Kaiken maailman kehokuurausta

 Ihanaa, kun melkein kaikki lumet on jo sulaneet ja kesä lähestyy. Jokavuotinen buumi "kesäkuntoon" alkaa olla loppusuoralla, tai joillakin ehkä vasta alussa, toisilla vielä haaveilun asteella. Minäkin myönnän, että aina kesän lähestyessä alan tarkastella vartaloani kriittisemmin, tiedostaen sen, että kesällä pitäisi tai oikeastaan saa ^^ kulkea vähissä vaatteissa ja rannalla bikineissä. Pyrin tietenkin ympärivuotisesti pitämään huolen siitä, ettei liikakiloja pääse kertymään, mutta jotenkin siinä salakavalasti käy silti usein niin, että talven jäljiltä niitä kiloja on kertynyt muutama lisää. Johtuen varmaan siitä, että talven pimeinä aikoina masentaa, enkä jaksa välittää siitä mitä suuhuni laitan, eikä liikuntakaan oikein nappaa. Valoisan ajan lisääntyessä innostun taas liikunnasta ja jaksan enemmän keskittyä syömisiini. Onhan tämä pientä jojoilua, mutta tuskin vaarallista, jos kilomäärät heittelee max. 4 kiloa.



Tämänkertainen postaukseni käsittelee lisäravinteita. Olen ollut uskollinen Herbalife-tuotteiden käyttäjä jo viimeiset 9 vuotta, ja aion käyttää niitä jatkossakin. Olen melkoisen kokeilunhaluinen ihminen, joten kun kuulin Fitlinen tuotteista - kenties Herbalifen suurin kilpailija Suomessa? - niin sen sijaan, että olisin nähnyt Fitlinen kilpailijana, olinkin utelias. Myönnän kyllä, että olin alkuun aika skeptinen, koska olen ollut niin pitkään uskollinen hyväksi havaituille Herboille, eikä mikään voi tietenkään olla yhtä hyvä. Tutustuin uteliaisuudesta Fitlinen tarjontaan ja huomasin, että se kuitenkin eroaa Herbalifesta, enkä enää osannut pitää sitä niinkään kilpailijana. Kiinnostuin FitLinen CellReset-kehokuurista. Parissa blogissa kerrotaan kuurista ja sen tarkoituksesta paremmin kuin mitä itse osaan kuvailla, joten kopioin ne suoraan tähän:

"...on 28 päivää kestävä kehokuuri, jonka aikana tasapainoitetaan aineenvaihdunta sekä hormoonitasapaino. Kuuri on tarkoitettu sekä terveyden edistämiseen että painonpudotukseen. Tämä ei ole laihdutuskuuri, mutta sivutuotteena luvataan rasvaprosentin laskevan ja painon tippuvan, jos kehossa on ylipainoa tai kehosta löytyy paljon kuona-aineita.
Kehokuurin aikana noudatetaan erityisruokavaliota, joka sisältää kanaa, kalaa, kalkkunaa, kananmunia, kasviksia, hedelmiä, marjoja, siemeniä ja itse tehtävää jogurttia. Kuurin aikana on tärkeää syödä vähintään neljä kertaa päivässä, jotta aineenvaihdunta pysyy käynnissä. Kuurin aikana kielettyjen listalla ovat myös suola, sokeri, maito sekä keinotekoiset makeutusaineet. Ruuan saa maustaa suolattomilla mausteilla sekä yrteillä." (Lähde Susk-in blogi)

Tuossa blogissa kehokuurista puhutaan nimellä FitMe Diet, mutta ainakin tuotteet ja kuvaus kuurista on täsmälleen sama kuin mikä mulla on, joten epäilen että kuurin nimi on vaan muuttunut. Teksti on kuitenkin 2,5 vuotta vanha. Tässä vielä toinen aika hyvä kuvaus kehokuurista toisesta blogista lainattuna:

"Ideana siis on, että saadaan aineenvaihdunta uudelleen tehokkaasti liikkeelle, jonka seurauksena keho polttaa rasvaa ja lihasmassa hitaasti lisääntyy. Ohjelman aikana myös puhdistetaan keho kertyneistä raskasmetalleista ja muusta kuonasta sekä saadaan käytettyä kehon suola- ja sokerivarastot loppuun. Tässä sinulle vinkki jos haluat eroon selluliitista ;)
Saattaa kuulostaa vaikealta olla 28 päivää ilman sokeria ja suolaa. Oikeastaan sitä se ei ole ollut. Kanassa, kalassa, kananmunissa ja lähes jokaisessa raaka-aineessa on jo itsessään natriumia eli suolaa, mitä keho luonnollisesti tarvitsee. Ja ihminen pärjää tällä määrällä mitä niistä saa!" (Lähde Kovanen Group -blogi)

No niin, päätin sitten kokeilla tällaista Kehokuuria. Pääasiassa siksi, että haluan kokeilla toimiiko se, ja jos toimii niin kyllä, ehdottomasti haluan puhdistaa kehoani! Lisäksi mua ei ollenkaan haittaa, mikäli saan vartaloani samalla vähän solakammaksi, että kehtaa sitten kesällä heittää ne bikinit päälle. ;)

Kehokuurin ruokavalio ei pysy samana koko ajan, vaan vaihtelee.Ensimmäinen viikko oli tällainen:

"Ensimmäinen viikko "valkoinen viikko" on kuurin kaikista vaativin viikko, koska tällöin syödään vain proteiineja. Ensimmäisellä viikolla kehossa tapahtuu paljon tasapainotusta ja elimistö saa uuden mahdollisuuden "aloittaa kaiken alusta". Viikon aikana elimistöstä poistuu aineksia, jotka ovat aiheuttaneet epätasapainon. Tärkeää on päästä eroon huonoista rasvoista ja saada hyvät rasva- ja kolesteroliarvot, mikä on edellytyksenä hyvälle hormooni- ja verensokeri tasapainolle." (Lähde Susk-in blogi)

Kyllä, söin siis viikon ajan pelkkää proteiinia. Kanaa, kalaa, kalkkunaa, kananmunaa. Älkää menkö paniikkiin, se ei ole koko totuus. Tämän mahdollistamiseksi vetelin tietenkin lisäravinteita, jotta sain tarvittavat vitamiinit, hivenaineet ja mineraalit. Vettä tietenkin piti myös juoda paljon, eikä liikuntaa saanut ekalla viikolla harrastaa lainkaan. Täytyy myöntää, että 2.-3. päivä olivat aika haastavia, eikä suolaton ruoka meinannut mennä millään alas, varsinkaan kun ruoan yhteydessä ei saisi juoda mitään (entsyymitoiminta tehostuu -> edistää ruoansulatusta). Mut siihen kuitenkin tottui.

Valkoisen viikon ruokaa, uunituoretta broilerinfilettä...

...ja lisää broileria. Koska broileri on hyvää! :)

Aamun ja iltapäivän coctail.



Äiti oli kylässä viikonloppuna, tein meille terveelliset drinksut.
Niitä oli kiva hörppiä Mario Partya pelaillessa :)

Kuuria on nyt 13 päivää takana. Toisella viikolla (vihreä viikko) ruokavalioon lisättiin vihreitä kasviksia, itsetehtyä jogurttia pellavan- ja auringonkukansiementen kera sekä muuta mukavaa vaihtelua. Tämä on ollut kyllä aikamoista, mutta kertaakaan en ole sortunut syömään mitään kiellettyä, eikä ihan kamalasti ole tehnyt edes mieli! Yllättävän helppoa on siis ollut, vaikka minäkin oon tällainen herkkuperse, enkä tarkoita nyt takapuoleni ulkomuotoa. Entäs ne tulokset sitten? No, sanotaan niin, että jo ensimmäisen vuorokauden jälkeen huomasin kehossani muutoksen ja vaakakin näytti huomattavasti pienempää lukemaa, kun nesteet poistuivat elimistöstä. En vielä mitään painoja tai mittoja halua täällä kertoa, jääköön se yllätykseksi sitten kuurin lopussa. Mutta sen verran voin paljastaa, että kiloja ja senttejä ON lähtenyt, rasvaprosentti on pienentynyt ja lihasprosentti kasvanut. Muutosta siis tapahtuu. Lisäksi unenlaatu on parantunut, nukun yöt kuin tukki enkä pyöri paria tuntia ennen nukahtamista. Aamulla sitten herään virkeänä, mikä on mulle todella harvinaista. Viime viikonloppuna jopa ihan itse heräsin klo 9:30, mikä varmaan jollekin toiselle on ihan normaali aika, mutta mulle kun on tapana herätä 11 kieppeillä, toi on ihmeellistä. Ruokakin on alkanut maistua paremmalta, joten uskoisin, että joko mun ruoanlaittotaidot on kohentuneet tai makuaisti parantunut. Tai molempia. Voitte varmasti kuvitella, kun on puputtanut suolatonta lihaa viikon, mille maistui kun seuraavalla viikolla päivällisellä jälkiruoaksi sain syödä herkullisen ja mehukkaan kiivin. Nam, voi sitä nautinnon määrää! :)

Eväät töihin. Mmm, kasviksia!

Täplällekin maistuis :)

Namia, uunilohta!

Aamupala ei ehkä näytä kummoiselta, mutta on hyvää ja terveellistä!
Vaniljalla maustettua itsetehtyä probioottijogurttia ja liotettuja pellavan- ja auringonkukansiemeniä sekä paistettu kananmuna.

Näillä nyt siis mennään vielä seuraavat reilu 2 viikkoa. Tosin viimeisellä viikolla tulee taas lisää ruokia kuvioon, nam! Oon kyllä tykännyt tästä, mutta en suostu niistä Herbalifen tuotteistakaan luopumaan, joten täytyy katsoa löydänkö mitään mahdollista kultaista keskitietä, että voisin käyttää jatkossa molempia tuotteita. :)

Lopuksi vielä. Mietin kovasti, kirjoitanko tästä blogiini, koska tiedän kuinka skeptisiä ihmiset ovat tällaisten juttujen ja tuotteiden suhteen. Päätin kuitenkin ottaa riskin, koska haluan kertoa blogissani juuri niistä asioista jotka itselleni ovat tärkeitä. Jokainen tekee omat valintansa ja tämä on minun valintani. Jos se häiritsee jotakuta (vaikken ymmärrä miks häiritsisi), niin se on hänen ongelmansa, ei mun. :)

Lämpimiä kevätpäiviä teille! ♡

♡ Kihlaus ♡

Otsikkokin sen jo kertoo: me mentiin Tonin kanssa kihloihin! ♡
 

Tää tapahtui pari viikkoa sitten. Ollaan jo pidemmän aikaa puhuttu siitä, että joskus mennään kihloihin ja joskus mennään naimisiin, eli tavallaan voisi sanoa, että henkisesti ollaan oltu kihloissa jo pidempään, kun asenne on kuitenkin ollut se, että naimisiin lopulta mennään. Kumpikaan ei kuitenkaan ole kosinut, vaan ehkä toivonut toisen aloitetta asiaan. Tai no, minä oon jotenkin ajatellut, että se on miehen tehtävä, mutta Toni taas on varmaan miettinyt, milloin mä olisin valmis. Sanoin sille nimittäin silloin kun alettiin seurustelemaan, että mitään kihloja tai naimisiinmenoa ei tulla harkitsemaan vielä pitkään aikaan, koska mä en ole valmis sellaiseen. Joten ymmärrän täysin, jos kosintaa ei ole kuulunut. Mulla oli kuitenkin alkanut lähikuukausina yhä enemmän ja enemmän pyöriä päässä ajatus kihlauksesta. Aloin tajuamattani puhuakin niin, että "sitten kun me mennään naimisiin..." tai "meidän häissä sitten..."  vaikka ei olla edes kihloissa vielä. Me sitten hiljaisella viikolla töissä juteltiin naimisiinmenosta, ja kerroin silloin työkavereille, että kyllä voisin olla jo valmis, mutta Toni ei ole hoksannut kosia. Asia jäi pyörimään mun päähän ja mietin sitä vielä kotonakin. Oon jotenkin överiromantisoinut mielessäni sen kihlauksen. Tietenkin se menis niin, että Toni on järjestänyt jotain suurta ja ihmeellistä ja sitten kosii mua miljoonien ruusujen leijaillessa taivaalta, ilotulitusten ja tähdenlentojen taustalla lentäessä, enkelkuoron taivaallisen musiikin soidessa taustalla... just joo. No, kuitenkin aloin järkeilemään asiaa, että miks Tonin pitäis olla se joka kosii, tai miks ylipäätään sen itse kihlauksen pitäis olla niin ihmeellinen kokemus, kun tärkeintähän siinä kuitenkin on se kihlaus ja se mitä se merkitsee.

Aloin illalla jutella Tonille tästä, tai lähinnä kerroin sille mitä me töissä juteltiin. Meillä on ollut pidempään jo tapana heittää vitsillä, että "koska mennään naimisiin?" johon toinen yleensä on vastannut "niin, koska?", mutta sitten asia on aina jäänyt siihen, että joskus tulevaisuudessa. Näin juteltiin tuona iltanakin, mut mulle tulikin todella sanoinkuvaamattoman voimakas tunne, että mun pitäis sanoa jotain merkittävämpää. Sisällä velloi, kun voimakas tunne joka tuntui oikein fyysisenä paineena rinnassa, kehotti kertomaan Tonille että nyt voisi olla kihlauksen aika, mutta järki kuitenkin toppuutteli ja sanoi, että eipäs nyt tehdä mitään hätiköityä. Niinpä pidin suuni kiinni, mutta Toni sitten itse sanoi mulle, että eikö se voisi olla yhteinen päätös. Lause, jota olin juuri itsekin miettinyt. Totesin, että kyllä se voi. Sitten me kuitenkin toivoteltiin hyvät yöt ja alettiin nukkumaan.

Tai siis Toni alkoi. Mä en saanut unta vielä moneen tuntiin, koska mulla pyöri päässä kaikenlaisia hääajatuksia! Ja vaikka kuinka yritin työntää niitä pois, en voinut sille mitään, että aamuun mennessä oli jo kaikennäköisiä hääsuunnitelmia tehtynä. Aamulla yritin työntää ajatukset taas syrjään, mutta ne pulpahti mun päähän vähän väliä. Päätin mennä suihkuun, mutta ajatukset seurasi mukana. Suihkusta tultuani kysyin Tonilta tuttuun tapaan: "Koska mennään kihloihin?" Toni vastasi taas: "Koska mennään?" Yhdessä hetken tuumailtuamme totesimme sitten, että "joko mennään?" ja oikeastaan se oli sitten päätetty. Naureskeltiin itsellemme, kun ollaan tällaisia höppänöitä. Mutta todettiin, että kun tosiaan molemmilla on se halu, niin miksei sitten tehdä siitä virallista. Niinpä me sitten seuraavana päivänä käytiin ostamassa sormukset ja tässä sitä ollaan. ♡

Sormusten oston jälkeen mentiin läheiseen kahvilaan.
Istuttiin pöydässä, cappuccinot ja croissantit edessämme, ja vaihdoimme sormukset.
Ennen sormusten vaihtoa kysyimme toisiltamme:
"Toni, tuletko miehekseni?" "Kyllä"
"Hansu, tuletko vaimokseni?" "Kyllä tulen" :D

 Käytiin kihlajaisten kunniaksi hyödyntämässä aikoja sitten hankittu lahjakortti Haraldiin.

Tätä löytyi molempien lautaselta:
pitkään haudutettua karitsanniskaa palsternakka-yrttimuusin, hunajaisten juuresten
sekä tervattujen puolukoiden ja punajuurella maustettujen valkosipulinkynsien kera.
Nam! (Toni sai kyllä mun valkosipulit ^^)

Miks aina toisen lautasella oleva herkku näyttää paremmalta kuin oma?
Katsokaa vaikka:
Tässä on Tonin jälkiruoka. Siinä on suussasulavaa kahden suklaan kakkua, maariantuoksuheinäjäätelöä,
kirsikkahilloa ja mustikkakastia.

...ja tässä on mun jälkiruoka:
Vihreällä kardemummalla maustettua kermajäätelöä ja mansikka-mustikka-hilloa.
Mut hyvää se oli :)

En olis kyllä uskonut, että olisin näinkin äkkiä valmis tällaiseen. Siis kihlaukseen. Siitä on vasta 2,5 vuotta, kun mun edellinen aviomies kertoi haluavansa erota. Siihen kun lisää paperihommat ja puolen vuoden harkinta-ajan, niin virallisesti mun edellinen liitto on päättynyt vajaa 2 vuotta sitten. Se koko prosessi oli mulle todella raskas. Oon aina ajatellut, että menen naimisiin vain kerran elämässäni. Ja kun sitten tän ensimmäisen kanssa menin, sen piti olla ikuista. Olin niin rakastunut ja onnellinen, ja oikeasti kuvittelin hänen olevan se oikea jonka kanssa viettäisin loppuelämäni. Ajattelin, että jos joskus erottaisiin, se tapahtuisi vasta vuosien naimisissaolon ja erilaisten parisuhdeterapioiden ym. yritysten jälkeen, jolloin yhdessä tultaisiin siihen lopputulokseen, että homma ei toimi. Asiat ei kuitenkaan menneetkään ihan niin, vaan jo kahden avioliittovuoden jälkeen mieheni totesi, että adios. Ilman ennakkovaroitusta, ilman vaihtoehtoja, ilman mahdollisuutta yrittää vielä. Hän ei kuulemma rakastanut mua enää. Voitte kuvitella, että otti koville. Otti itsetunnon päälle ("mikä mussa on vikana, etten ole rakastettava?"), mutta lisäksi menetin luottamukseni ihmisiin. Jos kerran se ihminen, johon maailmassa olin luottanut kaikista eniten, pystyi tekemään noin ja jättämään kuin nallin kalliolle, niin keneen tässä maailmassa enää voisin luottaa?

Pitkän aikaa olin varma, etten enää koskaan löydä ketään, jota voisin rakastaa niinkuin olin rakastanut tätä exääni. Pelkäsin, että joku satuttaa mua taas. Mua vähetti, että olin 26-vuotias ja jo kerran avioeron kokenut. Koska sen piti olla ikuista! En vaihtanut tyttönimeäni takaisin, koska mulla ei ollut voimia. Hetken aikaa tuntui, etten uskaltanut luottaa edes ystäviini. Pikkuhiljaa luottamus ystäviä kohtaan alkoi palata. Ainoa ystävä, joka asui Pieksämäellä, oli Toni. Eron jälkeen olin niin voimaton, etten jaksanut tehdä mitään. Olla möllötin vain kotona, välillä en syönyt mitään ja välillä söin liikaa. Epäterveellisesti. En jaksanut käydä kaupassa, en jaksanut käydä koulussa, koulutehtävät jäivät rästiin, en jaksanut tehdä ruokaa... Toni monta kertaa kävi ostamassa mulle ruokaa kun jääkaappini möllötti tyhjyyttään. Ihana ystävä ♡

Multa on muutaman kerran kysytty, kuinka kauan me oltiin Tonin kanssa seurusteltu, ennen kuin muutettiin yhteen. Tähän on aina hauska vastata. Tilannehan oli nimittäin eron jälkeen se, että mulla ei ollut varaa yksin pitää sitä asuntoa, jossa olin asunut. Pelkällä opintotuella ei 450 € vuokraa makseta. Vaihtoehtoina oli muuttaa joko pienempään asuntoon (jonne kaikki mun huonekalut - jotka exäni ystävällisesti (omantunnontuskissaan?) mulle jätti - ei olisi mahtuneet) tai hankkia kämppis. Meidän äiti sitten itseasiassa tätä ehdotti, että mikset kysy sitä Tonia kämppikseksi. Se tuntui loogiselta, kun Tonillakin teki tiukkaa taloudellisesti, ja sillä taas ei ollut oikeastaan mitään huonekaluja, joten muutto olisi helppo eikä kämppä täyttyisi liiasta tavarasta. Toni siis muutti sitten vuoden 2013 alusta mun kämppikseksi. Siitä oli kyllä iso apu myös mun toipumisen kannalta, koska tuntui, että täytyi vähän tsempata, kun ei asunutkaan enää yksin. En kehdannut jättää kaikkea Tonin vastuulle.

Lokakuussa 2013 meidän välit lämpenivät, ja ystävistä tuli enemmän kuin ystäviä. Silloin tosiaan pitkään sitä jahkailin, että uskallanko aloittaa suhdetta, kun pelotti niin paljon vieläkin. Exän kanssa jäi harmittamaan todella paljon se, että menetin samalla myös tärkeän ystävän. Pelkäsin riskeerata mun ja Tonin ystävyyttä, joka kuitenkin merkitsi mulle niin paljon. Lopulta kuitenkin tunteet voittivat järjen, enkä kyllä ole katunut sitä tippaakaan. Toni on tehnyt mut niin onnelliseksi ja eheyttänyt mun särkyneen sydämeni jo niin hyvin, että voin kuvitella uusien hääkellojen soivan (älkää silti kuvitelko, että Toni olis joku "korvike" tuolle exälle, hän on paljon parempi ♡ ). Vaikka alkuun mietinkin sitä, mitä muut ajattelee ja onko tämä hassua näin "äkkiä" (kyllähän toiset menee nopeamminkin) rynnätä naimisiin, niin nyt oon kuitenkin alkanut nähdä asiat vähän toiselta kantilta. Ensinnäkin, vaikka olen aina ajatellut, että ei kannata mennä naimisiin, ennen kuin on seurusteltu niin ja niin monta vuotta, voin kuitenkin kokemuksesta todeta, ettei se takaa onnistunutta avioliittoa. Toiseksi, me ollaan Tonin kanssa tunnettu jo 3 vuotta ennen kuin alettiin seurustella, joten uskoisin, että ainakin tunnetaan toisemme jo läpikotaisin. Ja kolmanneksi, jos musta kerran sydämessä siltä tuntuu, että tämä on nyt oikein, niin miksi ei. Enpä tästä kuitenkaan enää nuoremmaksi muutu, ja jos joskus lapsiakin halutaan hankkia (Toni on siinä mielessä söpösti vanhanaikainen, että haluaa häät ennen lapsia), on ne parempi hankkia, kun vielä jaksaa niiden kanssa touhuta.

Meidän häitä vietetään siis kesällä 2016 ♡ Oon todella onnellinen ♡

Täplä oli hyvä rekvisiitta ja sormustyyny :)

Iloista kevään jatkoa kaikille! ♡

Pääsiäisen riemua

Tänään on pääsiäispäivä. Suuri ilon päivä. Tosin nykyään se helposti unohtuu kaikkien pääsiäisnoitien, -munien, -tipujen, -narsissien, -pupujen, mämmin yms. asioiden keskellä. Monet ihmiset juhlivat pääsiäistä unohtaen sen suurimman merkityksen. Monet ateistitkin juhlivat pääsiäistä, kristittyjen suurta juhlaa, vaikkei sillä olekaan heille sen suurempaa merkitystä kuin suklaamunat, mämmi, tiput ynnä muut. Moni ei edes tiedä, että nämäkin (noitia ja pupuja lukuunottamatta) ovat osa suurta pääsiäisen symboliikkaa ja niillä on taustallaan kristillinen merkitys. Kaikki saavat tietenkin juhlia tai olla juhlimatta pääsiäistä omalla tavallaan, mutta otan tämän esille, koska pääsiäinen ja siihen liittyvät asiat ovat itselleni merkityksellisiä asioita. Pääsiäinen on kristittyjen suurin juhla!

Itselleni pääsiäinen on monellakin tapaa tärkeää aikaa. Ensinnäkin, se saa minut joka vuosi muistelemaan konkreettisemmin kristinuskon ydintä ja evankeliumia. Pääsiäinen on mulle siis uskon vahvistamisen ja hengellisen pohdiskelun aikaa. Kiitoksen aikaa, kun kiitän Jumalaa siitä, että hän antoi poikansa meidän syntiemme tähden. Lisäksi pääsiäinen, huolimatta siitä että sen ajankohta vaihtelee vuosittain, on mulle jonkinlainen lähtölaukaus kohti kesää. Nyt ei ehkä tunnu siltä, kun ulkona on harmaata ja luntakin vielä aika paljon maassa, mutta pääsiäinen tuo silti mulle aina kevättä rintaan ja saa mut koristelemaan kodin värikkääksi, keväisemmäksi.

Kun siis monelle ihmiselle pääsiäisen päivät ovat vain tavallisia päiviä ja pyhiä, itselleni niillä on erityinen merkitys. Jokaisena pääsiäisen ajan päivänä pyrin muistelemaan sitä, mitä silloin oikeasti tapahtui. Kuvittelen mielessäni, millaista olisi ollut, jos olisin oikeasti ollut silloin läsnä. Mitä olisin ajatellut, mitä olisin tuntenut? Olisinko huutanut Hoosiannaa yhdessä muiden kanssa, olisinko tuominnut Jeesuksen ristille vai uskonut Jeesuksen olevan Jumalan poika vielä viimeiseen saakka?

Seuraavat kuvat on otettu Korpilahden seurakuntatalolta, jossa hiljaista viikkoa vietettiin pääsiäisvaelluksen merkeissä. Pääsin siis itsekin kerta toisensa jälkeen muistelemaan noita tärkeitä pääsiäisen ajan hetkiä.

Palmusunnuntaina Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja ihmiset vastaanottivat hänet palmunoksia heilutellen
ja Hoosiannaa riemulla huutaen. Tästä on saanut virpomisperinnekin alkunsa. Tosin, meillä on pajunoksia. Oi kun olis meilläkin palmuja :)

Kiirastorstaina syötiin juhlallinen pääsiäisateria.
Jeesus halusi pestä opetuslastensa jalat, vaikka normaalisti se oli palvelijoiden tehtävä.
Näin tehdessään hän halusi opettaa, että olemme kaikki samanarvoisia, ja meidän tulisi palvella toinen toisiamme.

Aterialla Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni."

Samoin Jeesus otti viinimaljan, siunasi sen, kiitti Jumalaa ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. Niin usein kun te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
Ja niinhän me tehdään vielä nykyäänkin, kun me vietetään ehtoollista.

Joukko ihmisiä uskoivat Jeesuksen olevan huijari, ja niin lopulta Jeesus vangittiin.
Häntä kuulusteltiin ja kidutettiin ja lopulta ristiinnaulittiin. Keskellä päivää tuli pimeää, kun Jeesus kuoli ristille. Sillä hetkellä temppelin esirippu repesi kahtia, maa jyrähteli ja vavahteli
ja ihmiset ymmärsivät, että Jeesus todella oli Jumalan poika.

Jeesus oli haudattu luolaan, jonka suulle oli vieritetty suuri kivi.
Pääsiäisaamuna Maria ja muita naisia olivat menossa Jeesuksen haudalle, mutta heitä odottikin suuri yllätys:
enkeli seisoi haudan suulla ja kivi oli vieritetty pois! Enkeli kertoi, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista.
Tämä on ilon päivä! Jeesus elää!

Jotta kenellekään ei jäisi siis epäselväksi, niin kerrottakoon, että tästä syystä vietämme pääsiäistä:
Jeesus kuoli ja ylösnousi, jotta meillä kaikilla olisi tie auki taivaan kotiin ♡

Joskus kymmenisen vuotta takaperin nämä pääsiäisen tapahtumat oli mulle tosi epäselvät. Että siis täh, mikä pointti oli sillä aasilla? Ja miks se Jeesus sitten ristiinnaulittiin, jos kerta ihan muutamaa päivää aiemmin sille oltiin vielä huudettu Hoosiannaa? Ja mitä se Hoosiannakin oikein tarkoittaa? Ja miten ihmeessä Jeesuksen kuolema muka auttaa meitä pääsemään taivaaseen? Eiks meidän tarvikaan tehdä hirveästi hyviä tekoja sinne päästäksemme? Miksi Jeesus nousi kuolleista? Kysymyksiä oli paljon ja on niitä edelleen, mutta jossain vaiheessa nää asiat alkoi kiinnostaa sen verran enemmän, että päätin ottaa niistä selvää. Luin Raamattua ja keskustelin asioista muiden kristittyjen kanssa. Kaiken tarkoitus alkoi lopulta aueta. En viitsisi tähän alkaa sitä selostamaan, mutta jos jotakuta nämä mietityttää niin mielelläni kerron lisää. :)

Olen yrittänyt pitää tän blogini aika neutraalina, tarkoittaen sitä etten liikaa "Jeesustele" täällä jotta mielekkyys blogiani kohtaan säilyisi myös niillä lukijoilla, jotka eivät niistä Jeesusteluista niin välitä. Kuitenkin nyt, kun on kyseessä kristittyjen suurin juhla, en halua jättää sitä huomiotta. Usko on mulle tärkeä asia ja se on osa mua. Tästä syystä se väkisinkin nousee esille myös blogissani aika ajoin. En kuitenkaan pyytele sitä anteeksi, koska eikös bloggailun idea ole juuri kertoa bloggaajasta ja hänelle tärkeistä asioista? Tai riippuu blogista, mutta ainakin se on tämän blogin tarkoitus :)

Täplä keksi vähän uudenlaisen keinon hyödyntää pääsiäisruohoa...

Nämä munat on Täplän mielestä tosi kivoja leluja!

Munat lisääntyi ja Täplä hämmentyi.
Munien keskeltä Täpläkin toivottaa kaikille iloista pääsiäistä ♡

Ja niin toivotan myös minä!

Oikein riemullista pääsiäistä kaikille, muistakaa herkutella ja nauttia! Kesää kohti kuljemme, mikäpä sen ihanampaa. Enjoy! ♡