 |
Elokuun ensimmäinen viikko menossa töissä.
Kesän viimeiset rusketukset pintaan...
Epätoivoista, tiedän :D |
Hola!
Mainiota elokuuta kaikille! News flash: helteet alkaa olla historiaa ja ilmat on alkaneet viimein viiletä. Moni iloitsee siitä, mutta itselläni on melko haikeat fiilikset. Rakastan kesää
(ei varmaan oo vielä mitenkään tullu ilmi tämä asia...) ja hellettä enkä toivoisi sen loppuvan. Mutta toisaalta, positiivinen ajattelu kunniaan: iltojen pimentyessä voi tunnelmoida kynttilän valossa, käydä iltakävelyillä tähtitaivaan alla ja pukeutua lämpimästi. Vaikka kesällä onkin ihanaa juuri se, että pukeutuminen on mutkatonta kun voi viipottaa lyhyissä shortseissa ja pikku topissa eikä tarvitse liikaa miettiä mitä pukee päälle, on toisaalta ihanaa vaihtelua myös se kun tulee viileämmät ilmat ja saa alkaa yhdistellä erilaisia vaatteita. Kerrospukeutuminen on mulle sellainen juttu josta en osaa tai halua luopua, oli se sitten muodissa tai ei. Tykkään siitä kun saan heitellä kerrosta kerroksen päälle ja yhdistellä eri värejä ja tyylejä. Nyt kun on ollut niin kuuma kesä, ei olis tullut mieleenikään minkäänlaiset kerrokset eikä varsinkaan pitkälahkeiset tai -hihaiset sellaiset! Töissäkin oon tyytynyt shortseihin ja bikinin yläosaan, koska on ollut yksinkertaisesti niin kuuma
(ja koska olen ikuinen auringonpalvoja ja haluan tuntea ihollani auringon lämmön <3).
 |
Ai mistä sen huomaa, että helteet loppui?
Meitsin shortsit on vaihtuneet tällaiseen kammotukseen... :D |
Täällä Jyväskylässä ollessani olen viettänyt aikaa hieman enemmän sellaisten ihmisten kanssa, jotka on aiemmin olleet enemmänkin tuttavia Saapas-toiminnan kautta. On ihan huippua kun on saanut uusia, samanhenkisiä ystäviä, vaikka toki vanhatkin on edelleen mulle todella tärkeitä, totta kai. Näiden uusien kavereiden kanssa ollaan vietetty iltaa ja oltu ihan selvin päin. Tosin pari kertaa ollaan oltu toooosi hurjia ja otettu yhdet terassijuomat.
Meni muuten mun tän kesän terassineitsyys samalla. :) Oon tosi iloinen, että pystyn pitämään hauskaa ilman että tarvii vetää känniä päälle, ja oon iloinen myös siitä että mulla on sellaisia (myös "vanhoja") ystäviä, jotka ajattelee samoin. Vaikken ihan absolutisti ookaan, arvostan kuitenkin sitä, että alkoholi ei oo se ykkösjuttu, vaan että elämästä osataan nauttia ilmankin. Tää juttu alkoi nyt mietityttämään mua, kun silmääni osui linkki Outi Tuomaalan kirjoittamaan kolumnitekstiin
Mikset sä dokaa urpo? ja kävin lukaisemassa tekstin. Jestas että toi kolahti!
Lyhyesti sanottuna, Tuomaala ihmettelee tuossa tekstissä sitä, miksi hänen pitää perustella ja selitellä sitä, ettei juo alkoholia. Ihmiset ei tunnu ymmärtävän sitä että joku haluaa olla selvin päin ilman hyvää syytä. Nuo kommentit mitä ihmiset on hälle heittänyt on tosi tuttuja mullekin. Joltakin osin omallakin kohdalla, mut tästä ollaan puhuttu paljon myös mun miesystävän kanssa joka ei ollut maistanutkaan alkoholia ennen kuin 25-vuotiaana. Nää sen kokemukset oli todella samanlaisia kuin tässä tekstissä on mainittu. Käsittämätöntä, miten vaikeaa ihmisten on suhtautua sellaiseen ihmiseen joka ei ryyppää, varsinkin jos siihen ei oo mitään erityistä syytä. Joskus jos oon ite kieltäytynyt alkoholista, niin oon saanut kuulla kommentin että
"ai niin, kun sähän oot uskovainen..." News flash: se, että on
uskovainen, ei automaattisesti tarkoita sitä, että on
absolutisti. Toki moni voi olla tuosta syystä käyttämättä alkoholia ja se on ihan fine, mutta ainakaan itselläni se ei kuitenkaan ole pääsyy siihen jos päätän pysyä mehulinjalla. Aina ei vaan yksinkertaisesti tee mieli.
Nuorempana kävin viihteellä about joka viikonloppu ja silloin alkoholia kuluikin enemmän. En silloinkaan kyllä oikeastaan koskaan juonut itseäni sellaiseen kuntoon, ettenkö olis pystynyt itsestäni huolehtimaan. En sammuillut, oksennellut tai menettänyt muistiani. Enkä sano tätä nyt sillä, että jotenkin halveksisin niitä joille näin käy. Tarkoitan vaan sitä, että olen aina osannut aika hyvin kontrolloida juomistani, silloinkin kun tuli juotua useammin ja isompia määriä. Iän myötä tuo bailaaminen on harventunut ja juomien määrä vähentynyt. Oon huomannut, etten enää nauti alkoholin tuomasta humalatilasta. Ennen tuli juotua baari-illan aikana ihan reilusti, juomia haettiin vähän väliä ja vetelin nestettä niinkuin pesusieni konsanaan. Nykyään pärjään reilusti vähemmällä, saatan juoda pari drinkkiä tai sidukkaa koska ne maistuu hyvältä. Ne vain yksinkertaisesti riittää, koska en lähde viihteelle siksi, että saan vetää pään täyteen vaan siksi, että haluan viettää aikaani hyvässä seurassa. Mua jonkin verran jopa inhottaa se tunne, jos huomaan olevani humalassa. Pieni hiprakka on ok, mutta jos enemmän nousee hattuun, pidän tauon ja juon välissä vettä. En vaan enää pidä siitä tunteesta, että en ole oman itseni kontrollissa normaaliin tapaan. Nuorempana se oli hauskaa, mutta kai tää on jonkinlaista aikuistumista. Oon vaan todenut, että omalla kohdallani selvin päin on kivempaa. :) Mua ei kuitenkaan haittaa se, jos muut ottaa mun seurassa enkä ala ketään tuomitsemaan joten älkää stressatko.
Tähän liittyen heittäisin vielä aasinsillan terveellisiin elämäntapoihin liittyen, koska oon huomannut, että ihmisten reaktiot siihen ja alkoholin juomattomuuteen on jollain lailla samanlaiset. Joskus kun mulla on se vaihe, että kuntoilen paljon, pidän herkkulakkoa ja syön tosi terveellisesti, ihmisillä tuntuu olevan ongelma sen kanssa:
-Ottaisit säkin yhden munkin. Ai et ota vai, no kehtaanko sit minäkään?
-No kyllähän säkin voit syödä kun kerta mäkin voin, kun mähän oon suhun verrattuna näin iso.
-Pyh, sun mitään herkkulakkoja tarvii pitää, kun oot noin hoikka.
-Mikset muka voi syödä?
-Koska yritän syödä terveellisemmin, vähentää sokerin syöntiä sekä ylimääräiset pois mitä on päässyt kertymään
-Jaa sulla ylimääräistä, no kato näitä makkaroita, täällä ja täällä ja täällä, ei sulla oo mitään hätää. Ota pulla!
Tässä vain muutama esimerkki. Taas yksi news flash: muut ihmiset saa ihan vapaasti syödä kaikkea ja herkutella, vaikka minä en tekisi niin. Ja jos koen että itselläni on ylimääräistä jossakin, se ei tarkoita sitä että muiden tarvitsee alkaa verrata itseään muhun. Me ollaan jokainen erilaisia joten vertailu on ihan järjetöntä. Jokaisella meistä on myöskin omanlaisemme käsitykset siitä, millaisesta vartalonmallista tykkää ja milloin ihmisellä on "ylimääräistä". Mä olen aina ollut hoikka, lapsesta asti mun painoindeksi on ollut normaalikäyriä alempana ja olen ollut pienikokoinen. Mulla on myös pienet luut. Koska oon tottunut siihen, että olen pienikokoinen, en tykkää siitä että missään on mitään ylimääräistä. Heti jos huomaan sellaista kertyneen, haluan tehdä asialle jotakin ennen kuin sitä kertyy lisää. Tykkään pyrkiä terveellisiin elämäntapoihin ja aina silloin tällöin palauttaa itseni ruotuun. En silti tässäkään asiassa tuomitse muita siitä jos ne eivät liiku tai syövät herkkuja tai rasvaisia ruokia, teenhän mä itsekin niin. Toivoisin vain, että me ihmiset lakattais vertailemasta itseämme toisiin ja alettais rakastaa itseämme sellaisena kuin ollaan. Sitä minäkin yritän, vaikka tiedän että se on vaikeaa. Mut siks haluankin tehdä asioille jotain heti kun huomaan että ylimääräistä kertyy. En pelkästään siksi miltä se näyttää vaan myös siksi miltä se tuntuu. En vaan yksinkertaisesti viihdy omissa nahoissani jos sen alla on liikaa tavaraa, olo on tukala eikä vaatteet istu päällä. Tämä on mun ratkaisuni, jokainen tehköön rauhassa omansa. :)
Mutta, tällaista pohdintaa tällä kertaa. Mulla alkoi nyt viikon loma ja oon lähdössä huomenna Lappiin. Oon haaveillut Lapin reissusta jo monta vuotta, en oo käynyt kuin kerran Muoniossa ja sekin oli kuudennella luokalla leirikoulussa, talviaikaan. Oon aikuisiällä päättänyt että alan toteuttaa haaveitani enkä vain tyydy haaveiluun. Elämä on elämistä varten ja unelmat toteuttamista varten. :) Tarkoitus olis vaeltaa päiväreissuja ja nauttia luonnosta. Ihanaa! Ja jos vain suinkin ehdin, yritän bloggailla reissussa. Meillä on nimittäin mökki kaikilla herkuilla jossa yövytään, niin ei ihan erakoiduta :D Siellä pääsen siis koneen äärelle ja voin laittaa kuvia maisemista ja kertoa kuulumisia. Huominen meneekin pääasiassa reissun päällä, ja eka yö nukutaan Posiolla. Palaamisiin siis! :)
