Kesän kuulumisia osa 2

Tämä kesä on ollut säiden puolesta kyllä aika tylsä tällaiselle auringonpalvojalle. Lomapäivistä suurin osa oli pilvisiä, sateisia tai muuten vaan kylmiä. Onneksi sinne sekaan mahtui jopa YKSI hellepäivä ja muutama yli 20 asteen ylittävä, aurinkoinen päivä. Hurraa. No, arvaatte varmaan miten noi päivät mulla kului? :)

Rannallapa tietenkin :)

Ikäkriisiä helpottaakseni ostin Aku Ankan taskukirjan.
Jos luin sitä lapsena ja luen sitä nyt, en voi olla kovin vanha, enhän? ;)

Sorsaperhe tuli tervehtimään.

Rannalla makoillessa on ihanaa katsella pilviä, kuinka ne muodostavat erilaisia kuvioita ja muotoja.

Hellepäivänä on ehdottomasti syötävä jäätelöä.

Viileämpinä aurinkoisina päivinä voi makoilla omalla parvekkeella.
Siihen ei hirveästi tuule, joten tarkenee.

Lomalla nautin olostani aika leppoisissa tunnelmissa. En ollut tehnyt etukäteen sen kummempia lomasuunnitelmia, koska yleensä mulla on tapana suunnitella liikaakin menoja, ja sitten ollaan joka päivä menossa jonnekin kun kalenteri on buukattu täyteen. Halusin, että loma tuntuu lomalta, eikä se mielestäni silloin tunnu siltä, jos on kalenteri täynnä menoja.

Sinnepä se kesäloma sitten hujahti. Viime perjantaina palasin töihin ja luulin, että se harmittaisi hirmuisesti, mutta eipä se oikeastaan harmita, koska tykkään niin paljon työstäni. Näin kesällä erityisesti on mukavaa, kun voin aika paljon itse vaikuttaa omiin aikatauluihini, ja voin tehdä töitä vaikka iltapainotteisesti, jos tuntuu, että päivällä haluaa lähteä vaikkapa rannalle. Tai sitten voi tehdä sateisina päivinä enemmän ja aurinkoisina päivinä ottaa vaikka läppärin kainaloon ja lähteä ulos hommiin. Ei hullumpaa, eikö? :)

Ja kyllähän kesälläkin vapaapäiviä on, vaikkei lomalla olisikaan. Viime viikonloppuna vapaista nautittiin lavatanssien merkeissä! Mä olen pitkään haaveillut, kuinka kivaa olis lähteä ihan oikeille lavatansseille, muttei koskaan ole tullut lähdettyä. Nyt avautui tilaisuus, kun Jyväskylän Saappaan tukiyhdistys järjesti jäsenille virkistysillan Savion lavalle, Laukaaseen.

Yritin hakea kevyttä 50-luvun lookkia, että päästäisiin oikeaan lavatanssitunnelmaan

Tässä vaiheessa oli hyvä napsia kuvia, kun tanssilattia oli vielä melko tyhjä.

Tytöt valmiina tanssimaan... (?)

Siamilaiset kaksoset ja Jussi :D

Meillä oli kyllä todella hauskaa! Oltiin alkuillasta karaokepuolella, koska iso tanssilattia ammotti tyhjyyttään. Myöhemmin uskaltauduttiin takaisin isommalle puolelle, jossa jo porukkaa tanssahteli mukavasti. Taru ja Jussi (mun kanssa kuvissa) opettelivat yhdessä tanssimista, joten minä jäin penkille istumaan (Toni ei ollut jaksanut lähteä mukaan). Vaikka oli naisten haku, eräs herrasmies pyysi mua tanssimaan. Ei kuulemma niin hienoja kenkiä saa jättää hyödyntämättä tanssilattialla. :D En oikeasti osaa tanssia muuta kuin valssia, mutta suostuin kuitenkin. En halunnut paljastaa, etten osaa tanssia, mutta aika nopeastihan se tuli ilmi kun menin ihan eri suuntaan kuin tämä gentlemanni. Jouduin myöntämään, ettei mulla ole hajuakaan mitä tässä pitäisi tehdä. Ja sainpa sitten oikein oppitunnin! Puolen tunnin jälkeen mua jo pyöriteltiin pitkin tanssilattiaa kun tämä parkettien partaveitsi oli niin hyvä opettaja. Onpahan tämäkin sitten koettu ^^

Loppuun laitan teille vielä pienen pätkän mun karaokevedosta lavatansseilla. Enpä muista ennen laittaneeni mitään lauluani julkisesti kuunneltavaksi, peläten kaikkea negatiivista palautetta. Laulaminen on mulle todella tärkeä ja henkilökohtainen asia. Rakastan laulamista, mutta tiedostan, että mulla on hirveästi kehittämistä sen suhteen. Joskus en koskaan laulanut korkealta. Muistan kuinka exäni aina vitsaili, et miten voi olla että minä laulan matalammalta kuin hän. En siis uskaltanut laulaa korkeita nuotteja, vaikka tiesin ettei matalalta laulaminenkaan mikään mun vahvuuteni ole. 17-vuotiaana lauloin vuoden verran kuorossa, ja silloin kuoronjohtaja olis laittanut mut sopraanoksi, mutta en suostunut. Halusin laulaa alttoa, koska vihasin korkeaa lauluääntäni.

Nyt kuitenkin kelkka on kääntynyt nurin, ja nykyisessä RockAll-kuorossa laulan kuoron korkeimpia ääniä. Olen huomannut, että se on mulle kaikista luontevin ääniala, ja yritän nyt sitten kovasti harjoitella ja kehittyä siinä. Ajattelutapani on muuttunut sen verran, että kun joskus en uskaltanut laulaa julkisesti varsinkaan korkelta, niin nyt laulan missä huvittaa - koska se on kivaa, eikä muuten opi jollei laula. Sitäpaitsi, jos se on kivaa, niin miksi ei? Olen kuitenkin edelleen todella epävarma omasta äänestäni ja taidoistani, joten mulle on suuri askel laittaa tämä video tänne. Näihin tunnelmiin jätän tämän postaukseni. Adios!

Kappale on Paljon sanomatta jää - Jukka Kuoppamäki
Video ei välttämättä näy tabletilla/mobiililaitteella.

(sori huono kuvanlaatu, videota piti käsitellä ettei ollut liian iso Bloggeriin ladattavaksi)