Yläpää vai alapää? Kosmisen berberin arvoitus

Voi kiesus, miten aika onkaan hurahtanut. Tämä uusi työ vie kyllä yllättävän paljon aikaa ja voimiakin. Oon nyt pari kuukautta tehnyt nuorisotyönohjaajan viransijaisuutta seurakunnassa. Se on ollut todella opettavaista ja hienoa, tykkään kyllä tehdä sitä. Mutta koska kaikki on mulle niin uutta, on se myös henkisesti aika kuluttavaa. Ei pelkästään uuden opettelu työtehtävien suhteen, vaan myös aikataulutus ja se, kun ei tiedä mitä pitäisi tietää. Eli ei tiedä jos jotain jää tekemättä. Ja pelko siitä, että näin käy. Onneksi kaikki on toistaiseksi sujunut melko hyvin, eikä mitään katastrofia ole sattunut. Eikä varmaan satukaan, mutta täytyyhän sitä aina pelätä pahinta. :D

Tuntuu, että olen kyllä melkeinpä "aina" töissä, tai kun en ole, teen töitä kotona tai vähintäänkin ajattelen työasioita. Se on ollut toisaalta ehkä yksi suurimmista haasteista, siis opetella rajaamaan tämä työajaton työ jollakin tavalla inhimilliseksi. Onhan mulla toki vapaapäiviä ja niistä pyrin ottamaan kaiken irti, vaikka väkisinkin meinaa töiden to-do-lista hiipiä mieleeni. Onneksi mulla oli kertynyt pitämättömiä vapaita ja sain pitää viikon syysloman. Tietenkin jo ensimmäisenä vapaapäivänä heräsin tukkoisen nenän ja kipeän kurkun kera, mutta päätin etten anna sen pilata suunnitelmiani. Seurakunnan nuorten aikuisten retkiryhmä oli lähdössä taas seikkailulle, tällä kertaa kohteenaam Salamajärvi ja sen kansallispuisto.

Matkan alkutaipaleelta. Suoaluetta oli paljon, mutta onneksi myös pitkospuita.

Metsäisempään maastoon päästyämme olin edelleen kiitollinen pitkospuista silloin,
kun polusta ei ollut tietoakaan.

Kyseessä oli parin päivän reissu, joista molempina päivinä tehtiin pieni vaellus metsään. Huolimatta pienestä lämmöstä ja flunssasta, lähdin mukaan metsään enkä kadu sitä pätkääkään. Maisemista tuli jonkin verran mieleen Lapin maisemat, mutta niissä oli myös paljon jotakin ainutlaatuista. Syksyn värit olivat sanoinkuvaamattoman kauniita, edes valokuvat eivät tee oikeutta niille väreille ja sille tunnelmalle (vaikka kuvattavaa paljon olikin ja rakastin sitä kun sain ikuistaa tuota kauneutta). Salamajärven metsässä värit olivat voimakkaat, mutta seassa oli myös upeita pastellin sävyjä jonka ansiosta mulle tuli sellainen fiilis että olisin jossakin satumaailmassa. Myös hiljaisuus oli käsinkosketeltavaa. Edes linnut eivät laulaneet, kaikkialla oli tyyntä ja rauhallista. Taianomaista, pyhää. Kaunista.

Luonnon värit näyttivät kyllä parhaan puolensa.
Samoin kuin mun kamera ♡

Uskomaton hiljaisuus. Siinä tunsi itsensä aika harmaaksi, mitättömäksi.
Pieneksi tämän maailmankaikkeuden keskellä.

Musta tuntuu, että mun blogi käsittelee nykyään tosi paljon luontoa ja täällä on tosi paljon luontokuvia. Toisaalta, se on mulle tärkeää ja sydäntä lähellä joten koittakaa kestää :) Postaukset näköjään myös koostuu tosi paljon kuvista, sekin varmaan sen seurauksena kun en niin usein kirjoita niin kuvilla on helpompi kertoa tapahtumista kuin sanoilla. Tämä vaan siis tällaisena huomiona jonka itse tein, lukijat voi toki aina toivoa jotakin aiheita lisää jos siltä tuntuu. Ai niin, oon lisännyt myös jokaisen tekstin alle "tykkäsin"-toiminnon, eli siitä voi klikata jos postaus miellytti.  No niin, mutta asiaan...

Kun oltiin kotiuduttu Salamajärveltä, sain pari päivää aikaa parannella itseäni kunnes lähdettiin kaveriporukalla risteilylle Tukholmaan. Tämäkin reissu oli odotettu ja mukava irtiotto arjesta, niin että sai hetkeksi heitettyä työasiat mielestään. Ryhmärämäämme kuuluivat itseni lisäksi Toni, Laura, Jussi ja Taru. Kuvat kertokoon reissumme kulusta...

Matka vasta aluillaan. Laiva lähti Helsingin satamasta ja tunnelma oli katossa. :)

Suomenlinna (ilmeisesti?) näytti aika hienolta. Oikealla kukkulalla näkyy pikku-ihmisiä
jotka heilutteli meille ja me heiluteltiin takaisin.

Illalla laitettiin ykköset ylle ja lähdettiin tutkimaan mitä hienoa Mariellalta löytyy.

Seuraavana aamuna aikaisin, pirteänä noustiin maihin.
Siellä se on: Tukholma!

Jee löydettiin keskustaan, nyt shoppaileen!

Löydettiin vanhasta kaupungista aivan ihana kahvila. Vitsit kun Suomessakin olis tuollaisia.
Siellä oli sohvat joiden istuinosa oli niin pitkä että sinne mentiin käytännössä makoilemaan.
Istuinosan päällä oli kuutioita, jotka toimittivat pöydän virkaa.

Lisäksi siellä kahvilassa oli maailman parasta mutakakkua. Siis oikeasti, taivaallista.
Makunystyrät suussa sai pieniä orgasmeja (?) kun makunautinto oli niin suuri.
Slurps.

Tukholmasta löytyi myös tällainen ihmetyksen aihe. Siis mikä toi on?
Tonin mukaan puolikas pää, eli selkeästi silmä ja korva.
Loput meistä ei kuitenkaan nähnyt tuota ihan niin viattomasti,
kun ennemminkin tuli mieleen se toinen pää...
Taru ja Jussi hienosti demonstroivat meidän reaktioita tästä...

Kosminen berberi?

Takaisin päästyämme jatkoimme edellisen illan kaavalla:
Ykköset ylle ja laivan tarjontaa ihmettelemään!

Nälkä tietysti oli melkoinen kun oltiin kuljettu Tukholmassa koko päivä.
Niinpä käytiin nauttimassa buffetin antimia. Nam!

Tää on ihan ku suoraan jostain peruskoulun kaverikuvasta :D
Tausta vaan vähän väärä...

Nää viimeiset kuvat kuvaa ehkä parhaiten meidän risteilyn tunnelmaa.
Hauskintahan tässä on se, että alkoholi näytteli hyvin pientä roolia meidän reissussa,
mutta silti meininki näyttää tältä. Ou jea!

Jep jep, että sellaista menoa... Risteilyn jälkeen saatiin vielä loppuviikoksi vieraita, kun äiti ja sen mies tuli meille Ella-kisu mukanaan. Siinähän se viikonloppukin meni leppoisasti Täplää ja Ellaa seuratessa, kun tutustuivat toisiinsa, aika rajuinkin ottein välillä. Nää kisut on olleet jo Tampereen päässä Ellan kodissa muutaman viikon saman katon alla, eli olivat jo vanhoja tuttavia, mut nyt kun oltiin eri paikassa, piti taas käydä uudelleen ne reviiritaistot yms. jutut. Lopulta oltiin kuitenkin jo sulassa sovussa ja vähän leikittiinkin. :) Täplästä puheenollen, käytin sen pari viikkoa sitten lääkärillä ihottuman vuoksi ja samalla se laitettiin oikein kunnon laihdutuskuurille. Nyt raasu on saanut sitten vain puolet siitä ruokamäärästä mikä on suositus. Toinen parka on koko ajan nälissään, mutta toisaalta se on jo melkein puoli kiloa kevyempi, eli tuloksiakin on saatu. Kohta se on niin pieni tyttö ettei sitä enää tunnista samaksi kissaksi ♡ Ja ihottumakin alkaa olla tiessään, kiitos antibiootin ja kortisonin.

Ensin vähän tarkkailtiin kauempaa...

Sitten vähän huidottiin, lätkittiin, sähistiin ja jahdattiin.

Parissa päivässä tultiin jo näin hyvin toimeen.

Täplä vartioi ruokakupin äärellä,
jos vaikka ruokaa ilmestyis nopeammin...
Hitsin laihdutuskuuri, kun toista pidetään nälässä :D

Nyt ollaankin sitten palattu sorvin ääreen ja melkein jo unohdin että mitään pitkää vapaata pidinkään :D Tekipä hyvää vähän palata noihin tunnelmiin. Mulla on ollut pari viikkoa aika kiireistä töissä mutta onneks tällä viikolla jo helpottaa niin voi huokaista. Ai niin, on vielä yksi asia mistä en oo muistanut täällä blogissa puhua ollenkaan. Aloitin syyskuussa uuden harrastuksen ja laulan nykyään Rock All -rokkikuorossa. Meillä on viikon päästä tulossa esiintyminen joten pitää harjoitella aika paljon että osaa sitten kaikki sanat ulkoa jne... mutta toi kuoro on siis ollut tosi hyvä vastapaino töille ja laulaminen rentouttaa mua joten tää harrastus on kyllä todella tervetullut.

Lopuksi vielä tällainen tunnelmakuva. Viime viikonloppuna oli pyhäinpäivä ja käytiin hautausmaalla muistelemassa poisnukkuneita rakkaita. Laittelin myös kotiin kynttilöitä ja muistin miten paljon hyviä puolia tässä vuodenajassa on, kun voi tunnelmoida kynttilänvalossa. Ihanaa ♡