Painajaiseni kävivät toteen!

No niin, tätäkö tämä sitten on? Mulla on sellainen hassu tapa, että kun jostakin olen oikein innostunut ja puuhastelen sen parissa paljon, se asia hiipii salakavalasti myös uniin (tehden niistä normaaliakin kummallisempia ja saaden mut "pyörimään yöllä hikisissä Sloggeissani" kuten eräs opettajamme kerran sanoi kun oli stressannut meidän luennon pitämisestä Miten tämä juttu nyt taas lähtikin näin sivuraitelle...)

Nukuin siis huonosti kun näin taas levottomia unia blogini ulkoasusta, fonteista, väreistä jne. jutuista eikä asiaa auttanut se, että rakas Täplä-kissani nukkui koko yön mun kainalossa/tyynyllä =naamalla ja heräsin vähän väliä siihen että karvat kutittaa kasvoja tai tassu tökkää poskea tai sitten se muuten vaan kehräsi ja toisinaan myös kuorsasi niin kovaa siinä korvan juuressa etten saanut unta. Hän myös päätti kuuden aikaan aamulla herätellä mua kun piti saada ruokaa. Ajattelin nousta antamaan kissalle murkinaa tai muuten se häiriköinti ei loppuisi ikinä. Argh, siellä oli vielä edellistäkin ruokaa vaikka kuinka paljon jäljellä! Kävelin kipolle Täplän seuratessa perässä, osoitin sormella ruokaa jolloin katti totesi iloisesti kurnahtamalla että kappas, siellähän on ruokaa!  ja minä kömmin puoliunessa takaisin sänkyyn. Mietin ennen nukahtamista, kuinka hemmoteltu kissa voi olla jos pitää mennä kädestä pitäen näyttämään että tuolla, syö sieltä, hyvä tyttö...

Hyvähän se on nyt nukkua, kun on valvottanut toista koko yön. Pöh.

Yölliset painajaiseni kävivät toteen aamupäivällä, kun olin saanut Facebookissa asiallisen kommentin siitä, että blogini on muuten hyvä, mutta oikeassa laidassa oleva lila teksti ei näy kunnolla. Kävinpä sitten kurkkaamassa. Damn it, se itsestäni kertova teksti jonka ennen nukkumaanmenoa lisäsin kännykällä (mobiiliversio näyttää ihan erilaiselta) oli tullut tummalla violetilla tumman pohjan päälle. No eihän se sieltä mihinkään erottunut. Hetken revin hiuksia päästäni, kun yritin selvittää mistä sitä muokataan. Huomasin, että väri muuttuu sitä mukaa kun muutan blogin tekstiä. Eeeei, ei näin! Kuinka voi elämä mennä vaikeaksi. Miten ihmeessä löydän siihen sellaisen värin joka erottuu tarpeeksi hyvin sekä vaalealla että tummalla pohjalla?! No, en löytänyt. Enkä suostunut muuttamaan pohjan väriä. Lopulta poistin koko paskan... siis sen kuvauksen itsestäni. Se kyllä löytyy edelleen tuolta profiilista jos joku haluaa sen lukaista.

Tänään sitten pitäisi lähteä sinne Jyväskylään silmälaseja hakemaan. Olen yrittänyt soitella sinne pari päivää aikaa varatakseni, kun sieltä tulleessa tekstiviestissä oli maininta siitä, että kannattaa varata aika. No miten ihmeessä mä varaan mitään aikaa kun siellä ei vastata puhelimeen?! Täytynee vaan sitten ilmaantua paikalle ja toivoa että ehtivät katsoa ne mun lasit kuntoon. Jos ei ehdi niin tulee iso skääää ja mielipahaa. Saavat kuulla kunniansa.

"Muminaakirosanojamuminaa"
"Anteeksi, kuinka?"
"Joo ei kun mä vaan mietin koska pääsen uudelleen ajamaan Jyväskylään että voin hakea nää lasit joku toinen kerta..." Ei vaan oikeasti mua ketuttaa kun tulin tänne ihan turhaan, miksen kehtaa sanoa suoraan senkin munaton raukkis!

 No joo, ehkäpä mä mun lasit saan. Let's hope for the best! :)