Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, ilma kimaltelee pienen pienestä hileestä josta auringon säteet heijastuvat kauniisti. Valkoinen maa ja koskematon hanki on auringon valossa kuin hentoinen kristallilattia, joka särkyy jos siihen astutaan. Pienet timantit asfaltin pinnalla katoavat, kun aurinko lopulta laskeutuu horisontin taa. Kaunis, sininen hetki kestää hetken ja katoaa.
Tämä on yksi niistä asioista, joita rakastan talvessa. Siis aurinkoiset pakkaspäivät ja niitä seuraavat "siniset hetket" auringon laskettua. Tähän pimeään vuodenaikaan saan auringosta ihan hirmuisesti energiaa (Onneksi eletään jo tammikuuta ja valoisuus lisääntyy). Mitä taas kovaan pakkaseen tulee, siitä tykkääminen on mulle ihan uusi piirre, jonka olen huomannut vasta tänä talvena. Siis huomasin nauttivani yllättävän paljon noista yli 15 asteen pakkasista! Sain siitä vähän kuulla kuittailuakin, kun en ollut pitkään aikaan ehdottanut Tonille kävelylle lähtöä, ja päätin ehdottaa sitä sitten kun ulkona oli melkein -20 astetta. Urheasti Toni kuitenkin lähti. En oo muistaakseni koskaan ennen saanut hirveästi iloa siitä, että joudun pukemaan läjän vaatteita päälleni, mutta tänä talvena oon suorastaan rakastanut sitä kun saan laittaa kunnon kerroksen lämmintä vaatetta alle ja siihen päälle toppavaatteet. Tonin kanssa ulkoillessa nautin hurjasti siitä, että sain ulkoilla raikkaassa, aurinkoisessa, kirpeässä pakkasessa ilman, että suuremmin palelin (kiitos uusien toppahousujen ja -kenkien). Hengittäessä kylmä pakkasilma tuntui keuhkoissa saakka, ja takaisin puhaltaessa höyry jäätyi kiinni silmäripsiin ja hiuksiin. Hassua, mutta ihanaa!
Olen kyllä ehdottomasti kesäihminen, rakastan auringonpaistetta ja lämpöä, mutta en voi väittää ettenkö pitäisi myös talvesta. Siinä on kieltämättä hyvät puolensa. Nää aurinkoiset pakkaspäivät on vain yksi hyvä puoli. Rakastan myös lumisadetta, lumihiutaleiden metsästämistä (kyllä, olen aikuinen, mutta silti. Kielelle metsästäminen on parasta, mutta sitä ei kehtaa tehdä ihmisten ilmoilla, tai muutenkaan :D), lumiukkojen ja -enkeleiden tekemistä, pulkkamäessä laskemista, kuurankukkia, talvisäällä nuotion äärellä istumista, pimeällä kynttilöiden valossa fiilistelyä, kuutamoa ja tähtitaivasta ja niin edelleen.
Talvessa on siis paljon hyvää. Ehkä sitä on oppinut arvostamaan paremmin nyt, kun ns. "kunnon talvi" ei enää olekaan ihan itsestäänselvyys edes täällä Suomessa. Viime talvi on siitä hyvä esimerkki, kun pysyvää lunta ei ehtinyt tulla kuin hetkeksi. Silloin kun sitä ei ollut, sitä todella kaipasi. Sittenkin kun tuli kunnon pakkaset, ei se tuntunut samalta koska lunta oli vain sen verran että juuri ja juuri maa oli valkoinen. Pieksämäellä on eräs mäki, jonka päälle kasataan kaupungin toimesta joka vuosi iso kasa lunta ja siitä tehdään pulkkamäki. Viime vuonna mäkeä ei kuitenkaan saatu tehtyä, koska koko talven aikana ei tullut tarpeeksi lunta.
Pieksämäen pulkkamäkeä tulee ikävä, mutta onneksi Jyväskylässä on Laajavuori joka on meiltä ihan kävelymatkan päässä. Siellä on iso mäki jonne kuulemma voi mennä pulkkailemaan. Se on paljon isompi kuin Pieksämäen mäki! Sitä odotellessa siis. Pulkkailu on kivaa, oli sitten nuori, vanha, pikkuvanha, lapsi tai lapsenmielinen. Hauskanpito ei katso ikää. ^_^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä tykkäsit postauksesta? Kysy tai kommentoi mitä vaan. :)