Auton tarina jatkuu ja muita kuulumisia

Hola ystäväiset! Kalenteri kääntyi huhtikuun puolelle että hujahti. Työharjoittelu on vienyt yllättävän paljon aikaa ja voimia, enkä ole jaksanut hirveästi keskittyä kirjoittamiseen. Lisäksi toisaalta on myös tuntunut siltä, ettei oikein oo tapahtunut mitään kummempaa josta saisi jutun aihetta. Nyt kuitenkin on parin viikon sisällä edennyt asiat joten voisinpa vähän päivitellä tänne tilannetta, niin pysytte ajan tasalla. :)

Eli aloitetaanpas autosta. Parisen viikkoa sitten kirjoittelin tänne, kuinka jäin sillä tien varteen ja sain poliisilta kyydin Kuopion keskustaan ja niin edelleen. Onnekseni törmäsin tuttuun ja sain yöpaikan. No, hyvä onni auton suhteen jatkui. Seuraavana sunnuntaina työharjoittelussa mainitsin viikonlopun autotoilailuistani harkkaohjaajalleni, joka kertoi, että hänen enonsa asuu Suonenjoella ja omistaa hinausfirman. Auto oli jäänyt aika lähelle Suonenjokea, joten tässähän oli tuhannen taalan paikka hakea auto pois sieltä korvesta. Sopivasti harkkaohjaajani oli joka tapauksessa lähdössä suoraan töistä Suonenjoelle päin, joten hyppäsin kyytiin ja treffattiin tämän enon kanssa mun auton luona. Eno laitteli vähän virtaa ja kappas, auto käynnistyi. Tosin tekstinäytössä luki "Time for service" ja mittariston valot himmeni ja kirkastui vuoron perään. Sain ajettua auton Suonenjoelle autokorjaamon pihaan, eli hinausta ei tarvittu. Tästä avusta kuitenkin eno kuitenkin halusi laskuttaa, mutta sanoi että jos annan vakuutustiedot, asia hoituu sillä. Jes, eipä tarvinnut itse maksaa. Meillä on rahat nyt kevään aikana tosi tiukilla, joten kaikki tällaiset ylimääräiset menot on meille iso asia.

Sovittiin, että "hinaus-eno" Heheh... vie auton avaimet heti seuraavana aamuna korjaamolle ja mä soittelen sinne korjauksesta. Junalla takaisin Pieksämäelle tullessani jännitin, että paljonkohan sekin maksaa... mut sopivasti yhdeltä kaverilta tuli tekstari, jossa oli erään miehen puhelinnumero. Kaveri kehotti soittamaan tälle tuttavalleen, koska se osaa korjata autoja ja on omistanut Saabinkin joskus. Oli jo kuulemma luvannut auttaa. Uskomatonta, hän siis ihan oikeasti halus auttaa tuntematonta tyyppiä! :) Ihan mahtavaa. Niinpä saatiin järjestettyä, että hän haki ne avaimet siltä hinaajalta ja otti Saabin hellään huomaansa. Lupasi tehdä työn halvemmalla kuin mitä korjaamolla tehtäis. Näin todellakin kävi. Sieltä oli mennyt rikki joku anturi, joka "huijasi" autoa että lämmöt olis korkealla vaikka ei olekaan. Tämän johdosta siellä pyöri joku tuuletin tuhatta ja sataa kun se yritti epätoivoisesti viilentää "liian kuumaa" moottoria. Ja tämä tietysti söi vimmatusti akkua (tässä saattoi olla selitys myös sille, miksi talvella akku oli vähän väliä lopussa, koska tän hepun mukaan sähkömittaus osoitti et akku ja laturi on muuten ok). Sinne siis vaihdettiin se osa joka maksoi 40 euroa ja enempää rahaa hän ei halunnut. Laitoin kuitenkin tilille vähän extraa ;)

Viime viikon lauantaina kävin siis hakemassa auton pois. Ihan uskomatonta miten kova mäihä voi ihmisellä käydä. Siis kaikki nää: tienvarteen jäädessä poliisien osuminen paikalle, tuttuun törmääminen jolta yöpaikan saaminen, harkkaohjaajan enon hinausfirma ja sopivasti matkustus Suonenjoelle, kaverin tuttavan autokorjaustaidot jne... Saan olla kyllä hyvin kiitollinen tästä kaikesta. Ja olenkin.

En muista miten paljon oon siitä täällä blogissa puhunut, mutta aiotaan poikaystäväni kanssa muuttaa Jyväskylään kun valmistutaan toukokuussa. Ollaan jo vuodenvaihteesta saakka laiteltu hiki hatussa asuntohakemuksia joka paikkaan ja päivitelty ja uusittu niitä. Voi olla että alettiin vähän liiankin aikaisin laitteleen, kun joka paikassa näkyi vaan kuukauden sisällä vapautuvia asuntoja. Mutta, tällä viikolla sitten saatiin viimein asuntotarjous! Oltiin ihan onnesta soikeina, koska se asunto on juuri sopivan oloinen: meille sopiva sijainti, ihan kivasti neliöitä, mukava vuokra jne... Olis oma saunakin ja kaikkea. Saatiin perjantai vapaaksi harkasta jotta päästiin matkustamaan Jyväskylään asuntoa katsomaan. Olin aivan täpinöissäni ja pohjapiirrustuksen perusteella jo sisustellut asuntoa mielessäni. Kämpälle päästyämme vastaan tuli kyllä pienoinen pettymys. Pohjapiirrustuksen mukaan huoneet näytti paljon leveämmiltä. Todellisuudessa asunto oli pitkulainen, mutta kapea. Ja vessa ihan hölmön iso, johon meni paljon hukkaneliöitä. Makuuhuone oli niin kapea, että meidän sänky ei edes kunnolla mahdu sinne. Eikä tietokonepöytä ollenkaan. Olohuoneeseen ja keittiöönkään ei mahdu meidän kalusteet. Lisäksi kaappitilaa oli todella vähän, eikä esim. liinavaatteille ollut omaa kaappia... nyt olisi sitten valinnan paikka, koska pitäis ens viikolla ilmoittaa otetaanko se asunto vastaan. Muuten se oli kyllä hyväkuntoinen (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) mutta kyllähän se ongelmaksi muodostuu, jos ei mahduta sinne. Se oli ihan pöhkösti suunniteltu, koska siinä ei ole kuin 3 neliötä vähemmän kuin meidän nykyisessä asunnossa, mut silti varmaan kolmasosa huonekaluista ei mahtuisi sinne. Tekisi mieli kieltäytyä ja odotella tarjousta paremmasta kämpästä, mut toisaalta eihän me voida tietää tuleeko muita tarjouksia ja jos tulee, niin onko se välttämättä parempi. No, katsotaan. Voi olla että kohteliaasti kieltäydymme ja perustelemme syyn sille, ehkäpä se siitä... täytyy vaan luottaa taas että asiat järjestyy, kuten useimmiten on tapana :) Mut voi olla muuten, etten nyt tee tänne sitä kotiesittelyä ennen kuin ollaan muutettu, koska täällä on nyt jo paikat hyrskyn myrskyn, kun ollaan jo pakkailtu.

Lauantai-illan karaoket a'la Hansu

Meillä oli muuten tosi mukava viikonloppu. Mun äiti ja sen puoliso (eli mun isäpuoli) tuli meille kylään. Meillä on tapana aina pelailla Nintendo 3DS-konsoleilla yhdessä äidin ja mun poikaystävän kanssa kaikenlaista. Oli kyllä taas sellaiset pelit että! Naapurit varmaan ihmetteli kun ihme kiljahduksia ja naurunremakoita kuuluu seinän takaa. Käytiin myös ravintolassa syömässä, harmittaa kun en tajunnut ottaa ruoka-annoksesta kuvaa. Tais olla niin nälkä etten tullut ajatelleeksi. Söin härän ulkofileepihviä hunajaisella bearnaise-kastikkeella ja lohkoperunoilla. Oli muuten hyvä pihvi, nam! Ja palan painikkeeksi hyvää punkkua. Slurp. Vietiin "vanhukset" myös pariin meidän vakipaikkaan, eli baariin... tai no pubeja ne kaiketi on. Jälkimmäinen näistä oli karaoke-baari ja kävin aika paljon lauleskelemassa. Olipas mukavaa pitkästä aikaa päästä laulamaan! Listalta löytyi myös Tommi Kaleniuksen biisejä, huomaa ettei Kalenius enää ihan niin tuntematon poika oo kuin aiemmin. Jipii! Ainoastaan yksi huono puoli noiden "porukoiden" käynnissä oli: ne veivät Täplän mennessään! Ne on siis tosi kiintyneitä Täplään, kun se on ollut siellä niin paljon silloin kun olin Tampereella työharjoittelussa ja kesätöissä ja majailin siellä Täplän kanssa. Nyt ne sitten aina silloin tällöin haluaa Täplyskän luokseen kun ikävöivät sitä niin paljon. Ymmärrän kyllä miksi <3 Mut parin viikon päästä menen itse Tampereelle niin haen pikku "Tintun" samalla kotiin. Tulee ikävä pikkuista <3

Mutta tällaista tällä kertaa. Toivotaan nyt parasta asuntojen suhteen, jotenkin musta tuntuu että tää ei ole vielä "se oikea", mutta tuntuu myös että kyllä se sieltä vielä tulee. Toivottavasti pian, koska tän kuun aikana pitäis jo irtisanoa nykyinen... Peukut pystyyn siis!