Loppuvuoden tähtihetkiä

Viime vuoden puolella tapahtui paljon sellaista, mistä en ole ehtinyt blogiin kirjoitella. Yksi mielestäni kirjoittamisen arvoinen aihe on erilaiset konsertit, joissa vuoden lopulla kävin aika ahkeraan. Blogini on antanut ehkä turhan yksipuoleisen kuvan keikoista joilla tykkään käydä, koska postaukset on liittyneet paljolti Kaleniuksen Tommin keikkoihin. Tietenkin käyn myös muiden artistien ja bändien konserteissa, Tommi nyt vaan on sattunut olemaan sellainen joka keikkailee pääasiassa Suomessa ja jonka keikoille pääsen useammin. Musiikkimakuni on kuitenkin hyvin laaja ja ehkäpä tässä postauksessa saatte vähän käsitystä siitä, millaisesta musiikista pidän.

Aloitetaan ensin ihan omista keikoista. Kerroin aiemmin että olen aloittanut Rock All -kuorossa ja meillä oli marraskuussa yhteensä 4 esitystä. Oman kokemukseni mukaan paras niistä oli ensimmäinen, joka oli kuoromme 5-vuotisjuhlakonsertti. Ensinnäkin siksi keikka oli paras, että siihen oli panostettu eniten ja tietenkin se myös jännitti eniten koska se oli ensimmäinen. Toinen syy siihen miksi pidän tätä konserttia parhaana on se, että saimme vierailevan tähden: Timo Rautiainen tuli kanssamme lavalle esittämään Trio Niskalaukauksen kanssa levyttäneensä kappaleen Surupuku. Vaikka keikka kokonaisuudessaankin oli hieno, oli kyllä mahtavaa esiintyä Rautiaisen kanssa. :)

Siinä me ollaan: rokkikuoro Rock All!

Ja vierailevana tähtenä Timo Rautiainen <3

Timolle kiitokset hyvästä keikasta :)

Seuraavan esiintymisen keikka-look. Mustaa ja punaista.
Ihana Täplä taustalla :D

Seuraava juttu ei liity millään tavalla konsertteihin, vaan Salkkareihin ja sen näyttelijöihin. Taustatietona kerrottakoon, että silloin joskus 90-luvun puolella kun Salatut elämät sarja alkoi ja mä olin jotain 12-vuotias, aloin seurata sarjaa suurella innolla. Seurasin sitä varmaan ensimmäiset 8 vuotta, kunnes mua alkoi kyllästyttää se, että näyttelijät vaihtui ja juoni pyöri aika paljon samojen asioiden ympärillä (jälkikäteen ajateltuna asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että exäni inhosi Salkkareita, ohjelman seuraaminen jäi pois nimittäin jonkin aikaa sen jälkeen kun aloimme seurustella...). En siis moneen vuoteen ollut seurannut kyseistä sarjaa. Kun pari vuotta sitten Toni muutti mun kämppikseksi, arki-iltoina puoli kasilta tulikin tv:stä Salatut elämät. Aluksi aina puuhailin jotain muuta kun ei olis voinut vähempää kiinnostaa, mutta jossain vaiheessa kiinnostus alkoi herätä, koska vaikken nähnyt mitä sarjassa tapahtui, kuulin kuitenkin äänet. Niinpä aina jännittävissä kohdissa kävin kurkkaamassa mitä siellä tapahtuu ja siitä se sitten lähti: olin koukussa jälleen! Jep, eli me käytiin sitten Tonin kanssa marraskuussa katsomassa Salkkari-elokuvan toinen osa ennakkoon. Meidän (tai mun ;D) iloksemme leffan jälkeen pari mun suosikkinäyttelijää oli tulleet moikkaamaan faneja. Wuhuu!

Kiitos kuvasta Mikko Parikka ja Hemmo Karja
eli Salkkareiden Jiri ja Janne.
Harmi kun Venla Savikuja (=Heidi) jota myös urheilijana & bloggaajana fanitan, puuttui joukosta.

No niin, sitten taas aiheeseen, eli musiikkiin ja konsertteihin. Mulla on aina ollut aika laaja musiikkimaku, mutta oli vaihe, jolloin kuuntelin pääasiassa heviä/metallia/rockia. Rock oli ennemminkin suomirockia ja glamrockia, ei siis mitään rock'n rollia, ja raskaampi musiikki enemmänkin melodista metallia ja niinkutsuttua "kikkeliheviä" kuin suoranaista "örinää". Kuuntelen tällaista musiikkia edelleen, vaikka kuuntelen muutakin. Kun olin yläasteella, kaverini tutustutti mut bändiin nimeltä Sonata Arctica. Se oli rakkautta ensikuulemalta! Sonata Arcticasta tuli mun lempibändi ja sellaisena se on pitkälti pysynytkin jo 14 vuotta. En nyt tässä iässä ehkä puhu enää "lempibändeistä" mutta kyllä Sonatalla ja Tony Kakolla on merkittävä paikka mun sävelkorvassani ja musiikkisydämessäni. :)

Onnekseni Sonata Arctica oli joulukuussa tulossa Jyväskylän Lutakkoon keikalle ja kyllähän sinne piti päästä. En tiedä miten olinkin missannut tämän ja jäi tosi viime tippaan, kun huomasin koko keikan vasta samana päivänä. Onneksi ovelta vielä liikeni lippuja ja niinpä pääsin nautiskelemaan suosikkiyhtyeeni sulosäveliä pitkästä aikaa livenä.  ♡

Keikan alkua odotellessa... fiilis jo katossa vaikka yksin olinkin.

Ja viimein se alkoi!

Lopuksi bändin vakiolopetus eli kaukohali, plektrojen ja rumpukapuloiden heitto yleisölle sekä kumarrus.

Kiitos pojat mahtavasta keikasta!

Oikeesti, toi Tony Kakon lauluääni on jotain niin taivaallista! Kun kuulin ensimmäiset sävelet ja Tony lauloi ensimmäiset nuotit, voi sitä kylmien väreiden määrää! Lisäksi sain jonkun ihmeellisen tunnekuohun ja mua alkoi naurattaa ja vedet nousi silmiin, johtunee kai siitä kun viime keikasta on niin pitkä aika ja olin jo "unohtanut" kuinka hyvältä toi Kakon ääni kuulostaa livenä. Mutta lyhyestä virsi kaunis: Sonata on edelleen liekeissä!

Kotiin tultuani mua oli vastassa nälkäinen kissa...

Pyysin Tonia ottamaan kuvan mun keikka-lookista...

...ja keikalta ostamastani hienosta bändipaidasta...

Paidan kanssa poseeratessa sainkin seuraa.

Täplä on kyllä ihana linssilude!
Vaikka oikeasti se vain kinuaa ruokaa...
"Anna, anna!" (ei mun kädessä edes oo mitään, sorry Tinttu ♡)

Eipä nämä keikkailut tähän lopu. Joulun lähestyessä käytiin jo perinteeksi muodostuneessa Rajaton-yhtyeen joulukonsertissa Paviljongissa. Tämäkin musiikkigenre eroaa taas aika paljon edellä mainituista, mutta rakastan Rajattomien acapella-musiikkia ja heidän tulkintojaan. Omien kappaleiden lisäksi Rajaton on tehnyt sovituksia monista tutuista lauluista. Erityisesti livenä (ja eturivistä, kuten aina) kuunneltuna ei voi muuta sanoa kuin wau. Taas ihokarvavibrat hurisee ja kyyneleet valuu pitkin poskia. En voi sanoin kuvailla.

Rajaton on muuten siitä erityinen yhtye, että ne muisti mut/meidät (olen joka kerta käynyt Tonin kanssa, jo silloin kun ei vielä seurusteltu), jo ensimmäisen kerran jälkeen. Tai siis, kun toista kertaa olin ollut kuuntelemassa Rajattomia ja kävin pyytään nimmareita levyyn, ne kysyi multa oltiinko me viime vuonnakin eturivissä. Nyt ne jo lavalle astuessaan katsoi meitä ja hymyili, ja kun konsertin jälkeen me mentiin vähän juttusille, alkoi yhtyeen laulaja Ahti selittää uudelle sijaislaulajalle, kuinka me ollaan käyty jo monena vuotena heitä kuuntelemassa. Ahti myös kertoi olleensa huolissaan, kun meitä ei ollut näkynyt paria päivää ennen olleessa Tampere-talon konsertissa (siellä oltiin oltu edellisvuonna). Se oli jo ehtinyt miettiä että nyyh, ei ne tulleetkaan tänä vuonna. Voi toista. :)

Minä ja Rajaton (Jussi Chydenius puuttuu).

Vuoden viimeinen konsertti jossa kävin, oli kauan odotettu Raskasta joulua -konsertti Tampere-talossa. En ole koskaan ennen käynyt noissa konserteissa, vaikka se onkin ollut pitkäaikainen haave. Raskasta joulua -porukkaan kuuluu aika laaja kaarti, mutta mun onnekseni Tampereelle tuli kolme mun suosikkia: Tony Kakko, Marco Hietala sekä JP Leppäluoto. Siis mä en voi käsittää miten nää on osanneet lukea mun ajatuksia kun on koonneet tätä porukkaa! No Tonysta jo puhuinkin aiemmin. Sitten on Marco Hietala, jota olen Nightwish-yhtyeen ohella fanittanut vähintään yhtä kauan kuin Sonata Arcticaa. Ja sitten vielä JP Leppäluoto, joka muinoin lauloi yhtyeessä Charon, jota myöskin kuuntelin samoihin aikoihin kun aloin kuunnella kahta edellä mainittua. Ei siis paha yhdistelmä ollenkaan! Lisäksi laulamassa oli Ari Koivunen (yllätysvieras) sekä Kimmo Blom, joka oli mulle ennestään tuntematon heppu. Mutta vau mikä ääni! Tykkäsin kyllä kovasti, vaikka edelleen olen sitä mieltä että Tony Kakko oli illan kirkkain tähti.

Jännitys tiivistyy... kohta se alkaa!

Marco Hietala.

Tony Kakko.

Vierailevana tähtenä Ari Koivunen.

Yhteislaulu ja loppufiiliksiä.  Kimmo Blom, Marco Hietala, Marcossa kiinni Tony Kakko ja Ari Koivunen, ja oikealla JP Leppäluoto.

Kiitokset ♡

Tuo oli muuten oikeasti aika tiukka setti, konsertti nimittäin kesti 2,5 tuntia ilman väliaikaa. Huh! Mutta pääsinpä näkemään (ja kuulemaan!) monta jo teini-iässä fanittamaani idolia. :)

Konsertin jälkeen mentiin vielä kavereiden kanssa jatkoille karaokea laulelemaan ja biljardia pelailemaan...

Pitkän konsertin jälkeen olo oli vähän tällainen...

...mutta kyllä se hymykin sieltä vielä irtosi. :D

Tässäpä tuli vähän tutuksi mun musiikkimakua samalla... vaikka mahdotonta olisi mainita kaikki ne bändit ja artistit joista tykkään. Se menee kyllä Siltsusta Elastiseen ja no, Kaleniuksesta Sonataan :)
Mukavaa viikkoa teille, muistakaahan nauttia musiikista joko kuunnellen, soittaen tai laulaen. Adios!