Reissublogi päivä 3: Tunturin huipulla

23:07
Tänään on ollut aivan huikea päivä. Käytännössä meidän päivä meni oikeastaan siinä, että kiivettiin Noitatunturin huipulle ja takaisin alas. Matka oli yhteensä noin 12 kilometriä ja aikaa meillä meni yhteensä 7,5 tuntia. Jotenkin koomista ajatella, että noin lyhyen matkan kulkemiseen menee niin kauan aikaa. Mutta se maasto ja kiipeäminen oli kyllä sellaista ettei siellä ihan hirveää rallia viitsi vetääkään. Sitä paitsi täytyyhän sitä jäädä joka välissä ihmettelemään luontoa ja maisemia. Okei, ei me ihan koko aikaa käytetty pelkkään patikointiin, totta kai me pidettiin taukoja ja yks pidempikin, ruokatauko. Päivän päätteeksi rentouduttiin saunassa ja ollaan kaikki oltu ihan väsyneitä koko ilta.

En oikeastaan osaa kertoa tuosta retkestä paljoakaan, koska sitä kaikkea ei pysty sanoin kuvailemaan. Mutta ihanaa siinä oli se, että tuon 12 kilometrin aikana sai nähdä todella paljon erilaisia maisemia ja kulkea tosi vaihtelevassa maastossa. Matka oli pitkä ja kirjaimellisesti kivinen (tähän liittyen tulee myöhemmin kuvia niin ymmärrätte mitä tarkoitan), mutta ei kuitenkaan liian raskas eikä liian pitkä. Siellä luonnon keskellä, kivierämaassa oli henkeäsalpaavan kaunista. Huomasin mielessäni kiittäväni Jumalaa tämän luomakunnan kauneudesta. Oli oikeasti niin kaunista ja olin niin onnellinen että itketti, kun pääsin huipulle. Lapsesta asti oon haaveillut siitä, että jonain päivänä kiipeän tunturin huipulle, vaikka se silloin tuntuikin hirmuisen kaukaiselta ja mahdottomaltakin ajatukselta. Mutta tänään oikeasti tein sen ja tuntui äärimmäisen hyvältä. Sen lisäksi että toteutin unelmani, koin konkreettisesti luomakunnan kauneuden ja pyhyyden, sisällä oli käsittämätön rauhan tunne ja tuntui että Jumala puhutteli mua siinä luonnon keskellä. Tää on nyt vain pelkkää sanahelinää siihen verrattuna mitä näin ja koin, eikä sitä selittämällä pystykään kuvailemaan koska ne ei anna sille oikeutta.

Kerron siis meidän retkestä nyt kuvina, nehän kuulemma kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ei nekään ihan oikeutta todellisuudelle tee mutta antaa ainakin suuntaa. :) Laitan osan kuvista vähän pienempänä, ettei sivusta tuu niin raskas, mutta klikkailkaa isommaksi jos haluatte nähdä paremmin.

Taukohetki, keksiä nassuun ja matka jatkuu.

Ystäväni mittarimato.

Tällaista "polkua" me kiivettiin. Vähän jännitystä elämään!

Huippu häämöttää jo.

Täällä ollaan! Huippu saavutettu!

Ja matka jatkuu...

Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa!

Ja taas tauolla. Trangiaruokaa <3

Upea laakso.

Suomen suurin rotko.

Portaita, paaaaljon portaita!

Vesiputous <3

Tää kuva kertoo jotain jutun laadusta... ou nou!

Toivottavasti kuvat kertoi edes murto-osan siitä kauneudesta mitä saatiin kokea.
Loppuun vielä kuva meidän mahtavasta porukasta. Kuvassa ei oo kaikki, mut siinä näkee hyvin mikä on meininki. Adios!