Elän hetkessä. Unelmoin. Se on enemmän kuin aavistin.

torstai 26. marraskuuta 2015

Kyselyn tuloksia ja arjen tarinaa

Hei, kiitos kaikille teille, jotka kommentoitte tai klikkailitte vastauksianne mun kyselyyn siitä, mistä blogissani kirjoittelisin. Olinpas kyllä vähän yllättynyt tuloksista: eniten ääniä saivat oman elämän pohdinta ja ajankohtaisten asioiden pohdinta! Seuraavaksi eniten ääniä tuli sirkusakrobatialle ja arkisille asioille. Heh, minä kun jotenkin ajattelin, että ketään ei kiinnosta mun arki vaan ihmiset haluaa jotain erikoista ja ihmeellistä. Mutta ilmeisesti voin jatkossakin sitten kirjoittaa arjestani hyvällä omallatunnolla. :) Loput äänet jakautuivat melko tasaisesti, mutta niistä vielä vähän enemmän ääniä saaneita ovat hengellistä pohdintaa, työ kirkon nuorisotyönohjaajana, meidän koti, Saapas ja reissuelämää. Ehkä kuitenkin innostun näistä ja ehkä vähiten ääniä saaneistakin asioista kirjoittelemaan, että nekin harvat jotka niitä äänestivät, saavat äänelleen vastinetta :D

Mutta nyt, jos kerta niitä arkisia asioita saa kirjoitella, niin nopeasti kuvaus eilisestä aamupäivästäni:

Aamulla heräsin kipeän polven kera. Se on kiukutellut jo 5 viikkoa ja olin varannut lääkäriajan. Noustuani sängystä kirosin hiljaa mielessäni hellalle illalla unohtunutta kattilaa. Siis sehän oli täynnä ruokaa. Ja nyt se oli pilalla. Jotenkin en jaksanut edes yllättyä, koska tää on niin tätä. Heti kun Toni ei oo kotona (se on Helsingissä työreissulla) niin en osaa edes ruokaa laittaa jääkaappiin :D Mut myönnän, harmitti, koska olin just illalla ruokaa vääntäessäni ajatellut että jee, tästä syön muutaman päivän eikä tarvii kokkailla. Niinpä niin.

Lähdin lääkäriin. Polveen sattuu. Vastaanotto 5. kerroksessa. Hissi on rikki! Kävelen yläkertaan ja kiroan taas hiljaa mielessäni, koska jokainen askel tekee kipeää. Lääkärin mielestä polvessa ei ole mitään sen kummemmin vikana ja kuulemma liikeratakin on ihan kunnossa. Ai, minä kun aina luulin että se ei oo normaalia, että kyykkyyn mennessä polvet koskettaa toisiaan ennen kuin alas asti pääsee... Polvien rustot on kuulemma pehmeät (?!) ja siksi polveen sattuu. Pitää vahvistaa jotain lihasta sisäreidessä, jotta se paremmin polvea. Sain siis jumppaohjeita kotiin. Kuukauden parin päästä kivun pitäisi alkaa hellittää. Huoh, mä kun toivoin jotain nopeaa kivunlievitystä... Ai niin, pois lähtiessäkin hissi oli rikki. Alas kulkiessa polveen sattuu enemmän kuin ylöspäin mennessä. Matkalla autolle tein Facebookiin päivityksen, jossa kerroin lääkärireissustani ja mainitsin rikkinäisen hissin. Eräs ystävällinen sielu kertoi, että toisessa päässä rakennusta on toinen hissi! Niinpä niin... no, tiedänpähän ens kerralla :D

Loppupäivä meni onneks ihan hyvin ja polvikin kesti sen verran, että illalla pääsi treenaamaan. Niin ja treenaamisesta puheenollen, seuraava postaukseni kertoo pariakrobatiasta! Katsotaan milloin ehdin sen kirjoittaa, viikonloppuna lähden leirille isosia kouluttamaan.

Adios, amigos! :)
<3 Hansu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä tykkäsit postauksesta? Kysy tai kommentoi mitä vaan. :)