Ikiväsymys

Väsyttää ihan tajuttomasti, vaikka aloin jo kahdeltatoista eilen nukkumaan. Siis onhan se ihan hyvin, kun unta kuitenkin riitti 9 tuntia. Mutta tuntuu, ettei sekään nykyään riitä. Paras olisi kun saisi sellaisia 10 tunnin yöunia, vaikkei mulla olisikaan mitään ongelmia nukkua kellon ympäri tai enemmän. Johonkin on kuitenkin raja vedettävä. Lääkäri ehdotti, että opettelisin arkisin heräämään aina klo 7-8 aikaan, vaikka työt alkaisivatkin myöhemmin. Naurahdin, että joo sopii yrittää. En ole koskaan ollut aamuihminen, enkä tule olemaan. Aamuheräämiset on aina olleet mulle yhtä tuskaa, eikä auta vaikka opettelisin kuinka aikaisin menemään nukkumaan. Sitä paitsi, ei mun kuitenkaan tule mentyä nukkumaan silloin kun suunnittelin, vaikka olisinkin väsynyt. Eli, suunnitelma hyvä toteutus... no, en jaksaisi edes yrittää.

Viime aikoina on iltaisin ollut vaikeaa saada unta ja aamulla taas voisin nukkua vaikka kuinka kauan. Onneksi mulla on lääke, jota illalla otan ennen nukkumaanmenoa, ongelma vaan on se, etten muista ottaa sitä ajoissa, kun se pitäisi ottaa 1-2 tuntia ennen kuin aikoo mennä nukkumaan. Mulla on kyllä välillä ihan kalan muisti. Mitä ikinä tuo sanonta tarkoittaakaan.

Kävin tällä viikolla taas add-tutkimuksissa, ja näyttää nyt vahvasti siltä, että diagnoosi sieltä tulee. Enemmän nyt oli lääkärillä pohdinnassa se, tuleeko diagnoosiksi add vai ahdh. Kun kuulemma niitä ylivilkkauden piirteitäkin jonkin verran on. Tosin ne saattaa kuulemma olla myös vain add:n oireita, kun kompensoin keskittymishäiriötä (esim. aivojen väsymistä touhuamalla jatkuvasti). Itse uskon olevan tuosta kyse, koska en tunne itseäni lainkaan ylivilkkaaksi. Pikemminkin jatkuvasti väsyneeksi, aina. Mutta ulospäin se näkyy niin eri tavalla, koska en halua päästää itseäni ihan täysin koomaan ja aivoja sammumaan, siksi täytyy koko ajan höpöttää ja touhuta ja taas touhuta. Ettei vaan iske se ultimate väsymys. Oikeasti, tämä on aika turhauttavaa, kun tuntuu aina, että aivot käy joko 150 % teholla tai sitten 50 % teholla. Harvemmin on välimuotoja.

Olen alkanut näitä miettiä vasta nyt tutkimusten myötä enemmän, vaikka olenkin itselleni add:tä epäillyt jo muutaman vuoden. Nauratti taas aamulla tää oma keskittyminen, kun juteltiin Tonin kanssa ja se kyseli mun tulevasta päivästä. Vastasin Tonin kysymykseen ja aloin kirjoittaa vastausta saamaani sähköpostiin. Hetken päästä Tonin naama ilmestyi tietokoneen näytön eteen: "Hansuuuuu" ja mä oon ihan, että häh täh?! "Niin, että onko sulla jotain sen koulupäivystyksen jälkeen?" Mä olin siis kesken meidän keskustelun uppoutunut siihen sähköpostiin niin lujasti, etten enää tajunnut, että tämä keskustelu ei ollut vielä ohi vaan toinen vielä juttelee mulle. Mä vaan en kuullut enää sanaakaan. :D

Add:ssähän ei tosiaan ole kyse pelkästään siitä, että ei pysty keskittymään, vaan joskus voi myöskin keskittyä liikaa, kuten mulle usein käy. Jännä kun näihin alkaa nyt kiinnittää eri tavalla huomiota, niin olen alkanut huomata aika paljon sellaisia juttuja, mistä vasta nyt tajuan, että hei eihän tää nyt ole "normaalia". Mut, toivottavasti diagnoosin varmistumisen jälkeen aletaan löytämään mulle keinoja, miten pystyisin keskittymään paremmin tai ainakin miten osaisin olla paremmin sinut näiden asioiden kanssa, jotka kuitenkin ovat vaikuttaneet mun itsetuntoon heikentävästi koko elämän ajan.

Mutta nyt iskee niin iso väsy, että pakko heittäytyä lepäämään edes hetkeksi, ennen kuin Toni tulee töistä kotiin. Sitten täytyykin alkaa tehdä ruokaa ja lähteä treeneihin ja valmistautua henkisesti huomiseen vapun viettoon.

Ps. Kävin tänään sovittelemassa hääpukuja, mut vielä ei löytynyt sitä oikeaa pukua, ainakin luulisin näin.

Mukavaa vappua kaikille! <3
(siis tuossa kuvassahan on simaa, mitä te kuvittelitte! :D)