Aina ei mee nallekarkit tasan

Hieno juttu lukijat, pääsette heti sisälle tähän mun epäonniseen elämääni! Tällä kommentilla en tarkoittanut sitä, että ajattelisin mun elämän olevan jotenkin surkeaa, vaan sitä että ihan oikeasti mulla tuntuu olevan tosi usein huonoa tuuria tai sitten muuten vaan mokaan jotenkin ja usein se johtaa noloihin tilanteisiin. Onneksi vastapainona elämäni sisältää myös paljon iloisia yllätyksiä, joten niiden ansiosta olen oppinut nauramaan epäonnelleni. Ja itselleni.

Mutta siis, en päässytkään hakemaan silmälasejani. Olin kyllä jo ihan lähtökuopissa, kaikki valmista, ja olisin kyllä mennyt jos se musta olis ollut kiinni. Mutta ei ollut. Auton akku oli ihan finaalissa, starttimoottori piti vain sellaista vaimeaa pikkuleijonan murinaa, ihan ku jostain hidastetusta elokuvakohtauksesta. Hetken siinä navigoin ympärilleni, että löytyisikö joku ystävällinen sielu joka voisi tarjota omasta autostaan virtaa. Lopulta luovutin kun huomasin, että vaikka saisinkin auton käyntiin, en kuitenkaan ehtisi ajoissa perille. En siis ollut menossa pelkästään lasien vuoksi Jyväskylään, vaan sen jälkeen olisin mennyt ravintolaan syömään. Ilmaiseksi! <3 Saapas (eli se missä teen vapaaehtoistyönä etsivää nuorisotyötä) tarjoaa kerran vuodessa ruoat ravintolassa niille päivystäjille, joille on tullut 20 päivystystä täyteen. Ja mulle on tullut se jo ikuisuus sitten, mutta viime vuonnakin oli jotakin menoa silloin kun oltais menty syömään. No, sinne meni. Aina ei mee nallekarkit tasan. Jos vaikka vuoden päästä jo onnistuis?

Ilokseni löysin kuin löysinkin tästä asiasta jotakin positiivista. Hyvä etten ollut saanut varattua sitä aikaa sinne silmälasien hakuun! Nyt ei tarvinnut sitten soittaa ja perua tätäkin, ruokailun lisäksi. Lauantaina saattaisin ehtiä hakemaan ne aamusta, kun oon silloin taas Jyväskylässä. Siellä on NettiSaapas-koulutusleiri ja olen menossa sinne avustajaksi. Voisin vaikka sitten leirin jälkeen tehdä sellaisen Saapas-postauksen, kun siitä toivottiin lisää juttua. :)

Oli tässä kotiin jäämisessä muutakin positiivista. Poikaystäväni lähti siis joka tapauksessa junalla Jyväskylässä käymään, kun sillä oli sinne muuta asiaa, ja mä jäin yksin kotiin. Hyödynsin tämän hetken ja päätin tehdä jotakin joka on jo pitkään ollut mun to-do-listalla, mutta johon ei ole ollut riittävästi aikaa. Eli värjäsin hiukseni. Lopputulos oli oikeasti tosi onnistunut, vaikka itse sanonkin! Olen entiseltä ammatiltani parturi-kampaaja, joten kyllä taitoa löytyy, mutta oma kuontalo on kuitenkin aika hankalaa värjätä, kun ottaa huomioon sen, että tarvitsisin yhden käden kampaa varten, yhden sivellintä varten ja yhden sitä varten, että voin pidellä peiliä nähdäkseni taakse. Mä niiiiin tarvitsen peilikaapin!  Jos värjäisin koko kuontaloni yhdellä värillä ja levittäisin värin koko päähän, niin koko hommahan onnistuisi vaikka ilman peiliä. Mutta kun yksi väri ei riitä. Pitää olla vähintään kaksi. Mielellään kolme. Enimmillään on ollut varmaan viittä.

Tällainen väri tällä kertaa.

Silloin kun tein kampaajan töitä, hiusteni pituus vaihteli vähän väliä ja väri muuttui varmaan joka kuukausi. Mulla on varmaan oikeesti, valehtelematta, ollut hiuksissani kaikki mahdolliset värit mitä vaan keksiä saattaa. Nykyään oon hieman laiskempi sen suhteen ja saatan viihtyä samanvärisillä hiuksilla jopa puoli vuotta. Ja viime kerralla (ja myös tänään) mä oikein repäsin: mulle laitettiin ruskeaa ekan kerran varmaan 8 vuoteen! Tosin, senkin kaverina latvoissa piti olla violettia, totta kai.

Pitkät hiukset vuonna 2010.

Lyhyet hiukset vuosimallia 2012.

Eiköhän tässä ole taas tarpeeksi juttua yhdelle kertaa. Meinaan aina kirjoittaa kilometritekstin. Anteeks. Innostun liikaa. Yritän pitää itseni kurissa, sillä ei kukaan jaksa lukea jos tekstit on liian pitkiä. Kai, tai no enhän mä tiiä mitä himolukijoita te ootte.

Huomenna lähden Tommi Kaleniuksen keikalle, odotettavissa on siis keikkapostaus huomiselta! Odotan keikkaa innolla, ja viikonloppua muutenkin. Mukavaa sellaista teillekin! :)

Painajaiseni kävivät toteen!

No niin, tätäkö tämä sitten on? Mulla on sellainen hassu tapa, että kun jostakin olen oikein innostunut ja puuhastelen sen parissa paljon, se asia hiipii salakavalasti myös uniin (tehden niistä normaaliakin kummallisempia ja saaden mut "pyörimään yöllä hikisissä Sloggeissani" kuten eräs opettajamme kerran sanoi kun oli stressannut meidän luennon pitämisestä Miten tämä juttu nyt taas lähtikin näin sivuraitelle...)

Nukuin siis huonosti kun näin taas levottomia unia blogini ulkoasusta, fonteista, väreistä jne. jutuista eikä asiaa auttanut se, että rakas Täplä-kissani nukkui koko yön mun kainalossa/tyynyllä =naamalla ja heräsin vähän väliä siihen että karvat kutittaa kasvoja tai tassu tökkää poskea tai sitten se muuten vaan kehräsi ja toisinaan myös kuorsasi niin kovaa siinä korvan juuressa etten saanut unta. Hän myös päätti kuuden aikaan aamulla herätellä mua kun piti saada ruokaa. Ajattelin nousta antamaan kissalle murkinaa tai muuten se häiriköinti ei loppuisi ikinä. Argh, siellä oli vielä edellistäkin ruokaa vaikka kuinka paljon jäljellä! Kävelin kipolle Täplän seuratessa perässä, osoitin sormella ruokaa jolloin katti totesi iloisesti kurnahtamalla että kappas, siellähän on ruokaa!  ja minä kömmin puoliunessa takaisin sänkyyn. Mietin ennen nukahtamista, kuinka hemmoteltu kissa voi olla jos pitää mennä kädestä pitäen näyttämään että tuolla, syö sieltä, hyvä tyttö...

Hyvähän se on nyt nukkua, kun on valvottanut toista koko yön. Pöh.

Yölliset painajaiseni kävivät toteen aamupäivällä, kun olin saanut Facebookissa asiallisen kommentin siitä, että blogini on muuten hyvä, mutta oikeassa laidassa oleva lila teksti ei näy kunnolla. Kävinpä sitten kurkkaamassa. Damn it, se itsestäni kertova teksti jonka ennen nukkumaanmenoa lisäsin kännykällä (mobiiliversio näyttää ihan erilaiselta) oli tullut tummalla violetilla tumman pohjan päälle. No eihän se sieltä mihinkään erottunut. Hetken revin hiuksia päästäni, kun yritin selvittää mistä sitä muokataan. Huomasin, että väri muuttuu sitä mukaa kun muutan blogin tekstiä. Eeeei, ei näin! Kuinka voi elämä mennä vaikeaksi. Miten ihmeessä löydän siihen sellaisen värin joka erottuu tarpeeksi hyvin sekä vaalealla että tummalla pohjalla?! No, en löytänyt. Enkä suostunut muuttamaan pohjan väriä. Lopulta poistin koko paskan... siis sen kuvauksen itsestäni. Se kyllä löytyy edelleen tuolta profiilista jos joku haluaa sen lukaista.

Tänään sitten pitäisi lähteä sinne Jyväskylään silmälaseja hakemaan. Olen yrittänyt soitella sinne pari päivää aikaa varatakseni, kun sieltä tulleessa tekstiviestissä oli maininta siitä, että kannattaa varata aika. No miten ihmeessä mä varaan mitään aikaa kun siellä ei vastata puhelimeen?! Täytynee vaan sitten ilmaantua paikalle ja toivoa että ehtivät katsoa ne mun lasit kuntoon. Jos ei ehdi niin tulee iso skääää ja mielipahaa. Saavat kuulla kunniansa.

"Muminaakirosanojamuminaa"
"Anteeksi, kuinka?"
"Joo ei kun mä vaan mietin koska pääsen uudelleen ajamaan Jyväskylään että voin hakea nää lasit joku toinen kerta..." Ei vaan oikeasti mua ketuttaa kun tulin tänne ihan turhaan, miksen kehtaa sanoa suoraan senkin munaton raukkis!

 No joo, ehkäpä mä mun lasit saan. Let's hope for the best! :)

Elämäni ensimmäinen blogipostaus

Nyt mä sen sitten aloitin. Ikioman blogin.

Olen miettinyt blogin perustamista jo pitkään. Olen kuitenkin epäillyt sen aloittamista, koska niitä tuntuu olevan nykyään netti pullollaan ja enemmän kuin tarpeeseen. Mitä mulla enää voisi olla annettavaa, mitä sellaista sanottavaa mitä joku ei ole jo sanonut? Pohdin pitkään, voisiko mun elämässäni olla oikeasti jotakin niin kiinnostavaa, että joku jaksaisi sitä seurata. Tuntuisi turhalta kirjoittaa blogia, jota kukaan ei lue.

Päätin kuitenkin ottaa riskin. Rakastan kirjoittamista ja mulle kuitenkin usein sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, joten ehkäpä niitä kirjoittamisen aiheitakin löytyy. Olen siis ehkä hieman... no, hajamielinen ja tuota, muutenkin aika altis kaikenlaisille kommelluksille. Isäni sanojen mukaan: olen tirlittan!

Pyörittelin pitkään myös sitä, mitä asioita blogini käsittelisi. Pitäisikö sen olla rajattu johonkin tiettyyn aiheeseen? Lopulta päätin, että blogi kertokoon minusta ja mun elämästä. Mulla on niin paljon kaikenlaista tapahtumaa ja aina monta rautaa tulessa, etten pystyisi kirjoittamaan vain yhdestä aiheesta. Sitä paitsi, mulla on aina kausia, jolloin innostun jostakin ja toinen asia jää vähemmälle, joten en jaksaisi jauhaa yhdestä ja samasta aiheesta viikosta toiseen.

Enough of this crap. Voisin hieman kertoa itsestäni eli siis myös siitä, millaisia asioita blogissani luultavimmin tullaan käsittelemään. :D

Olen vuonna 1986 syntynyt tamperelaistyttö en siis vielä nainen, joka asustelee nykyään vähän pienemmässä kaupungissa Etelä-Savossa. Vaikka joihinkin asioihin suhtaudunkin aika kevyesti, monessa asiassa olen parantumaton perfektionisti. Esimerkiksi voin ottaa tämän blogin aloittamisen. Pohdin sitä ensimmäisen kerran kolme päivää sitten. Pari päivää mietin aiheita. Eilen päätin aiheen, mutta halusin blogille täydellisen, itseäni kuvastavan nimen. Samalla aloin miettiä blogilleni ulkoasua. Tunnin päästä keksin hyvän nimen ja ulkoasun. Aloin työstää blogini taustaa näiden ideoiden pohjalta. Kahden tunnin jälkeen päätin vaihtaa nimen toiseen. Tein uuden ulkoasun. Vaihdoin sen takaisin alkuperäiseen. Jatkoin ulkoasun muokkausta: taustakuva, fontit, värit, fontit uudelleen. Asettelu, värit, fontit taas...

Käytin oikeasti kuusi (siis kuusi!?!) tuntia siihen, että sain keksittyä blogilleni nimen ja tehtyä sille mieleiseni ulkoasun. Tai no, näin siitä myös unta koko yön, ja aamulla piti vielä muokata pari juttua. Kertonee ehkä jotakin musta :)

Niin, tuo blogin nimi. Se tulee eräästä biisistä, jonka olen sanoittanut ja säveltänyt joskus pari vuotta sitten. Se sopii tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni melko hyvin: en tiennytkään, että elämällä voisi vielä olla minulle näin paljon annettavaa, vaan luulin että kaikki oli jo ohi, pilalla. Kirjoitan siis runoja ja lyriikoita, joita myös silloin tällöin sävellän kun sille päälle satun. Rakastan siis musiikkia monessa muodossa: kuuntelen paljon erilaista musiikkia ja pidän myös laulamisesta ja haluaisin oppia soittamaan kaikkia mahdollisia soittimia.

Rakastan valokuvaamista. Pienetkin asiat maailmassa voivat olla hyvin kauniita.

Jotta ekasta postauksestani ei tulisi hurjan pitkä, kirjoitan lopun ihan lyhyesti. Eli jotakin vielä minusta:

• Valokuvaan paljon kaikkea. Tykkään katsella maailmaa kameran linssin läpi. Kaikki blogissa käyttämäni kuvat joissa en poseeraa itse, ovat mun ottamia. Ethän siis kopioi niitä ilman lupaa, kiitos.
• Olen spontaani ja erittäin kokeilunhaluinen ihminen.
• Rakastan hyvää ruokaa ja viiniä nam!
• Pyrin syömään terveellisesti ja liikkumaan säännöllisesti. Vähän väliä saan kuitenkin palauttaa itseni ruotuun.
• Minulla on maailman ihanin kissa joka on myös paras ystäväni. Kissani nimi on Täplä.
• Mulla on paljon ajatuksia ja mielipiteitä ja lauon niitä usein väärässä paikassa ja väärään aikaan, saaden aikaan kiusallisen hiljaisuuden. Olen hyvin analysoiva ja pohtiva ihminen ja yritän nähdä asiat monelta eri kantilta.
• Harrastan edellä mainittujen lisäksi juoksu-tapahtumiin osallistumista sekä mm. junabongausta.
• Teen vapaaehtoistyötä Jyväskylässä Palveluoperaatio Saappaassa (=Jyvässeudun Saapas). Saapas tekee etsivää nuorisotyötä.
• Ystävät ja perhe ovat elämäni suola. Ja tietysti tuore poikaystäväni <3

Parhaat ystävykset.

Ehkäpä maltan nyt lopettaa itsestäni jauhamisen. Paljon olisi sanottavaa. Olisiko tässä jotakin mistä haluaisitte tietää lisää? Kommentoikaa jos jokin asia mussa herätti mielenkiintosi. Toki saa myös kysyä lisää.

Huomenna lähden käymään Jyväskylässä, tilasin uudet silmälasit ja ne olis noudettavissa. Toivottavasti ehdin kirjoitella silloin lisää. Adios amigos!