Syksy kuvina

Apua, en ymmärrä että nyt mennään jo lokakuun loppua! Viime postauksessa haaveilin, että saisin kirjoiteltua lähiaikoina useammin, mutta kävikin niin, etten ehtinyt senkään vertaa. Koulun, työn ja harrastusten yhteensovittaminen on onnistunut yllättävän hyvin, mutta ylimääräistä aikaa esimerkiksi blogin kirjoittamiseen ei hirmuisemmin ole jäänyt, sillä välillä on hyvä ihan vaan olla ja nauttia olostaan. Nyt onneksi vähän helpottaa, koska opinnäytetyö on jätetty esitarkastukseen ja suurimmat työkiireetkin vaikuttavat olevan ainakin tältä erää takana päin. Syksy on hujahtanut hirmuisen nopeasti, kun on ollut niin paljon tekemistä. Jonkin verran matkan varrella on tullut kuitenkin napsittua kuvia, joten tässä kuluneen syksyn kuulumisia kuvina:

Syksyn säätä: Sadetta, aurinkoa ja kaikkea siltä väliltä.

Meidän Ford alkoi sanoa sopimustaan irti, joten hankittiin kotipihaan (taas) uusi auto.
Tai no, "uusi", vm. 2007, mutta uudempi kuin mitä mulla on omissa nimissä koskaan ollut.
On kyllä ollut hyvä ostos, ainakin tähän mennessä.

Uutta autoa piti tietenkin lähteä testaamaan...
Syyskuun alkupuolella lähdimme siis mukaan ystäviemme Iida ja ihmisen kaltaiset olennot -yhtyeen kiertueelle.
Perjantaina Kotkaan ja lauantaina Helsinkiin.

Kotkassa oli kaunis Sapokan vesipuisto ja upea merivesiputous!

Tui tui.

Ihan Kotkan naapurissa, Pyhtään kauniissa maisemissa.

Kurttukuonot löysivät purjelaivan Loviisasta,
jossa pysähdyimme matkalla Kotkasta Helsinkiin.

Helsingissä oli aikaa käydä Kampissa jäätelöllä.

 Syyskuun lopulla vietimme viikonlopun jo perinteeksi muodostuneilla valtakunnallisilla
Saappaan vapaaehtoisten päivillä Pieksämäen Partaharjulla.
Olipa nostalgista vierailla vanhassa kotikaupungissa!

Jokavuotisessa saappaanheittokisassa Jyväskylän porukka vei voiton jo kolmatta kertaa peräkkäin.
Kyllä voittajien oli helppo hymyillä. :)

Lauantai-ilta päätettiin tunnelmalliseen messuun Ristikiven kirkossa.
Tämä kirkko on yksinkertaisuudessaan kauneimpia mitä olen nähnyt.
Siinä ei ole kattoa, joten tunnelma tähtitaivaan alla nostatti lämpöisiä kylmiä väreitä.

Messun jälkeen kävimme katselemassa täysikuun valaisemaa, sumuista järveä.
Kyllä tässä maisemassa sielu lepäsi.
Ja kamerani pääsi hommiin.

Kuu oli tuona yönä harvinaisen kirkas, ja tähtitaivas upea.

 Myös syksyn tuloa on ihmetelty kameran linssin läpi...

...aurinkoisella säällä...

...sateen jälkeen...

...metsäretkillä...

...ja ruskan ollessa kauneimmillaan.

Tämä syksy on ollut oikeasti aika kiva ja olen nauttinut siitä monella tapaa.

Rokkikuoro-harrastuksen ohella hyvin rakkaaksi tullutta sirkusakrobatiaa on tullut treenattua entistä enemmän, mutta vastapainona on tullut nautittua myös herkkuja. Herkuttelen usein kotona, mutta toisinaan on ihanaa hemmotella itseään ravintolassa tai kahvilassa.

 

Cappuccino ja mudcake kermavaahdolla.

Pannukakkutalon antimia. Pannukakku maitosuklaamuruilla, ohessa vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa.

Kahvila-konditoria Wilhelminan herkullisia kakkuja.
Edessä lime-valkosuklaa, oikealla minttusuklaa ja takana vasemmalla kinuskiunelma.

Mustikka-valkosuklaakakkua vaniljajäätelön kera.

Kuvia on tullut napsittua myös rakkaasta Täplästä. Täplä voi nykyään hyvin lääkityksen avulla, ja pahimmat iho- ja allergiaoireet on saatu kuriin. Joka päivä olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että Täplä on vielä meidän ilonamme. Oli se kuitenkin keväällä todella lähellä, etten vienyt sitä lopetettavaksi, kun oli niin kipeä. Onneksi päätin yrittää vielä viimeisen kerran, ja se kannatti. Nyt me vietetään taas ihanaa yhteistä arkea, ja laihdutuskuurikin on tuottanut tulosta: Täplä on viimein ihannepainossaan laihduttuaan melkein 2 kiloa! On se vaan ihana <3

Rakkautta taitaa riittää molempiin suuntiin <3

Reilu viikko sitten äiti kävi meillä kylässä. Meillä on äidin kanssa aina hurjan hauskaa. Tällä kertaa käytiin Fransmannissa syömässä ja toisena iltana jälleen Iidaa ja ihmisen kaltaisia olentoja kuuntelemassa, kun soittivat asunnottomien yön tapahtumassa keskustassa. Tarkoitus oli tämän jälkeen käydä istumassa yhdellä jossain, mutta oltiinkin niin väsyneitä, että painuttiin Wilhelminan kautta meille syömään noita ylempänä olleita kakkupaloja :D

Äiti, me ja Iidan bändi. :)

Nyt kun talvi lähestyy ja kellojakin on siirretty taas talviaikaan, tuntuu ainakin minusta (joka en ole aamuvirkku ja missaan aamun ekat valoisat tunnit), että valoa riittää päivässä aivan liian vähän aikaa. Täytyy toivoa, että kaamosmasennus pysyy poissa niin multa kuin teiltäkin, ja että energiaa riittäisi talven yli. Itselläni on tällä hetkellä aika hyvät fiilikset, mutta saapa nähdä mitä tuo pimeä aika tekee mielialalle. Toisaalta, onhan siinä hyvätkin puolensa, kun voi tunnelmoida kynttilänvalossa ja kaikkea kivaa.

Energiantäyteistä ja tunnelmallista alkavaa talvea kaikille,
koittakaahan pysyä terveenä ja pitää mieli virkeänä! :)

Toivottaa Hansu ja Täplä