Pariakrobatian pyörteissä

Lupasin tehdä postauksia sirkusakrobatiaharrastuksestani, joten tässä tulee ensimmäinen. Treenaan siis säännöllisesti Pasilassa (Parkour akatemia & Jyväskylän sirkuskoulu), josta voi varailla erilaisia ohjattuja tunteja tai vapaavuoroja mielensä mukaan. Tarjolla on monenlaista kivaa, mutta itse olen käynyt erilaisilla akrobatiatunneilla sekä parkour- ja ilmajoogatunneilla. Kaiken kaikkiaan olen pyrkinyt treenaamaan 3-4 kertaa viikossa, mutta aina se ei töiden vuoksi onnistu. Treenitunteja Pasilassa tulee keskimäärin 5-9 tuntia viikossa. Otan siis joskus tuplatunnin, esimerkiksi pariakrobatiatunnin jälkeen vielä lattia- ja trampoliiniakrobatiaa tai jonkun rankemman tunnin jälkeen ilmajoogaa.

Tämä harrastus on mulle kaiken kaikkiaan vielä aika tuore, sillä aloitin Pasilassa tämän vuoden alussa. Keväällä mulla oli parin kuukauden treenitauko, joten kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että treeniä näiden lajien parissa on takana vajaat 10 kuukautta. Huomasin jo heti alkuun aika selkeästi, mitkä lajit ovat vahvuuteni ja mitkä heikkouteni. Koin selkeästi pariakrobatian olevan vahvin osa-alueeni, johtuen varmaan cheerleading-taustasta. Heikoimmillani koin olevani tietyissä lattia-akrobatian osa-alueissa sekä ilma-akrobatiassa. Ilma-akrossa mistään ei aluksi tullut oikein mitään, koska käsivoimani ei riittänyt edes yksinkertaisten juttujen suorittamiseen ja turhauduin aika nopeasti. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut ja olen hullaantunut siihen, nyt kun jaksan ja osaan jo paremmin. Tietty kun kaikkea harjoittelee vähän, mitään ei opi niin hyvin kuin jos siihen keskittyisi 100 %. Mutta pidän vaihtelusta, ei ainakaan pääse kyllästymään kun treenaa monipuolisesti, ja on se lihaksillekin hyvää vaihtelua treenata erilaisia juttuja.

Rakastuin pariakrobatiaan heti kun ensimmäisen kerran vuosi sitten kuulin siitä. Hitsi, miksen koskaan aikaisemmin oo hoksannut tuollaisen lajin olemassaolosta, olisin tehnyt sitä varmaan pienestä tytöstä asti jos olisin tiennyt! Harmittaa, että siitä huolimatta, vaikka tykkään siitä niin paljon, pääsen aika harvoin osallistumaan pariakrotunneille tai muualla harjoittelemaan sitä. Mulla ei ole ketään vakituista paria, joka on toisaalta ihan hyväkin asia, mut toisaalta taas olis mukavaa jos olis joku jonka kanssa treenata säännöllisesti. Käyn nyt vielä alkeistunneilla, vaikka tuntuu, että motivaatiota ja intoa olis käydä vähän edistyneempienkin kanssa treenaamassa. Mutta ongelmana on se, että vaikka joitakin juttuja osaan jo tosi hyvin, toiset taas vaatii vielä hirmuisen paljon hiomista ennen kuin kehtaa edistyneempien ryhmässä naamaansa näyttää. Tässä kuitenkin muutama kuva siitä, mitä kaikkea kivaa pariakrobatiassa voi tehdä (sori kuvanlaatu, osa kuvista on otettu videosta):

Lentokone. Tämä liike on aika monen muun liikkeen perusta.
Alla olevaa henkilöä kutsutaan pohjaksi ja yllä olevaa lentäjäksi.

Kirjaimellisesti niskan päällä :D

Kuvasarja kynttilästä. Normaalisti ihmisillä on tässä selkä suorana, mut mä olen tällainen selkävammainen.
Mun skolioosi/notkoselkä joskus hankaloittaa asioita, mut onneks tää onnistuu, vaikka selkä onkin vähän mutkalla.

Kunhan tästä vähän kehityn, voin ottaa kädet pois tuolta reisistä tukemasta :)

Toisenlainen kynttilä, jossa olkapäät meneekin jalkapohjien päälle.
Ei ehkä uskois, mutta tää on helpompi kuin edellinen, ainakin mulle.

Siellä on ja pysyy. :) Mä rakastan kaikkea missä ollaan pää alaspäin. <3

Pariakrobatiaa voi harrastaa myös kolmistaan ja tehdä vaikkapa tällaisia juttuja.

Tässä on vain pieni pintaraapaisu siitä, mitä pariakrobatia voi sisältää. Se vaatii rohkeutta siinä mielessä, että täytyy uskaltaa olla lähellä ja luottaa toiseen ihmiseen. Aika usein treenataan ennestään tuntemattomien kanssa, joten tarvitsee uskaltaa päästää lähelle tuntemattomiakin ihmisiä. Luottamus kun on kunnossa, hoituu helpommin muutkin jutut. Koitan joskus ottaa lisää treenikuvia, en hirveästi kehtaa siellä tunneilla kameran kans heilua, mut joskus vapaavuoroilla voi taas kuvailla. Katsotaan miten ens vuodelle sattuu noi tunnit osumaan, jos pääsis muutenkin vähän enemmän osallistumaan tunneille. Pasilassa menis myös akrojoogaa, joka on pariakrobatian alalaji. Olis kiva päästä sinnekin osallistumaan joskus, mut nyt se menee kuoroharkkojen kanssa päällekkäin.

Tällaista tällä kertaa. Jos tää oli tosi epäselvä kuvaus lajista niin kysykää ihmeessä lisää. :) Kiitos vielä kuvissa kanssani poseeraaville treenitovereilleni!

Ihanaa ulkona sataa lunta, toivottavasti tulis nyt kunnon kinokset <3

Iloa joulun odotukseen! <3:lla Hansu

Kyselyn tuloksia ja arjen tarinaa

Hei, kiitos kaikille teille, jotka kommentoitte tai klikkailitte vastauksianne mun kyselyyn siitä, mistä blogissani kirjoittelisin. Olinpas kyllä vähän yllättynyt tuloksista: eniten ääniä saivat oman elämän pohdinta ja ajankohtaisten asioiden pohdinta! Seuraavaksi eniten ääniä tuli sirkusakrobatialle ja arkisille asioille. Heh, minä kun jotenkin ajattelin, että ketään ei kiinnosta mun arki vaan ihmiset haluaa jotain erikoista ja ihmeellistä. Mutta ilmeisesti voin jatkossakin sitten kirjoittaa arjestani hyvällä omallatunnolla. :) Loput äänet jakautuivat melko tasaisesti, mutta niistä vielä vähän enemmän ääniä saaneita ovat hengellistä pohdintaa, työ kirkon nuorisotyönohjaajana, meidän koti, Saapas ja reissuelämää. Ehkä kuitenkin innostun näistä ja ehkä vähiten ääniä saaneistakin asioista kirjoittelemaan, että nekin harvat jotka niitä äänestivät, saavat äänelleen vastinetta :D

Mutta nyt, jos kerta niitä arkisia asioita saa kirjoitella, niin nopeasti kuvaus eilisestä aamupäivästäni:

Aamulla heräsin kipeän polven kera. Se on kiukutellut jo 5 viikkoa ja olin varannut lääkäriajan. Noustuani sängystä kirosin hiljaa mielessäni hellalle illalla unohtunutta kattilaa. Siis sehän oli täynnä ruokaa. Ja nyt se oli pilalla. Jotenkin en jaksanut edes yllättyä, koska tää on niin tätä. Heti kun Toni ei oo kotona (se on Helsingissä työreissulla) niin en osaa edes ruokaa laittaa jääkaappiin :D Mut myönnän, harmitti, koska olin just illalla ruokaa vääntäessäni ajatellut että jee, tästä syön muutaman päivän eikä tarvii kokkailla. Niinpä niin.

Lähdin lääkäriin. Polveen sattuu. Vastaanotto 5. kerroksessa. Hissi on rikki! Kävelen yläkertaan ja kiroan taas hiljaa mielessäni, koska jokainen askel tekee kipeää. Lääkärin mielestä polvessa ei ole mitään sen kummemmin vikana ja kuulemma liikeratakin on ihan kunnossa. Ai, minä kun aina luulin että se ei oo normaalia, että kyykkyyn mennessä polvet koskettaa toisiaan ennen kuin alas asti pääsee... Polvien rustot on kuulemma pehmeät (?!) ja siksi polveen sattuu. Pitää vahvistaa jotain lihasta sisäreidessä, jotta se paremmin polvea. Sain siis jumppaohjeita kotiin. Kuukauden parin päästä kivun pitäisi alkaa hellittää. Huoh, mä kun toivoin jotain nopeaa kivunlievitystä... Ai niin, pois lähtiessäkin hissi oli rikki. Alas kulkiessa polveen sattuu enemmän kuin ylöspäin mennessä. Matkalla autolle tein Facebookiin päivityksen, jossa kerroin lääkärireissustani ja mainitsin rikkinäisen hissin. Eräs ystävällinen sielu kertoi, että toisessa päässä rakennusta on toinen hissi! Niinpä niin... no, tiedänpähän ens kerralla :D

Loppupäivä meni onneks ihan hyvin ja polvikin kesti sen verran, että illalla pääsi treenaamaan. Niin ja treenaamisesta puheenollen, seuraava postaukseni kertoo pariakrobatiasta! Katsotaan milloin ehdin sen kirjoittaa, viikonloppuna lähden leirille isosia kouluttamaan.

Adios, amigos! :)
<3 Hansu

Mitä lisää?

Olen jo pitkään miettinyt aiheita, joista voisi olla kiva tehdä blogiteksti. Musta vaan tuntuu, etten tiedä mikä teitä ihmisiä kiinnostaa ja mistä haluaisin kirjoitta ja toisaalta, olen muutenkin miettinyt miten "rajaisin" näitä tekstejä ettei tulisi kaikesta kaikkea. Tai siis, monestihan blogeissa on joku teema, mut tässä mun blogissa teemana taitaa olla ihan vaan mun elämä - vaikkei sekään kai väärin ole. Mulla on aika paljon kaikkea elämässä, ja siksi mietin, että pitäiskö tehdä jotain rajausta siitä mitä kirjoitan.

Eli mua kiinnostaisi tietää, mikä teitä blogini lukijoita kiinnostaa. Mistä aiheista haluaisitte (lisää) blogipostauksia?

Laitan sivun vasempaan laitaan kyselyn, josta voitte klikkailla mistä aiheesta sinua kiinnostaisi lukea (ei välttämättä näy mobiiliversiossa, jos näin on niin voit myös kommentoida tämän tekstin alle toiveesi). Voit klikata useamman kuin yhden vaihtoehdon, jos löytyy useampia kiinnostavia aiheita. Voit myös kommenteissa ehdottaa jotakin muuta aihetta, jos vaihtoehdoista ei löydy mieleistäsi teemaa. :) Olisi kiva tietää, mitkä asiat mun blogissa on kiinnostavimpia, tai mitä uutta haluaisitte siihen (tai mitä vähemmän). Tämä myös helpottaa itseäni, sillä mulla on pitkään ollut kirjoittamisen aiheet vähän "hukassa", enkä ole oikein osannut päättää mistä kirjoittaisin.

Aiheita:

• Meidän koti (sisustusjuttuja)
• RockAll-rokkikuoro ja muut musiikkihommat (biisien teko, oma musiikkimakuni jne.)
• Keikkailu (bändien/artistien keikat)
• Oman elämän pohdintaa
• Ajankohtaisten asioiden pohdintaa
• Hengellistä pohdintaa
• Sirkusakrobatia (sisältää mm. lattia-, pari-, trampoliini- sekä ilma-akrobatian)
• Saapas (vapaaehtoistyö, etsivä nuorisotyö)
• Työ kirkon nuorisotyönohjaajana
• Junabongaus
• Reissuelämää (milloin mihinkin)
• Luontoretket ja -kuvat
• Hiustyylejä ym. (omiin) hiuksiin liittyvää
• Täplä
• Arkisia asioita
• Muuta, mitä? (kommentoi)

Toivottavasti mahdollisimman moni vastaa kyselyyn, saan varmasti taas lisää inspiraatiota tästä! :)

Kiitos jo etukäteen! <3

With love, Hansu

Syksy kuvina

Apua, en ymmärrä että nyt mennään jo lokakuun loppua! Viime postauksessa haaveilin, että saisin kirjoiteltua lähiaikoina useammin, mutta kävikin niin, etten ehtinyt senkään vertaa. Koulun, työn ja harrastusten yhteensovittaminen on onnistunut yllättävän hyvin, mutta ylimääräistä aikaa esimerkiksi blogin kirjoittamiseen ei hirmuisemmin ole jäänyt, sillä välillä on hyvä ihan vaan olla ja nauttia olostaan. Nyt onneksi vähän helpottaa, koska opinnäytetyö on jätetty esitarkastukseen ja suurimmat työkiireetkin vaikuttavat olevan ainakin tältä erää takana päin. Syksy on hujahtanut hirmuisen nopeasti, kun on ollut niin paljon tekemistä. Jonkin verran matkan varrella on tullut kuitenkin napsittua kuvia, joten tässä kuluneen syksyn kuulumisia kuvina:

Syksyn säätä: Sadetta, aurinkoa ja kaikkea siltä väliltä.

Meidän Ford alkoi sanoa sopimustaan irti, joten hankittiin kotipihaan (taas) uusi auto.
Tai no, "uusi", vm. 2007, mutta uudempi kuin mitä mulla on omissa nimissä koskaan ollut.
On kyllä ollut hyvä ostos, ainakin tähän mennessä.

Uutta autoa piti tietenkin lähteä testaamaan...
Syyskuun alkupuolella lähdimme siis mukaan ystäviemme Iida ja ihmisen kaltaiset olennot -yhtyeen kiertueelle.
Perjantaina Kotkaan ja lauantaina Helsinkiin.

Kotkassa oli kaunis Sapokan vesipuisto ja upea merivesiputous!

Tui tui.

Ihan Kotkan naapurissa, Pyhtään kauniissa maisemissa.

Kurttukuonot löysivät purjelaivan Loviisasta,
jossa pysähdyimme matkalla Kotkasta Helsinkiin.

Helsingissä oli aikaa käydä Kampissa jäätelöllä.

 Syyskuun lopulla vietimme viikonlopun jo perinteeksi muodostuneilla valtakunnallisilla
Saappaan vapaaehtoisten päivillä Pieksämäen Partaharjulla.
Olipa nostalgista vierailla vanhassa kotikaupungissa!

Jokavuotisessa saappaanheittokisassa Jyväskylän porukka vei voiton jo kolmatta kertaa peräkkäin.
Kyllä voittajien oli helppo hymyillä. :)

Lauantai-ilta päätettiin tunnelmalliseen messuun Ristikiven kirkossa.
Tämä kirkko on yksinkertaisuudessaan kauneimpia mitä olen nähnyt.
Siinä ei ole kattoa, joten tunnelma tähtitaivaan alla nostatti lämpöisiä kylmiä väreitä.

Messun jälkeen kävimme katselemassa täysikuun valaisemaa, sumuista järveä.
Kyllä tässä maisemassa sielu lepäsi.
Ja kamerani pääsi hommiin.

Kuu oli tuona yönä harvinaisen kirkas, ja tähtitaivas upea.

 Myös syksyn tuloa on ihmetelty kameran linssin läpi...

...aurinkoisella säällä...

...sateen jälkeen...

...metsäretkillä...

...ja ruskan ollessa kauneimmillaan.

Tämä syksy on ollut oikeasti aika kiva ja olen nauttinut siitä monella tapaa.

Rokkikuoro-harrastuksen ohella hyvin rakkaaksi tullutta sirkusakrobatiaa on tullut treenattua entistä enemmän, mutta vastapainona on tullut nautittua myös herkkuja. Herkuttelen usein kotona, mutta toisinaan on ihanaa hemmotella itseään ravintolassa tai kahvilassa.

 

Cappuccino ja mudcake kermavaahdolla.

Pannukakkutalon antimia. Pannukakku maitosuklaamuruilla, ohessa vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa.

Kahvila-konditoria Wilhelminan herkullisia kakkuja.
Edessä lime-valkosuklaa, oikealla minttusuklaa ja takana vasemmalla kinuskiunelma.

Mustikka-valkosuklaakakkua vaniljajäätelön kera.

Kuvia on tullut napsittua myös rakkaasta Täplästä. Täplä voi nykyään hyvin lääkityksen avulla, ja pahimmat iho- ja allergiaoireet on saatu kuriin. Joka päivä olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että Täplä on vielä meidän ilonamme. Oli se kuitenkin keväällä todella lähellä, etten vienyt sitä lopetettavaksi, kun oli niin kipeä. Onneksi päätin yrittää vielä viimeisen kerran, ja se kannatti. Nyt me vietetään taas ihanaa yhteistä arkea, ja laihdutuskuurikin on tuottanut tulosta: Täplä on viimein ihannepainossaan laihduttuaan melkein 2 kiloa! On se vaan ihana <3

Rakkautta taitaa riittää molempiin suuntiin <3

Reilu viikko sitten äiti kävi meillä kylässä. Meillä on äidin kanssa aina hurjan hauskaa. Tällä kertaa käytiin Fransmannissa syömässä ja toisena iltana jälleen Iidaa ja ihmisen kaltaisia olentoja kuuntelemassa, kun soittivat asunnottomien yön tapahtumassa keskustassa. Tarkoitus oli tämän jälkeen käydä istumassa yhdellä jossain, mutta oltiinkin niin väsyneitä, että painuttiin Wilhelminan kautta meille syömään noita ylempänä olleita kakkupaloja :D

Äiti, me ja Iidan bändi. :)

Nyt kun talvi lähestyy ja kellojakin on siirretty taas talviaikaan, tuntuu ainakin minusta (joka en ole aamuvirkku ja missaan aamun ekat valoisat tunnit), että valoa riittää päivässä aivan liian vähän aikaa. Täytyy toivoa, että kaamosmasennus pysyy poissa niin multa kuin teiltäkin, ja että energiaa riittäisi talven yli. Itselläni on tällä hetkellä aika hyvät fiilikset, mutta saapa nähdä mitä tuo pimeä aika tekee mielialalle. Toisaalta, onhan siinä hyvätkin puolensa, kun voi tunnelmoida kynttilänvalossa ja kaikkea kivaa.

Energiantäyteistä ja tunnelmallista alkavaa talvea kaikille,
koittakaahan pysyä terveenä ja pitää mieli virkeänä! :)

Toivottaa Hansu ja Täplä

Poreilua

No niin, kesä tuli (about 3 viikkoa sitten :D) ja kesä meni. Uskomatonta, miten se menikin niin äkkiä. Olen pitänyt vähän blogitaukoa, koska on ollut niin paljon kaikkea ja toisaalta ne vapaat hetket on halunnut sitten ihan vain nauttia olostaan. Paljon on siis tapahtunut viime postauksen jälkeen, mutta en nyt tunge kaikkea tähän yhteen tekstiin vaan yritän vaikka nyt lähiaikoina kirjoitella enemmän.

Yksi oleellinen asia joka tässä kesän aikana tuli tietoon, on se, että pääsin opiskelemaan! Hain siis Pieksämäen Diakiin opiskelemaan, vaikka olin vuotta aiemmin sieltä valmistuessani ollut siinä uskossa, että opiskelut on opiskeltu. Kuitenkin pian valmistumiseni jälkeen tuli ilmi, ettei diakoni olekaan enää pätevä tekemään kirkon nuorisotyönohjaajan töitä. Tämä muutos tuli voimaan juuri kivasti siinä valmistumisen kynnyksellä. Valmistumisestani lähtien oon tehnyt töitä kirkon nuorisotyönohjaajana sijaisen roolissa, johon pätevyys periaatteessa riittää, mutta vakipaikkaa en voi saada. Nykyisessä työpaikassani vakituinen pesti jossain vaiheessa todennäköisesti aukeaa ja olisi sääli, jollen voisi siihen edes hakea, koska en ole virallisesti pätevä sitä tekemään, vaikka olen jo yli vuoden hommaa hoitanut! :D Nuorisotyöstä ja omasta työpaikastani on tullut mulle tärkeämpiä kuin uskoinkaan, ja siksi päätin lähteä opiskelemaan ja hakea sen pätevyyden pois.

Käytännössä olen siis kirjoilla Pieksämäen Diakissa, mutta suoritan opintoja myös Porissa. Tämä siksi, että mulla on ihan omanlainen opintosuunnitelma, kun käytännössä oon suurimman osan kursseista jo suorittanut sosionomi (AMK)-diakoni -opinnoissa. Ei multa oikeasti edes puutu kuin 3 opintokokonaisuutta, seurakuntaharjoittelu, leiri ja opinnäytetyö. Näistäkin saan yhden opintokokonaisuuden sekä opparin suorittaa kevennettynä (koska aiemmat opinnot) ja harjoittelun ja leirinkin saan ahotoitua (eli "hyväksiluettua"). Mut tosiaan olen nyt Porissa, kun suorittelen täällä tämän yhden kurssin, onneksi monimuoto-opintoina tämäkin, kun kuitenkin työn ohessa opiskelen.

Meillä oli ensimmäiset kontaktipäivät pari viikkoa sitten. Oli todella outoa tulla Poriin, koska edellisen kerran kun olen Porissa käynyt, lähdin täältä sydän särkyneenä ja elämä palasina.
Oli syksy 2012 ja olin tullut Poriin aviomieheni luo. Olisin täällä muutaman päivän, koska meidän oli tarkoitus pohtia yhdessä meidän tulevaisuutta. (Meillä oli ollut jo pitkään erilainen näkemys siitä, minne asetutaan aloillemme. Mieheni oli töissä Porin seudulla, ja vaikka sen piti olla vain väliaikaista, hän olikin kiintynyt työhönsä odotettua enemmän ja olisi halunnut, että muutettaisiin pysyvästi Poriin (tai sinne suunnalle). Itse taas olin jo ensi kertaa Porissa käydessäni todennut, että ihan kiva kaupunki, mutta en täällä kyllä asua tahtoisi. Ajatus jopa ahdisti mua, kun itse taas olin niin kiintynyt Pieksämäkeen ja keski-Suomeen/etelä-Savoon. Oletin, että tästä asiasta me keskustelemme.)
Keskustelu ei mennyt ihan niin kuin olin odottanut. Mieheni töksäyttikin, että hän haluaa erota... siinä oli aika sekavat tunteet, enkä jäänytkään Poriin muutamaksi päiväksi kuten oli suunniteltu, vaan halusin äkkiä pois. Ahdisti... miksi jäisin nurkkiin lojumaan kun toinen haluaa musta eroon? Porissa ei asu ketään ystäviä, eikä juniakaan enää kulkenut. "Mieheni" lupautui kuskaamaan mut Tampereelle, vaikka kello oli jo paljon. Tämä oli mun viimeisin muisto Porista, ennen kuin pari viikkoa sitten tulin tänne takaisin... muistan vielä, kun pakkasin tavarani mieheni kodista (eli mun kakkoskodista), otin kiireessä kaiken mitä huomasin kuuluvan mulle... kipusin autoon, katselin "viimeistä kertaa" tuttuja maisemia enkä ymmärtänyt mitä juuri oli tapahtunut.

Poriin tulo takaisin oli todella jännä kokemus. Siitä oli melkein tasan 3 vuotta, kun olin viimeksi täältä lähtenyt siinä uskossa, että en enää koskaan tule olemaan onnellinen. Nyt kun tulin takaisin, kävin paljon uudelleen läpi niitä muistoja ja tunteita. Pohdiskelin sitä, miten monella tapaa asiat olisi voineet mennä toisin. Ja mietin, missä olisin nyt, jos ne olisivat menneet toisin. Vaikka kävin silloin kolme vuotta sitten läpi kaikenlaisia tunteita surusta vihaan ja vihasta katkeruuteen, olen nyt iloinen, että niin kävi. Tai en tietenkään siitä miten se ero tapahtui, sen muisteleminen vihlaisee edelleen. Mutta se, että emme ole enää yhdessä, on kuitenkin osoittautunut hyväksi asiaksi. Nyt olen jälleen onnellinen, onnellisempi kuin exäni kanssa koskaan, osaksi tietysti myös siksi, että olen nyt sellaisen ihmisen kanssa joka haluaa elämältä samoja asioita kuin minä.

Kun pari viikkoa sitten olin täällä, näin tämän kaupungin ihan kuin uusin silmin. Ehkä siihen vaikutti kesän viimeiset helteet, tai ehkä se, että olin täällä vain turistina muiden joukossa ilman sen suurempia paineita siirtää koko elämä tänne. Vietin kaiken vapaa-aikani kaupungilla kulkien ja ihmetellen. Ihan kuin mulla olisi ollut pieni loma! :D Kävin kahviloissa, nautin kylmän siiderin terassilla, kävelin Kirjurinluotoon nauttimaan hyvästä kirjasta. Kävin spontaanisti jopa Sirkuksessa! Yhden päivän vietin Yyterissä (välipäivä koulusta) ja voi kuinka nautinkaan olostani! Aurinko, ranta ja meri ovat kyllä taianomaisia asioita, kun ne saa ainakin mut niin onnelliseksi. Sielu vaan lepää. Ja muutenkin, olin todella kummallisessa tunnetilassa koko Porissa oloni. Olo oli onnellinen ja jotenkin rauhallinen, raukea. Mietin, että ehkä olin tehnyt jonkinlaisen sovinnon Porin kanssa. Koska pitkään se katkeruus vaikutti niin, että vihasin koko Poria. Ehkä, siis ehkä... tein sovinnon jopa menneisyyden tapahtumien kanssa. Tai ainakin pääsin niiden käsittelyssä aimo harppauksen eteenpäin.
Ehkä.

Yyterissä oli ihanaa! Joskus tekee todella hyvää viettää aikaa ihan vain itsensä kanssa. Se on aika terapeuttista. :)

Varpaiden työntäminen rantahiekkaan on ♡

Nautin siitä, kun sain vaan istua terassilla hyvän kahvin tai kylmän siiderin kera ja katsella kaupungin vilskettä.
Yleensä olen aika sosiaalinen ihminen ja kaipaan seuraa,
mutta joskus on ihanaa vetäytyä omaan itseensä pohtimaan syntyjä syviä.
Vaikkapa sitten kahvikupposen tai kylmän virvokkeen äärellä.

Sateenkaarisuihkulähde :)

Tällainen tuli vastaan ja pitihän se tsekata, kun itsekin noita sirkushuveja harrastan. :)

Monenmoista osaamista näin mutten hirmuisesti napsinut onnistuneita kuvia.
Tämä oli kyllä taitava kaveri noiden vanteidensa kanssa!

Pariakrobatiasta piti tietenkin räpsiä kuvia, jos sais vaikka vinkkejä. :D

Nyt olo täällä Porissa on tasaisempi enkä ole niin paljoa miettinyt menneitä, paitsi nyt kirjoittaessa. Mutta tänään tuntui, että tämä on yksi kaupunki muiden joukossa, vaikka minulla Porissa oma historiani onkin. Luulen, että jonkin sortin ristiriitaisten tunteiden side tähän kaupunkiin tulee aina olemaan, mutta pahin on selkeästi takana päin. Nyt vahvistuu vain tunne siitä, että kaikki on juuri niin kuin pitääkin. Olen onnellinen. ♡

Pari viikkoa sitten iltakävelyllä satamassa... Auringonlasku ♡