi varmaan käynyt kiinni jo siinä vaiheessa kun ujutan käsiä kylkien alta (kyljet oli kiellettyä aluetta) syliin ottaakseni. Paljon on siis tultu eteenpäin. Yleensä sen jälkeen kun kannan Täplän uuteen paikkaan, se vaan ottaa uudelleen hyvän asennon ja jatkaa unia.

Näin rennosti Täplä osaa ottaa.

Multa on usein kysytty, onko Täplä rotukissa. Jaa-a, vaikeaahan se on tietenkin sanoa kun kyseessä on löytökissa. Seuraavaksi on kysytty Täplän ikää. Enpä osaa sanoa mitään oikein siihenkään. Edelleen, löytökissa. Täplän saatuani käytin sen eläinlääkärissä, koska edellinen omistaja ei ollut sen kanssa koskaan käynyt. Tehtiin tarkistus ja katsottiin perusjutut kuntoon. Olin itsekin miettinyt mahdollisuutta siihen, voisiko Täplä olla rotukissa, joten myös mikrosirua etsittiin mutta sitä ei ollut. Täplän ikää kyselin tuolloin ja olen kysynyt arviota useammaltakin lääkäriltä. Ei ne oikein osaa sanoa, koska aikuisesta kissasta ei näe päälle päin. Kuitenkin suuntaa antavan arvion olen saanut, että Täplä saattaisi olla 6-8-vuotias. Itse veikkaan lähemmäs tuota kahdeksaa, koska kyllä sen huomaa, ettei Täplä ole mikään ihan nuori kissa enää. Lähdin selvittelemään tuota rotuasiaa, koska mua jäi vaivaamaan se, voisiko olla mahdollisuus että Täplä on rotukissa. Löysin netistä itselleni ennestään tuntemattoman rodun, turkkilaisen vanin. Aivan kuin ilmetty Täplä! Rotumääritelmä ulkonäöstä ja aika pitkälti myös luonteesta täsmää. Otin yhteyttä Turkkilaisen vanin liittoon ja kyselin asiasta heidän sivuillaan myös Facebookista: voisko Täplä olla van? Liitosta en saanut mitään vastausta, enkä kunnolla oikein Facebookistakaan. Olen myöhemmin yrittänyt uudelleen kysellä van-ihmisiltä mielipiteitä, mutta se on vaikeaa, kun monen asenne on se että "ei sillä ole väliä kun ei sulla kuitenkaan ole Täplästä mitään papereita niin ette voisi kuitenkaan näyttelyissä tms. käydä". Mua on ärsyttänyt toi asenne. Olen yrittänyt selittää, että en mä SIKSI halua tietää Täplän rotua, että veisin sitä näyttelyyn. Ei mua edes kiinnosta sellainen. Haluaisin tietää, koska haluan tuntea kissani. Onneksi olen saanut myös toisenlaisia vastauksia, ja moni on ollut sitä mieltä, että saattaisi hyvinkin olla van. Arvoitukseksihan se jää, tuskin koskaan saan tietää. Mutta olen mieltänyt, että kenties Täplässä jotakin vania on, vaikkei ihan puhdasrotuinen olekaan. Eikä sillä lopulta ole kyllä mitään merkitystä. Täplä on Täplä eikä toista ole.

Harjauksen jälkeen Täplä selkeästi tuntee olonsa kauniiksi,
ainakin kuninkaallisen ylpeästä olemuksesta päätellen.

Täplästä on tullut mulle ja myös monelle mun läheiselle todella rakas kissa. Se on valloittanut monet sydämet enkä ihmettele. Täplä on ollut paljon kylässä äidilläni ja hänen miehellään eli mummun ja vaarin luona, koska olen tehnyt muutaman työharjoittelun sekä kesätöitä Tampereella ja siellä ollessani majaillut äitini luona. "Vaari" vannoi ennen kuin Täplä tuli sinne ekan kerran, että jos se kynsillään koskeekin sohvaan tai johonkin muuhun kiellettyyn paikkaan, Täplästä tehdään pilkkirukkaset. Mutta kappas, siinä vaan raavaan suomalaisen äijänkin sydän heltyi kun pikku Täplä katsoi sitä nappisilmillään ja keikisteli vähän. Ei ollut enää pilkkirukkas-puheista tietoakaan, kun Täplä tuli ekan kerran kylään. Kyllä sen kisun kelpaa mummulaan lähteä, kun sitä aina niin kovasti hemmotellaan. Täplä on ollut siellä monesti hoidossa myös silloin kun itselläni on ollut jotain reissuja tai muuta menoa
Kröhöm, toi on oikeasti kyllä tekosyy sille, että mua on kuukausitolkulla vaadittu ja aneltu antamaan Täplä välillä sinnekin hoitoon :D
Nyt ne ovat jopa ottamassa oman kissan turkkilaisen vanin muuten, yllättäen... ihan vaan siksi, ettei tarvitsisi aina ikävöidä Täplää. Ymmärtäähän sen. :)

Tuntuu, että Täplä ihan oikeasti ei ole tavallinen kissa. Niinhän tietysti kaikki aina sanoo omista lemmikeistään, mutta väitän että Täplän kohdalla se on ihan oikeasti totta. Täplä on saanut monet sellaiset ihmiset tykkäämään kissoista, jotka ei aikaisemmin ole olleet kissaihmisiä. Moni kissa ahdistuu siitä, jos ne ottaa kainaloon tai syliin ja rutistaa, mutta Täplän kanssa toimii, että mitä lähempänä ollaan, sen lujempi kehräys kuuluu. Se viihtyy sylissä ja on aina siellä missä ihmisetkin. Ei siis todellakaan mikään itsenäinen kissa, vaan sellainen joka viihtyy ihmisten kanssa. Täplä ei monessakaan suhteessa ole kissamainen kissa. Välillä mietin, onko se kissa lainkaan... Se ei välitä sellaisista jutuista mistä kissat yleensä, kuten vaikka tietynlaiset lelut, kissanminttu, kiipeily, ulkoilu jne... mun veljeni kuuli jostain, että jos kissan korvan juuressa vetelee kamman piikkejä niin, että kammasta kuuluu ääni, se saa kissalle aikaan jonkinlaista kakomista, oksennusrefleksi tai jotain (ilman oksentamista tietty). Hän oli uteliaisuudesta kokeillut tätä omille kissoilleen. Molempiin juttu oli toiminut, useamman kerran. (Vielä kun tietäis miksi...) Ajattelin kokeilla samaa Täplään. Yritin läheltä ja kaukaa, nopeasti ja hitaasti sekä siltä väliltä, ja kaikin tavoin. Täplä vaan katsoi mua hetken aikaa ihmeissään, niinkuin olisin juuri kaivautunut esiin sen sontalaatikosta eli että WTF?!, jonka jälkeen se kyllästyi ja jatkoi uniaan. Veljenikin myöhemmin koitti tuota juttua Täplään, koska ei uskonut ettei se muka toimi. Mut ei toiminut silloinkaan, jonka jälkeen mulle kommentoitiin että ei toi oo mikään kissa. :)

Kerran päähäni pälkähti, että Täplän turkkia voisi vähän trimmata.
Ex-kampaajana ajattelin, että eihän tuo ole homma eikä mikään.
Otin sakset käteeni ja aloin napsimaan.... Tässä oli lopputulos.
Tämän jälkeen Täplä sai lempinimen "Karitsa".

Saksilla trimmailu ei oikein toiminut, koska Täplä näytti pieneltä lampaalta.
Jotain piti tehdä, joten seuraava vaihe oli trimmailla hiustenleikkuukoneella.
Ihan kuin se olisi nauttinut siitä, koska ei hirveästi laittanut hanttin.
Olihan tuohon näkyyn totuttelemista, mutta eipä ainakaan hetkeen ollut karvapalloja lattialla.

Tässä vielä vähän lyhyesti Täplästä:

• Täplä osaa istua pyydettäessä. Se on opetettu siihen, että aina pitää istua ennen kuin saa ruokaa tai herkkuja.
• Useimmiten Täplä ei mau'u vaan kähisee. Availee siis suuta niin että kuuluu kähähdys. Kyllä se maukuakin osaa, erityisesti silloin kun vaatii jotakin.
• Odottaa aina vessassa että pääsee juomaan vettä. Käsienpesun jälkeen on kiva hypätä lavuaariin litkimään.
• Lavuaariin ei tietenkään hypätä suoraan. Fiksu ja arvonsa säilyttävä lue: laiska ja hemmoteltu kissa hyödyntää roskista, jonka päältä pääsee kiipeämään wc-pöntön päälle, mistä on puolet lyhyempi matka hypätä lavuaarille.
• Noudattaa kellonaikoja. Ruoka-, harjaus sekä television katseluajat ovat kellontarkkaa puuhaa. Täplä usein jo maukuu (eli kähisee) meille olohuoneesta, että no niin, Salkkarit alkaa jo, mikä kestää?! Sitten se odottaa sohvan vierellä nätisti että asettaudutaan siihen (eli levitetään viltti syliin ennen kuin se hyppää siihen polkemaan kynsinensä) ennen kuin tulee syliin.
• On pikku kujeilija; aamulla kun on (Täplän mielestä) ruoka-aika, alkaa tavaroita tipahdella yöpöydältä jos ei ruokaa näy eikä kuulu. Kaikki keinot on sallittuja jotta ruoka tulee ajoissa kippoon!
• Täplä on erittäin perso herkuille. Mutta ei mitkään maitonapit kelpaa, vaan kunnon lihaa sen olla pitää.
• Tykkää harjaamisesta. (Kenties siksi, että sen jälkeen saa herkun)
• Ei osaa käyttää raapimispuuta. Mitä sitä suotta niveliä rasittamaan nostamalla tassut ilmaan. Varta vasten annettuihin kangaskasseihin ja -reppuihin on paljon kivempaa terottaa kynnet.
• Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Täplää kutsutaan myös Täplyskäksi, Tintuksi, Kertuksi, Pikku-akaksi, Lyyliksi, vasikaksi, karitsaksi, Pikkuiseksi ja mitä nyt milloinkin päähän pälkähtää.

Lavuaarista juominen on paljon hauskempaa kuin vesikupista.

Täplä on aina menossa mukana. Lautapeleissä se pelaa tietenkin mun joukkueessa.

Joskus Täplä vain seurailee peliä sivusta, kun ei jaksa itse osallistua.

Täplä istuu hienosti pyydettäessä.
Taka-ajatuksenahan tässä on tietysti se, että sen jälkeen saa ruokaa tai herkkua.
Tältä se näyttää myös silloin, kun kerjää ruokaa koiran tavoin. Siis kerjää mun ruokia, kun itse syön.
On aika vaikeaa torjua tuo suloinen, anova katse. Seuraavaksi ojennetaan tassu mun ruokaa kohti.
Anna mullekin!

Voi kuinka paljon olisikaan kerrottavaa tuosta pikkuisesta. Kaikkea ei mitenkään saa mahtumaan. Mutta, yleisesti ottaen, Täplä on mulle enemmän kuin kissa, se on elämänkumppani. Tiedän, että sellaisten, jotka eivät omista lemmikkiä, voi olla vaikeaa ymmärtää tätä ja joku voi pitää sitä liioitteluna. Mutta totta se on. Me tehdään melkeinpä kaikki yhdessä mitä vaan yhdessä tehdä voidaan. Täplä on utelias osallistumaan kaikkeen ja hurjan fiksu. Esimerkiksi tuo raapimiskassi-juttu selittyy sillä, että silloin kun Täplä tuli mulle, se alkoi teroittaa kynsiään sohvaan koska mitään muuta ei ollut tarjolla. Pikaratkaisuna nappasin käsiini kaapista kangaskassin ja kiikutin Täplän sen päälle. Opetin sen raapimaan siihen kassiin ja sohva sai jäädä rauhaan. Nyt jos sitä yrittää opettaa kynsimään raapimispuuta, se katsoo mua kuin idioottia. Yleensä tämän epätoivoisen yrittämisen jälkeen Täplä kävelee kassin luo ja kynsii sitä kuin viimeistä päivää, ikään kuin näyttäen mulle, että hemmetin hölmö, tähän niitä kynsiä kuuluu teroittaa eikä tuollaiseen pölkkyyn.

Aina pitää olla kaikessa mukana. Ja siellä missä tapahtuu.
Tai vaikkei tapahtuisikaan.

Täplä leikkii silloin kun se haluaa ja siten kuin se haluaa.
Jos ei huvita, niin ei huvita.

Peiton alla on mukavaa nukkua, erityisesti pesun jälkeen.

Vettä on kivaa juoda oikeastaan kaikkialta muualta paitsi omasta kiposta.
Mitä haasteellisempaa, sen hauskempaa.

Ihanaa heittäytyä selälleen ja nauttia elämästä.

Eiköhän Täplästä vielä juttua riitä vaikka kuinka paljon, mutta pakko vähän jättää jotain juttuja varastoonkin :D

Tämän jutun kirjoittamiseen meni aikaa, koska ensimmäinen harjoitteluviikko oli aika kiireinen. Tänään on vapaapäivä ja lähden Saappaan virkistysmatkalle Mikkeliin.
Heisulivei! :)