Enemmän kuin aavistin: Lehtisaaren arkea ja juhannus Kalajoella

Heipsis kaikille ja hyvää kesää. Mikäli tätä nyt sellaiseksi voi kutsua. Minä oon ainakin saanut nauttia kesäisistä päivistä silloin kun niitä vielä oli, kun olen töissä tuolla Lehtisaaressa, jyväskyläläisten kesämökillä. Mikäs siellä ollessa, kun voi tehdä kaikkea sitä mitä oikeastikin kesämökillä ja vähän lisää. Polttopuiden pilkkominen, saunan, padan ja takan lämmitys, pihan haravointi, kuistin ja laiturien lakaisu, veneiden pesu ja niillä päivittäin soutaminen ovat oikein mukavia juttuja aurinkoisena päivinä kun saa samalla ikään kuin huomaamattaan kauniin rusketuksen luonnon keskellä. Puhumattakaan niistä hetkistä, kun hoidan rantavalvontapuolta, eli istuskelen rannassa ja seuraan että kaikki on kunnossa, välillä siinä lisäilen puita saunaan ja lainaan tarvittaessa vaikkapa melontavälineitä. Tämä kaikki kuulostaa niin täydelliseltä ja olikin sitä, silloin kun oli lämmintä. Mut mitä vielä, kun lämpötila on +5 ja tuuli paiskaa aaltoja rantaan niin että veneellä toiseen suuntaan soutaminen hoituu kuin itsestään mut toiseen suuntaan tullessa löytää itsensä 100 metriä väärästä suunnasta kun poikittaistuuli heittelee venettä minne sattuu.

Lehtisaaren "satama" eli venelaituri.

Rantasaunan laituri. Tuossa me rantavalvojat istuskellaan ja paistatellaan päivää...
...tai räntäsadetta.

Yhtenä päivänä olin pesemässä laituria (kun lokeilla on paha tapa käyttää sitä vessanaan...) sellasena erittäin kylmänä ja tuulisena päivänä. Mietin siinä itsekseni, et missä vaiheessa lennän veteen, kun laituri heilui aaltojen voimasta niin paljon että se tasapainoilu kävi jo kuntoilusta ja lisäksi tuuli heitteli mua edes takaisin niinkuin jotain rättiä. Hetken päästä tuulen mukana laiturille alkoi lentää räntää. Räntää, kesäkuussa! Joo te tiedätte jo, oottehan te nähnyt jo varmasti itsekin noita räntä- ja raekuuroja mitä tässä on ollut. Mutta, täytyy myöntää että ne on vähän murentanut mun mielikuvaa täydellisestä kesätyöpaikasta. :D En silti oo lannistunut, tuolla on joka tapauksessa todella kiva olla töissä, mulla on ihania työkavereita ja meillä on tosi leppoisa yhteishenki. Ja tiedän että kyllä niitä mukavia ilmojakin sieltä vielä tulee. Ja silloin jos muuten on mukavaa, ei pienet tuulenpuuskat tai räntäsateetkaan menoa haittaa.

Näkymä rantasaunalta toiseen suuntaan, grillauspaikalle.
Vaikka kuvasta grilli puuttuukin...

Lehtisaaren päärakennus.

Koska kyseessä on seurakunnan ylläpitämää toimintaa, löytyy päärakennuksesta
tietenkin kappeli.

Vaihtoehtona kappelille ulkoa löytyy myös luontokirkko.

Hiljaisuuden niemessä, luonnon keskellä, voi käydä hiljentymässä.
Näissä kylteissä on viikottain vaihtuvia Raamatun tekstejä tai jotain muita
hengellisiä kirjoituksia. Niitä on kiva kirjoitella.

Saaressa voi myös onkia perinteisellä mato-ongella.

Työn touhussa. Tosin myönnettäköön, että tuo poseerausasento
eroaa aika paljon siitä asennosta, jossa oikeasti puita pilkon. Ehkä ihan hyvä niin... ;)

Työkavereiden tekemä synttärikortti, omenapiirakkaa vaniljajätskillä ja kahvia.
Lauloivat mulle onnittelulaulunkin ♡ Ihania tyyppejä!

Tällaista mulla töissä. Mulla oli tosiaan synttärit viime lauantaina, eli juhannuspäivänä, ja koska en ollut viikonloppuna töissä sain jo etukäteen juhlistaa syntymäpäivääni töissä. Ihanaa kun nuo murmelit olivat mua muistaneet ♡

Kalajoki here we come!

Niinpä niin, lähdin siis juhannusta viettämään Kalajoen juhannusfestareille. En kuitenkaan ihan perus festarikansalaisena, vaan Saappaan liiveissä. Oon käynyt saapastelemassa jo monilla festareilla, mut ekaa kertaa lähdin nyt Kalajoelle. Muistan käyneeni siellä joskus lapsena kun oltiin karavaanareita, mut ainoat muistikuvat tuosta paikasta oli asfalttitiet ja loputtomasti hiekkaa.

Vuoroa aloittelemassa.

Matka Kalajoelle kesti aika kauan, kun lähdettiin junalla aamukahdeksalta Jyväskylästä ja oltiin Ylivieskassa 14.30 josta vielä saatiin autolla kyyti Kalajoelle. Ehdittiin käydä vielä kylpylä Sanifanissa pulikoimassa ja oheisessa ravintolassa syömässä, että jaksetaan päivystää. Sanifanissa saatiin kerran päivässä käydä syömässä lämmin ruoka ja käydä kylpylän puolella peseytymässä ja saunomassa. Muuten koko ajan oli tarjolla muuta purtavaa ettei nälkä päässyt yllättämään. Täytyy myöntää, että aika onnistuneet järjestelyt kyllä. Ja täälläkin juhlistettiin mun synttäreitä, sain jälleen synttärilaulun ja mulle ostettiin sellainen jäähilejuoma, ou jee :) By the way, pääsin itsekin hetkeksi aikaa asiakkaaksi Saappaan telttaan. Jostain tuntemattomasta syystä mulle iski yhtäkkiä hirmuisen huono olo. Heikotti ja oksetti ja ympäri kroppaa veteli kylmiä väreitä. Normaalisti epäilisin varmaan jotain auringonpistosta, mut siinä kelissä... No, ympärillähän oli huolehtivia saapaslaisia jotka heti pitivät musta huolta, pääsin patjalle lepäilemään ja ennen kuin huomasinkaan, mulle jo kiikutettiin mehua ja banaania ja mitattiin verensokeria ja mitä vielä. Olin ku Herran kukkarossa, vai miten se sanonta meni. Mun päivystysvuoro oli juuri loppumaisillaan, joten kun muut lähtivät vielä Sanifaniin saunomaan, mut heitettiin mökille nukkumaan. Ja hyvää se teki, seuraavan päivystysvuoron alettua olin kuin uusi ihminen! :)

Täällä meitä hemmoteltiin.

Ruokaa! Nam!

Läsnä, ei vain paikalla.

Hiekkaa riitti silmänkantamattomiin.

Onneksi taivas oli aika selkeä vaikka viileä ilma olikin.

Ostin kojusta erikoiskahvia, kun järjestyksenvalvoja suositteli.
Kyllä se ihan hyvää oli.

Churroja! En ollut ikinä maistanut, mut oli tosi hyvää.
Munkkitaikina on pursotettu kuumaan öljyyn, jolloin saadaan tuollaisia pötköjä.
Ne maistuu siis munkille, mut on pinnasta rapeita. Palanpainikkeena kermavaahtoa, mansikkahilloa ja kinuskikastiketta.

Pääsin päivystelemään myös festarialueelle. Italo brothers veti kyllä hyvin porukkaa lavan eteen.

Mitä itse juhannukseen ja festareihin tulee, se oli aikas mukava ja rauhallinen. Festarikansa osasi kyllä oikeasti juhlia aika asiallisesti ja ihmiset oli hyvällä tuulella. Sitä oli ilo katsella. Ihmisten kanssa oli mukavaa rupatella hyvässä hengessä ja toivotella hyvää jussia. Monet aina ihmettelee sitä, et mitä, etteks te saa tästä mitään palkkaa?!? Niin, ei saada. Ainakaan rahallista palkkaa. Mutta kyllä se paljon silti antaa. Ensinnäkin ihan vaan se, että esimerkiksi tässä tapauksessa mä pääsin matkustamaan meren rannalle, noille kauniille hiekkasärkille eikä tarvinnut itse kustantaa matkoja. Sain ruokaa, majoituksen ja kylpyläreissut ja kaikkea. No tämähän nyt on vaan plussaa, sillä eihän tätä hommaa tuollaisten asioiden vuoksi tehdä. Eniten antaa se työ mitä me tehdään. Jos me voidaan auttaa jotakuta, paljon tai vähän, se on ihan huippua. Jollain on teltta tai kaverit hukassa, joku viedään selviämisasemalle tai ensiapupisteelle, joku tarvitsee kuuntelevaa korvaa tai olkapäätä... jos me voidaan antaa sille ihmiselle se apu mitä se sillä hetkellä tarvitsee, se on korvaamatonta. Mutta, ei Saapastyötä pelkästään siksi tehdä. Tarkoitus on myös ihmisten kohtaaminen. Ihan vaan se, että me voidaan sanoa "moi". Joku tulee huomatuksi, se voi olla sille hirveän iso ja merkittävä asia, vaikka meille se on vaan kysymys "mitä sulle kuuluu?". Joten mikä mun palkka on tuosta hommasta? Saan tutustua uusiin ihmisiin, saan tehdä työtä mahtavan porukan kanssa. Saan olla välittävässä seurassa, sellaisten ihmisten kanssa joita oikeasti kiinnostaa miten mulla ja muilla menee. Saan auttaa, olla läsnä, melkoisen monipuolisella ja tilanteen mukaan vaihtuvalla tavalla. Saappaan hommissa ei koskaan tule tylsää. Yksi suuri palkinto on myös se, kun se toinen ihminen ymmärtää mitä on tapahtunut ja liikuttuneena sanoo mulle silmiin katsoen: "Kiitos."