En oo julkaissut blogia ihan aikataulussa, mutta kirjoittelin sitä jo eilen. Olin illalla niin väsynyt etten jaksanut alkaa lisäämään kuvia joten julkaisu vähän jäi. Tässä siis maanantain retkiblogi:
Maanantai 18.8. klo 22:45
Tänään on ollut aika hieno, aurinkoinen päivä ja me patikoitiin 12 kilometrin reitti jonka loppusuoralla nähtiin upea Rykimäkuru. Muuten reitti oli eiliseen verrattuna lasten leikkiä, kun mentiin suht tasaista maastoa ilman jyrkkiä nousuja tai jättikokoisia kiviä ja kantoja. Onnistuinpa kuitenkin jo alkumatkalla lyömään varpaani kiveen kun meinasin kompastua. Ihan kuin jalat ei olis ollut jo muutenkin ihan rikki eilisestä. Ei siis lihakset, vaan kantapäät jotka oli kipeillä rakoilla. En tiedä oliko se jonkinlaista väsymystä eilisestä, mutta onnistuin kompuroimaan vähän väliä niin, että löin sen saman varpaan uudelleen ja uudelleen. Patikointi oli ihanaa, mut samaan aikaan kamalan koomista, kun ylämäkeen kulkiessa tepsutin ja vaapuin kuin pingviini konsanaan, koska ylämäessä kantapäiden rakot huusi hoosiannaa ja alamäessä taas pari milliä liian snadit kengät puristi epämukavasti varpaita, erityisesti sitä jota hakkasin jatkuvasti kiviin. No mutta, oikeasti toi oli pieni paha siinä kun muuten oli hyvä olla ja maisemat oli hienot, vaikkakin tosi erilaiset, jotenkin kotoisamman näköiset kuin eiliset näkymät.
 |
| Pitkospuita ja suoaluetta, jee! |
 |
| Isoja muurahaispesiä. |
 |
| Ja matka jatkui. Tällainen polku oli edelliseen Noitavuoren vaellukseen verrattuna helppoa ku heinän teko. |
 |
| Meidän ensimmäinen etappi ja taukopaikka. |
 |
 |
| Toinen taukopaikka. Makkarahetki. |
 |
| Ja matka jatkuu taas... |
 |
| Isompia muurahaispesiä. |
 |
| Tunturipuro <3 |
 |
| Viimein Rykimäkurulla. Ilmeellä >.< |
 |
| Viimeinen etappi: Rykimäkero. |
Patikoinnilta tultuamme käytiin Kansan Raamattuseuran ylläpitämällä Kairosmajalla syömässä, jonka jälkeen siirryttiin viereiseen Revontulikappeliin iltahartauteen. Revontulikappeli oli aivan ihana! Meidän porukka piti hartauden, mutta siellä oli vähän ulkopuolisiakin (jotka oli Kairosmajalla jollain leirillä) kuuntelijoita. Mulla meni ihan jäätävät kylmät väreet, kun laulettiin ensimmäinen virsi (ilman säestystä) ja tajusin miten mahtava akustiikka siellä on! Teki mieli vaan sulkea silmät (minkä teinkin), lopettaa laulaminen ja kuunnella muiden laulua. Hartaus oli muutenkin tosi hyvä ja tunnelmallinen, kun meidän porukasta osa esitti myös pari kappaletta kitaran säestyksellä.
Hartauden jälkeen mentiin mökkiin rentoutumaan saunan merkeissä. Varvas oli ollut tosi arka meidän patikoinnin alkumatkasta lähtien, ja senkin arvoitus selvisi: toisen jalan isovarpaan kynsi oli ihan tumman violetti. Olin siis mukiloinut sitä ihan kunnolla niihin kiviin kompuroidessa. Mutta sauna teki hyvää kipeille lihaksille ja poisti retkiväsymyksen. Siis henkisen, fyysistä väsymystä se lisäsi ja voin kertoo, että nyt kyllä uni maittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä tykkäsit postauksesta? Kysy tai kommentoi mitä vaan. :)